Matka kotiinpäin alkoi. Mutta koska lähtöpaikka oli vielä selvästi Alpeilla niin “jouduttiin” alkuun ajamaan yksi passo, Hahntennjoch.
Tuo passo on itse asiassa semmoinen mikä pitäisi jokaisen Alpeille tulevan ajaa ensimmäisenä! Mutkat ovat mukavan loivia eikä niitä ole ihan hirvittävän paljon. Se olisi vähän niinkuin lämmittelyä tuleville päiville…
Onneksi olin nähnyt vaivaa reitin teossa, sillä saksalainen maaseutu näytti monessa mielessä hyvät puolensa! Eteneminen oli välillä melko ripeää, parhaimmillaan n. 90km tuli mittariin yhden ajotunnin aikana. Mutta toisaalta muutamat isommat kaupungit, tietyöt ja kierotiet hidastivat matkantekoa. Samoin teki kuuma ilma ja joka tauolla juomisen tarve!
Päivälle kertyi mittaa yli 500km mukaanlukien se että Autobahnilla käännyttiin väärästä liittymästä ja ajettiin parikyt kilsaa edestakaisin.
Majoitus on Frankfurtin itäpuolella, eli tämä!
Reitti oli tämmöinen!
Matkustus
Ajoreitti oli yhtä matkustusta! Italiasta Sveitsin, Lichtensteinin ja Sveitsin kautta Itävaltaan.
Reitin varrella oli pari hyvää passoa ja hienoja maisemia. Sveitsin puolelle oltiin
valittu pikkutiet eli kallista vignetteä ei ostettu. Se hidasti menoa jonkun verran.
Päivän korkein oli Julierpass. Julierin alamäessä pari kaveria menivät valmiiksi mutkaan kuvaamaan ohiajoa ja ihan mukavaa jälkeähän siitä syntyi!
Päivän loppuun vielä Silvretta hochalpenstraße (mikälie passo?) ja sieltä helppo lähes suora alamäki kohti majoitusta.
Päivän reitti oli tämmöinen!
Ja majoitus lähellä Landeckia melko korkealla: http://www.alpenblick-fliess.at
Hotellilla lähtöhetkillä olleen maksusähläyksen jälkeen päästiin matkaan. Apricasta ajoimme (taas) kohti Stelviota mutta tällä kertaa nousimme etelän puolelta ylös. Edellisenä päivänä sama mäki oltiin tultu alaspäin.
Nyt liikennettä oli todella vähän ja ajovauhti siksi melko reipasta. Ja koska aurinko paistoi ajoimme ylös asti vaikka reittimme kääntyi muutama km ennen huippua Sveitsin puolelle Umbrail Passolle.
Stelvion huipulta löytyy myös laskettelukeskus missä pääsee ilmeisesti lähes joka vuosi laskemaan ympäri vuoden. Minä parkkeerasin pyöräni parkkialueen reunalle ja otin kuvan.
Stelviolta ajoimme siis Sveitsin puolelle Umbrail Passolle. Maisemat olivat sielläkin upeita ja mikä parasta, lämpötilakin nousi miellyttäviin lukemiin!
Jatkoimme tunnelia pitkin Livignoon, mutta ajoituksemme oli huono! Siesta-aikaan kaikki kaupat olivat kiinni ja ravintolassakin sai nyrpeitä katseita kun tilasi ruokaa. Bensa maksoi 1,169 € per litra!
Passo del Berninan (ja lyhyen Sveitsi-visiitin) kautta takaisin Aprican suuntaan, mutta käänsimme eturenkaat länteen ja Como-järvelle. Valittiin vielä reitti pikkuteitä ja vuoren rinteitä pitkin majapaikkaan. Välillä kylien keskellä tiet olivat todella kapeita! Hyvä kun pyörällä mahtui ajamaan…
Päivän reitti ja majapaikka
Lopuksi vielä kuva kuinka porukassamme mukana oleva pariskunta taittaa serpentiiniä FJR:llä. (Hieno kuva by Ilkka Lavas)
En olisi uskonut millaista tunteiden riemua ja näköaistien nautintoa Alpit voi tarjota! Varsinkin kun muistan millainen päivä oli eilen.
Hieman epäilevin mielin lähdimme 9.00 jälkeen Söldenin liepeiltä ajelemaan kohti päivän mutkia. Ensin pieni ja kapea pikkuylitys Pitztalista Kaunertalin suuntaan.
Tie alkoi kuivua ja lämpötila nousta. Naudersiin kun päästiin niin aurinko paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta!
Stelviota lähdettiin nousemaan niin olihan siinä ihmettelemistä kun vuorella olikin lunta… ja sitä oli PALJON!
Ylhäällä Stelvion huipulla (2758mpy) näkymät olivat suoraastaan taianomaiset! Valkeaa ja puhdasta lunta oli jokapuolella paitsi ei tiellä. Alaspäin näkymä oli mykistävä!
Stelviolta tultiin alas Bormion kaupunkiin ja lähdettiin noudemaan Passo Gavialle (2650mpy)
Gavialla oli tie huomattavasti kapeampi ja huonokuntoisempi kuin muilla passoilla. Lisäksi neulansilmämutkien väleissä olevat suorat olivat täynnä pieniä ja tiukkoja mutkia. Gaviasta jäi jotenkin hauskempi fiilis kuin Stelviosta!
Näkymät Passo Gavialla olivat myös silmiähivelevän kauniita!
Hauska pikkutapahtuma Apricassa ravintolaillallisella: Oltiin porukalla syömässä ja syötiin pääruuat, viiniä, olutta, vettä ja jälkiruoat. Ja pyydettiin lasku erikseen kaikille. Tarjoilija toi kuitin jossa oli kokonaissumma sekä kynän ja paperia että saisimme itse laskea mitä kukin maksaa… Todellista asiakaspalvelua!
Päivän reitti ja majoitus Apricassa.
Ja vielä lopuksi video saapumisesta ensimmäistä kertaa Stelviolle:
Reitti oli tämmöinen: http://goo.gl/maps/NGT2j
Keli oli tämmöinen:
Passo Giovo ja Timmelsjoch kuuluivat päivän ohjelmaan… Kummassakaan ei nähnyt yhtään mitään! Miedersin kelkkarataa ei päästy laksemaan koska sateella ei saa laskea ja rata on kiinni. Illalla taksikuski veti herneen nenään koska luuli pääsevänsä 15km keikalle ja kuuli että ollaankin menossa vain 3km päähän.
Mutta mieli pysyi korkealla…. Päästiin sentään kylpemään Aqua Domeen!
Liukuhihna-Turistirysä… Onko semmoinen nyt sitten enää kivaa? Ajoimme nimittäin Kotkanpesälle, Hitlerin kesämökille. Paikkaan missä se hullu setä kävi vain muutamia kertoja koska pelkäsi korkeita paikkoja -ja silloinkin ilmeisesti vain puoli tuntia kerrallaan.
Bussit odottavat turisteja
Jonotetaan hissiin
Itse mökki… normi paikalla 1834mpy
Päivästä tuli muuten todella kuuma, ajeltiin isoja teitä pitkin kohti Innsbruckia. Jossain kaupungissa mittari näytti +38 astetta!
Isotkaan tiet eivät välttämättä ole tylsiä! Monta kertaa maisemat olivat hulppeita ja mutkiakin oli tarjolla.
Varsinaisia serpentiinejä saimme kuitenkin vasta päivän lopuksi kun ajoimme Krimml vesiputouksen ohi Gerloksen maksulliselle alppitielle. Neulansilmämutkia ei ollut paljoa, mutta sitä mukavammalta ne tuntui!
Vesiputous, yksi EUroopan korkeimpia
Gerlos Bikers Point jossain 1600m korkeudessa
Päivän ajoreitti ja majoitus.
Gerlokselta alas ajettiin tähän malliin…
Liikkeellelähtö oli jostain syystä kovin hidasta…
Mutta kyllä se siitä sitten vähitellen. Ja kun kiipeämään päästiin niin sitä mutkaa sitten riitti!
Ensin ajettiin passo Pordoi (2239mpy)
Tämän passon syheröt olivat omasta mielestä hieman liian tiukkia. Köröttelin 4:n pyörän perässä todella pitkään! Suorilla ajoivat ihan ok nopeutta mutta mutkissa melko paljon hitaampaa kuin mitä minä olisin ajanut. No jossain vaiheessa pääsin ohi…
Maisemathan tuolla ylhäällä ovat lähes koko ajan aivan käsittämättömän upeita! Mutta enimmäkseen kuitenkin ajettiin. Seuraavaksi oli vuorossa passo Falzarego (2105mpy) ja ihan huikeat vuoristomaisemat!
Sitten ajettiin aika pitkä rykäisy isoa tietä! Valtio vaihtui niin ettei huomannut (Italia -> Itävalta), paitsi kun pysähdyttiin tankkaamaan ja bensa oli yli 30c halvempaa kuin Italiassa!
Päivän reitin varrella olivat myös Val Di Fiemmen Olympialadut ja stadion sekä legendaarinen Cortina D’Ampezzo (alppilajien maailmancupeista tuttu).
Iltapäivällä 20km ennen Grossglockneria saatiin ensimmäinen sade. Mutta se ei kestänyt kauaa! Tiemaksupisteellä otettiin sadekamat pois ja lähdettiin kipuamaan ylös. Hieanoa mutkaa oli tarjolla, mutta parin kilsan jälkeen satoi taas ja sadekamat uudelleen päälle. Muutama päätti kurvata reitiltä hotellille katsomaan itse Grossglockner-vuorta ja veturi lähti painamaan hullun kiilto silmissä kohti passon korkeinta kohtaa.
(Perämies oli taas jo kauan sitten eksynyt reitiltä valitsemalla navista “KYLLÄ!” kun se kysyi että haluatko välttää maksullisia teitä… Niinpä perämies ja hänen edellään ajaneen reitti kulki 15km lännempänä moottoritietä-eikä Grossglockner Alppitien yli!)
Grossglocknerin huippu on itse asiassa lyhyt päättyvä tie pienelle kukkulalle nimeltään Edelweiss pitze (2571mpy), mutta sieltä näki hienosti joka suuntaan ja vuoren seinämät olivat enimmäkseen lumen peitossa!
Alaspäin ajaessa tie oli taas kuiva ja taisi sitä vauhtia olla melko paljon…
Päivän kruunasi hieno illallinen ravintolassa lähellä majapaikkaa
Ajoreitti oli tämmöinen.
Majapaikka oli tämä.
Heräsin Gardajärvellä juuri ennen auringonnousua. Hetken päästä istuin hotellin parvekkella kirjoittelemassa edellisen päivän tapahtumia kun aurinko nousi järven toisella puolella vuorien takaa… Mykistävä kokemus!
Pari tuntia myöhemmin istuttiin aamiaisella nauttien ihan uskomattomista herkuista, mm vanilijatäytteisiä munkkeja ja croissanteja.
Myös tuoreita aprikooseja oli tarjolla, en ole tainnut ennen maistaa!
Klo 9.30 starttasi letka kohti Gardajärven eteläpäätyä ja se olikin sitten taas oikein mukava ajokokemus (NOT!) Kahden tunnin aikana pääsimme etenemään n. 60km! Tankattiin pienellä shell-asemalla ja koukattiin 6km:n pätkälle motarille, ei siinä mitään järkeä ollut kun reitti piteni varmaan 20km mutta päästiin sentään etenemään ja paljon nopeammin ensimmäisille serpentiineille.
Alkuun mutkat olivat melko loivia ja vauhdikkaita, hyvää harjoittelua loppupäivän serpentiineille.
Pidettiin lyhyt ruoka ja juomatauko pienessä kylässä nimeltään Ferrara di Monte Baldo.
Hetken päästä oli luvassa reissun mielettömimmät mutkat! Tie oli huippuhyvässä kunnossa ja kulki Monte Baldo vuoren kyljessä koko ajan samalla korkeudella. Oikealla puolella aivan huikeat näköalat ja vasemmalla puolella itse vuori.
Meikäläisen ajotaidoilla sitä tietä ajeli 40-60km/h mutta nopeusrajoitushan on 90km/h… ei muuta kuin harjoittelemaan ja jonain vuonna vielä takaisin!
Vähän myöhemmin oli uudet serpentiinit ja siellä ylhäällä myös aika hienot näkymät!
Monen mutkan kautta serpentiinit päättyivät Morin kaupunkiin. Siitä isoa tietä kohti seuraavia syheröitä. Tuli kokeiltua bussin perässä ajamista serpentiinimutkissa ja se ei ole kivaa! Se bussi mahtui juuri ja juuri taipumaan mutkissa mutta tie oli niin kapea/ mutkainen ettei ohittaminen tullut kyseeseen.
Muutaman pikkupasson jälkeen oli vihdoin vuorossa päivän kohokohta Passo Manghen. Alussa mutkat olivat vähän loivempia mutta mitä ylemmäs noustiin sitä kapeammaksi tie muuttui. Välillä oli pitkiä pätkiä missä vain pujoteltiin puiden seassa pienen pientä tiukkaa mutkaa ja välillä taas noustiin todella jyrkkää serpentiiniä ylöspäin.
Lopulta ylhäällä odotti ensin kyltti 2000mpy ja heti perään passon huippu 2042mpy. Itse ainakin tuulettelin kypärän sisällä ja riemuitsin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin mp:llä yli 2:ssa kilometrissä!
Alaspäin ajettavat serpentiinisyheröt olivat Manghenilla ehkä mielyttävämpiä kuin monessa muussa mutkapätkässä varsinkin loppua kohden kun mutkat loivenivat ja pystyi ajamaan jo vähän vauhdikkaammin.
Olimme perillä majoituksessa n. 16.30. Se on nimeltään Hotel Albergo Bellaria ja se sijaitsee Castello Di Molina Di Fiemmessä lähellä Cavalesen kylää.
Reitti oli tämmöinen!
Herätyksen ja aamupalan jälkeen lähdimme seikkailulle (julkisilla) kohti Niinivirran rekkaterminaalia. Ensin metrolla Duomoon, sieltä toisella metrolla San Donatoon. Tämän maanalla olon aikana oli alkanut satamaan ja vettä todellakin tuli kunnolla! Vähän aikaa ihmeteltyämme löysimme bussilippujen myyntipaikan ja ostimme 2,60€ maksaneen piljetin 20km:n päähän.
Olimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen bussin lähtöä siinä laiturilla, mutta kun 10 minuuttia oli jo mennyt oletetun lähtöajan yli aloimme ihmettelemään aikataulua uudelleen.
Totesimme että tiedossamme ollut aikataulu olikin voimassa vain koulupäivinä! Seuraava bussi lähtisikin vasta 12.20. Luvassa oli siis mukava 2:n tunnin odotus! (Onneksi bussiterminaalin kahvio oli ihan mukava paikka istuskella).
Vihdoin kello tikitti kohdalleen ja pääsimme bussiin! Ja vähän yli puolen tunnin päästä olimme mestoilla kyselemässä saataisiinko pyörät terminaalista vaikka olikin siesta? Ja meillähän kävi tuuri!
Kävelimme viereiseen terminaaliin ja siellä nuo kauan kaivatut asfaltin nielijät odottivat meitä!
Puolitoista tuntiä siinä meni kun saatiin kaikki pyörät lähtövalmiiksi ja vihdoinkin varsinainen matka saattoi alkaa!
Ajoimme ensin tankkaamaan, sitten pikkuteitä pitkin muutaman kylän läpi kohti Bergamoa. Matkalla oli n. sata liikenneympyrää! Tai ainakin niitä oli todella paljon. Bergamossa jouduttiin kauheaan ruuhkaan! Ensimmäisen tunnin aikana saatiin ehkä vain 40km mittariin. Tauon jälkeen päästiin vihdoin ensimmäisille serpentiinimutkille! Huikea fiilis! Moottoripyöräily ei ehkä koskaan ollut tuntunut niin hyvältä! (Kun ensin olet viikon erossa pyörästä, seikkailet julkisilla kulkuneuvoilla isossa kaupungissa ja odottelet pari tuntia päästäksesi vihdoin ajoasentoon…) Ja kaiken lisäksi nuo ensimmäiset mutkat olivat todella syheröitä ja hymy oli varmasti monella herkässä!
Päivän ajoreitti piti olla tämmöinen: http://goo.gl/maps/rw8yy mutta Albino – Casazza väli oli suljettu! Jouduimme kääntymään ylhäältä vuorelta takaisin (ja ajamaan samat huikeat syheröt uudestaan!)
Tässä kuvassa letkan päräpää on vielä matkalla ylöspäin…
Tankkaamassa käytyämme totesimme että aikaa on jo kulunut niin paljon että oli pakko ajaa motaria ja isoja teitä ensimmäisen yön majapaikkaan Garda järvelle.
Hotelli Garni Al Poggio on aivan käsittämättömän upea paikka muutama sata metriä järven yläpuolella! Wau!
Yön aikana paukkui pikkasen ukkonen ja aamulla kadut olivat märkiä. Ennusteen mukaan piti olla ukkosta luvassa päivänkin aikana mutta sen sijaan saatiin kuuma ja tukahduttavan kostea päivä!
Ensimmäiseksi otettiin metro Duomon asemalle ja ihailtiin hienoa aukiota jonka laidalla seisoi tuo mielettömän massiivinen kirkko.
Kirkkoon maksoi ihan oikeita euroja jotta pääsi sisään. Osa porukasta lähti samantien hissillä ylös ja maksoivat kait jotain 12€ siitä. Viipyivät kierroksella melkein 2 tuntia ja sinä aikana minä ja kaksi muuta matkasimme metrolla pari asemaa kauemmas Kaupungin keskustassa olevaan puistoon.
Puistosta löytyi luonnontieteellinen museo, paljon erilaisia puita ja melko isojakin sellaisia, lasten leikkipaikkoja, törmäilyautoja, karuselli, kilpikonnia, monneja (kaloja), lintuja, koiria, sisliskoja, luolia, Eroz Ramatsotti keikalla sekä paljon muuta. Mieletön paikka, puita tuli ainakin ihmeteltyä ja halattua!
(Puiston sijainti tässä!)
Viimeinen “nähtävyys” jota käytiin ihmettelemässä oli Milanon linna (Castello Sforzesco). Joka on muuten aika huikean iso linna!
Porukastamme Ilkka bongasi raitiovaunuun tehdyn saunan!
Ja vielä lopuksi Pätkä Milanossa nähdystä Eroz Ramatsottin keikasta:
GoZa Mite 