En olisi uskonut millaista tunteiden riemua ja näköaistien nautintoa Alpit voi tarjota! Varsinkin kun muistan millainen päivä oli eilen.
Hieman epäilevin mielin lähdimme 9.00 jälkeen Söldenin liepeiltä ajelemaan kohti päivän mutkia. Ensin pieni ja kapea pikkuylitys Pitztalista Kaunertalin suuntaan.
Tie alkoi kuivua ja lämpötila nousta. Naudersiin kun päästiin niin aurinko paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta!
Stelviota lähdettiin nousemaan niin olihan siinä ihmettelemistä kun vuorella olikin lunta… ja sitä oli PALJON!
Ylhäällä Stelvion huipulla (2758mpy) näkymät olivat suoraastaan taianomaiset! Valkeaa ja puhdasta lunta oli jokapuolella paitsi ei tiellä. Alaspäin näkymä oli mykistävä!
Stelviolta tultiin alas Bormion kaupunkiin ja lähdettiin noudemaan Passo Gavialle (2650mpy)
Gavialla oli tie huomattavasti kapeampi ja huonokuntoisempi kuin muilla passoilla. Lisäksi neulansilmämutkien väleissä olevat suorat olivat täynnä pieniä ja tiukkoja mutkia. Gaviasta jäi jotenkin hauskempi fiilis kuin Stelviosta!
Näkymät Passo Gavialla olivat myös silmiähivelevän kauniita!
Hauska pikkutapahtuma Apricassa ravintolaillallisella: Oltiin porukalla syömässä ja syötiin pääruuat, viiniä, olutta, vettä ja jälkiruoat. Ja pyydettiin lasku erikseen kaikille. Tarjoilija toi kuitin jossa oli kokonaissumma sekä kynän ja paperia että saisimme itse laskea mitä kukin maksaa… Todellista asiakaspalvelua!
Päivän reitti ja majoitus Apricassa.
Ja vielä lopuksi video saapumisesta ensimmäistä kertaa Stelviolle:
Archives
All posts for the month June, 2014
Reitti oli tämmöinen: http://goo.gl/maps/NGT2j
Keli oli tämmöinen:
Passo Giovo ja Timmelsjoch kuuluivat päivän ohjelmaan… Kummassakaan ei nähnyt yhtään mitään! Miedersin kelkkarataa ei päästy laksemaan koska sateella ei saa laskea ja rata on kiinni. Illalla taksikuski veti herneen nenään koska luuli pääsevänsä 15km keikalle ja kuuli että ollaankin menossa vain 3km päähän.
Mutta mieli pysyi korkealla…. Päästiin sentään kylpemään Aqua Domeen!
Liukuhihna-Turistirysä… Onko semmoinen nyt sitten enää kivaa? Ajoimme nimittäin Kotkanpesälle, Hitlerin kesämökille. Paikkaan missä se hullu setä kävi vain muutamia kertoja koska pelkäsi korkeita paikkoja -ja silloinkin ilmeisesti vain puoli tuntia kerrallaan.
Bussit odottavat turisteja
Jonotetaan hissiin
Itse mökki… normi paikalla 1834mpy
Päivästä tuli muuten todella kuuma, ajeltiin isoja teitä pitkin kohti Innsbruckia. Jossain kaupungissa mittari näytti +38 astetta!
Isotkaan tiet eivät välttämättä ole tylsiä! Monta kertaa maisemat olivat hulppeita ja mutkiakin oli tarjolla.
Varsinaisia serpentiinejä saimme kuitenkin vasta päivän lopuksi kun ajoimme Krimml vesiputouksen ohi Gerloksen maksulliselle alppitielle. Neulansilmämutkia ei ollut paljoa, mutta sitä mukavammalta ne tuntui!
Vesiputous, yksi EUroopan korkeimpia
Gerlos Bikers Point jossain 1600m korkeudessa
Päivän ajoreitti ja majoitus.
Gerlokselta alas ajettiin tähän malliin…
Liikkeellelähtö oli jostain syystä kovin hidasta…
Mutta kyllä se siitä sitten vähitellen. Ja kun kiipeämään päästiin niin sitä mutkaa sitten riitti!
Ensin ajettiin passo Pordoi (2239mpy)
Tämän passon syheröt olivat omasta mielestä hieman liian tiukkia. Köröttelin 4:n pyörän perässä todella pitkään! Suorilla ajoivat ihan ok nopeutta mutta mutkissa melko paljon hitaampaa kuin mitä minä olisin ajanut. No jossain vaiheessa pääsin ohi…
Maisemathan tuolla ylhäällä ovat lähes koko ajan aivan käsittämättömän upeita! Mutta enimmäkseen kuitenkin ajettiin. Seuraavaksi oli vuorossa passo Falzarego (2105mpy) ja ihan huikeat vuoristomaisemat!
Sitten ajettiin aika pitkä rykäisy isoa tietä! Valtio vaihtui niin ettei huomannut (Italia -> Itävalta), paitsi kun pysähdyttiin tankkaamaan ja bensa oli yli 30c halvempaa kuin Italiassa!
Päivän reitin varrella olivat myös Val Di Fiemmen Olympialadut ja stadion sekä legendaarinen Cortina D’Ampezzo (alppilajien maailmancupeista tuttu).
Iltapäivällä 20km ennen Grossglockneria saatiin ensimmäinen sade. Mutta se ei kestänyt kauaa! Tiemaksupisteellä otettiin sadekamat pois ja lähdettiin kipuamaan ylös. Hieanoa mutkaa oli tarjolla, mutta parin kilsan jälkeen satoi taas ja sadekamat uudelleen päälle. Muutama päätti kurvata reitiltä hotellille katsomaan itse Grossglockner-vuorta ja veturi lähti painamaan hullun kiilto silmissä kohti passon korkeinta kohtaa.
(Perämies oli taas jo kauan sitten eksynyt reitiltä valitsemalla navista “KYLLÄ!” kun se kysyi että haluatko välttää maksullisia teitä… Niinpä perämies ja hänen edellään ajaneen reitti kulki 15km lännempänä moottoritietä-eikä Grossglockner Alppitien yli!)
Grossglocknerin huippu on itse asiassa lyhyt päättyvä tie pienelle kukkulalle nimeltään Edelweiss pitze (2571mpy), mutta sieltä näki hienosti joka suuntaan ja vuoren seinämät olivat enimmäkseen lumen peitossa!
Alaspäin ajaessa tie oli taas kuiva ja taisi sitä vauhtia olla melko paljon…
Päivän kruunasi hieno illallinen ravintolassa lähellä majapaikkaa
Ajoreitti oli tämmöinen.
Majapaikka oli tämä.
Heräsin Gardajärvellä juuri ennen auringonnousua. Hetken päästä istuin hotellin parvekkella kirjoittelemassa edellisen päivän tapahtumia kun aurinko nousi järven toisella puolella vuorien takaa… Mykistävä kokemus!
Pari tuntia myöhemmin istuttiin aamiaisella nauttien ihan uskomattomista herkuista, mm vanilijatäytteisiä munkkeja ja croissanteja.
Myös tuoreita aprikooseja oli tarjolla, en ole tainnut ennen maistaa!
Klo 9.30 starttasi letka kohti Gardajärven eteläpäätyä ja se olikin sitten taas oikein mukava ajokokemus (NOT!) Kahden tunnin aikana pääsimme etenemään n. 60km! Tankattiin pienellä shell-asemalla ja koukattiin 6km:n pätkälle motarille, ei siinä mitään järkeä ollut kun reitti piteni varmaan 20km mutta päästiin sentään etenemään ja paljon nopeammin ensimmäisille serpentiineille.
Alkuun mutkat olivat melko loivia ja vauhdikkaita, hyvää harjoittelua loppupäivän serpentiineille.
Pidettiin lyhyt ruoka ja juomatauko pienessä kylässä nimeltään Ferrara di Monte Baldo.
Hetken päästä oli luvassa reissun mielettömimmät mutkat! Tie oli huippuhyvässä kunnossa ja kulki Monte Baldo vuoren kyljessä koko ajan samalla korkeudella. Oikealla puolella aivan huikeat näköalat ja vasemmalla puolella itse vuori.
Meikäläisen ajotaidoilla sitä tietä ajeli 40-60km/h mutta nopeusrajoitushan on 90km/h… ei muuta kuin harjoittelemaan ja jonain vuonna vielä takaisin!
Vähän myöhemmin oli uudet serpentiinit ja siellä ylhäällä myös aika hienot näkymät!
Monen mutkan kautta serpentiinit päättyivät Morin kaupunkiin. Siitä isoa tietä kohti seuraavia syheröitä. Tuli kokeiltua bussin perässä ajamista serpentiinimutkissa ja se ei ole kivaa! Se bussi mahtui juuri ja juuri taipumaan mutkissa mutta tie oli niin kapea/ mutkainen ettei ohittaminen tullut kyseeseen.
Muutaman pikkupasson jälkeen oli vihdoin vuorossa päivän kohokohta Passo Manghen. Alussa mutkat olivat vähän loivempia mutta mitä ylemmäs noustiin sitä kapeammaksi tie muuttui. Välillä oli pitkiä pätkiä missä vain pujoteltiin puiden seassa pienen pientä tiukkaa mutkaa ja välillä taas noustiin todella jyrkkää serpentiiniä ylöspäin.
Lopulta ylhäällä odotti ensin kyltti 2000mpy ja heti perään passon huippu 2042mpy. Itse ainakin tuulettelin kypärän sisällä ja riemuitsin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin mp:llä yli 2:ssa kilometrissä!
Alaspäin ajettavat serpentiinisyheröt olivat Manghenilla ehkä mielyttävämpiä kuin monessa muussa mutkapätkässä varsinkin loppua kohden kun mutkat loivenivat ja pystyi ajamaan jo vähän vauhdikkaammin.
Olimme perillä majoituksessa n. 16.30. Se on nimeltään Hotel Albergo Bellaria ja se sijaitsee Castello Di Molina Di Fiemmessä lähellä Cavalesen kylää.
Reitti oli tämmöinen!
Illalla ruokailun jälkeen pojat olivat käyneet vähän “seikkailemassa”. Löysivät jonkun autiotalon ja aurinkokin oli jo laskenut… Tunnelma taisi olla vähän… hmmm… pelokas?
Herätyksen ja aamupalan jälkeen lähdimme seikkailulle (julkisilla) kohti Niinivirran rekkaterminaalia. Ensin metrolla Duomoon, sieltä toisella metrolla San Donatoon. Tämän maanalla olon aikana oli alkanut satamaan ja vettä todellakin tuli kunnolla! Vähän aikaa ihmeteltyämme löysimme bussilippujen myyntipaikan ja ostimme 2,60€ maksaneen piljetin 20km:n päähän.
Olimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen bussin lähtöä siinä laiturilla, mutta kun 10 minuuttia oli jo mennyt oletetun lähtöajan yli aloimme ihmettelemään aikataulua uudelleen.
Totesimme että tiedossamme ollut aikataulu olikin voimassa vain koulupäivinä! Seuraava bussi lähtisikin vasta 12.20. Luvassa oli siis mukava 2:n tunnin odotus! (Onneksi bussiterminaalin kahvio oli ihan mukava paikka istuskella).
Vihdoin kello tikitti kohdalleen ja pääsimme bussiin! Ja vähän yli puolen tunnin päästä olimme mestoilla kyselemässä saataisiinko pyörät terminaalista vaikka olikin siesta? Ja meillähän kävi tuuri!
Kävelimme viereiseen terminaaliin ja siellä nuo kauan kaivatut asfaltin nielijät odottivat meitä!
Puolitoista tuntiä siinä meni kun saatiin kaikki pyörät lähtövalmiiksi ja vihdoinkin varsinainen matka saattoi alkaa!
Ajoimme ensin tankkaamaan, sitten pikkuteitä pitkin muutaman kylän läpi kohti Bergamoa. Matkalla oli n. sata liikenneympyrää! Tai ainakin niitä oli todella paljon. Bergamossa jouduttiin kauheaan ruuhkaan! Ensimmäisen tunnin aikana saatiin ehkä vain 40km mittariin. Tauon jälkeen päästiin vihdoin ensimmäisille serpentiinimutkille! Huikea fiilis! Moottoripyöräily ei ehkä koskaan ollut tuntunut niin hyvältä! (Kun ensin olet viikon erossa pyörästä, seikkailet julkisilla kulkuneuvoilla isossa kaupungissa ja odottelet pari tuntia päästäksesi vihdoin ajoasentoon…) Ja kaiken lisäksi nuo ensimmäiset mutkat olivat todella syheröitä ja hymy oli varmasti monella herkässä!
Päivän ajoreitti piti olla tämmöinen: http://goo.gl/maps/rw8yy mutta Albino – Casazza väli oli suljettu! Jouduimme kääntymään ylhäältä vuorelta takaisin (ja ajamaan samat huikeat syheröt uudestaan!)
Tässä kuvassa letkan päräpää on vielä matkalla ylöspäin…
Tankkaamassa käytyämme totesimme että aikaa on jo kulunut niin paljon että oli pakko ajaa motaria ja isoja teitä ensimmäisen yön majapaikkaan Garda järvelle.
Hotelli Garni Al Poggio on aivan käsittämättömän upea paikka muutama sata metriä järven yläpuolella! Wau!
Yön aikana paukkui pikkasen ukkonen ja aamulla kadut olivat märkiä. Ennusteen mukaan piti olla ukkosta luvassa päivänkin aikana mutta sen sijaan saatiin kuuma ja tukahduttavan kostea päivä!
Ensimmäiseksi otettiin metro Duomon asemalle ja ihailtiin hienoa aukiota jonka laidalla seisoi tuo mielettömän massiivinen kirkko.
Kirkkoon maksoi ihan oikeita euroja jotta pääsi sisään. Osa porukasta lähti samantien hissillä ylös ja maksoivat kait jotain 12€ siitä. Viipyivät kierroksella melkein 2 tuntia ja sinä aikana minä ja kaksi muuta matkasimme metrolla pari asemaa kauemmas Kaupungin keskustassa olevaan puistoon.
Puistosta löytyi luonnontieteellinen museo, paljon erilaisia puita ja melko isojakin sellaisia, lasten leikkipaikkoja, törmäilyautoja, karuselli, kilpikonnia, monneja (kaloja), lintuja, koiria, sisliskoja, luolia, Eroz Ramatsotti keikalla sekä paljon muuta. Mieletön paikka, puita tuli ainakin ihmeteltyä ja halattua!
(Puiston sijainti tässä!)
Viimeinen “nähtävyys” jota käytiin ihmettelemässä oli Milanon linna (Castello Sforzesco). Joka on muuten aika huikean iso linna!
Porukastamme Ilkka bongasi raitiovaunuun tehdyn saunan!
Ja vielä lopuksi Pätkä Milanossa nähdystä Eroz Ramatsottin keikasta:
Lento BT304 oli tarkoitus lähteä Helsinki-Vantaalta 14.25 ja olin ajoissa kentällä! Tunnin sisällä olivat kaikki muutkin jo valmiina astumaan koneeseen.
Mutta niin kuin kunnon tarinoissa yleensä, saatiin tähänkin heti alkuun kunnon draamaa! Yhdeltä (Villeltä) meidän porukasta puuttui passi… Se oli oikeastaan tarkoituskin sillä Ville oli ajatellut matkustaa pelkällä henkilöllisyystodistuksella. Mutta sitäkään ei lompakosta löytynyt! Itse kyllä suosittelisin että passi kannattaa pitää mukana aina!
Hki-Riika oli nopea tunnin rykäisy. Ja nopeasti käveltiin Riikan kentällä Milanon koneesen joka olikin heti valmiina lähtöön.
Air Baltic tarjoaa lisämaksusta mm. mahdollisuuden ostaa haluamansa paikan koneesta. Porukastamme Tuula ja Henri ostivat juurikin tämän palvelun. Silti koneeseen tullessamme Tuulaa pyydettiin istumaan aivan eri paikalle kuin mihin hän oli paikkavarauksen tehnyt. Hyvin outoa Air Balticilta!!
Milanon kentältä otettiin kaksi taksia kohti majoituspaikkaa. Matka oli melko pitkä ja hinntaakin tuli 90€/ taksi!
Mutta päästiin kuin päästiinkin perille majapaikkaan ja muutamien pakollisten kuvioiden jälkeen siitä syömään.
Nyt Milanossa on yö ja ulkona paukkuu ukkonen. Hyvää yötä!
Tänään on pakattu 10 moottoripyörää pieniin häkkeihin joissa ne matkaavat Milanoon seuraavan viikon aikana.
Niinivirta niminen rahtiyhtiö on jo pidemmän aikaa tehnyt kuljetuksia nimenomaan moottoripyörille Eurooppaan. Tässä säästää aikaa melko paljon ja rahaakin mehdollisesti jonkin verran.
Nyt ei tavitse muuta kuin hypätä lentokoneeseen ja pyörä odottaa minua Milanossa (viikon päästä).
Puudelini on kiinnitetty huolella 4:llä liinalla häkkiin ja noita häkkejä ladotaan sitten rekan peräkärryyn vieriviereen kait 19kpl.
Tiettävästi kaikki kuljetukset ovat suhuneet jotakuinkin ongelmitta ainakin tähän asti. Toivotaan että sama linja jatkuu meidänkin pyörien kanssa.
Mukana ovat: BMW S1000R, BMW R1200R, BMWK1300R, Yamaha FJR1300, Triumph Street Triple, Ducati Monster S2R1000, Aprilia Shiver GT, Honda CB1000R, KTM 990 SuperDuke, Suzuki GSX1000R
Eräs reissuun mukaan lähtijöistä on moniyrittäjä, kaupunginvaltuutettu Ilkka Lavas.
Hän on nyt maininnut tulevan reissun omassa city.fi -blogikirjoituksessaan!
Saamme ainakin melko paljon julkisuutta kun tuo city.fi sivusto on yksi maamme klikatuimpia sivustoja!
PS: 11 päivää starttiin!
Go - Za 