Sjoa-majoituksen rakennus jossa nurmikko-/ sammalkatto. Kysymys kuuluu kuka on ylin valvova viranomainen tuon katon ongelmia koskevissa asioissa??? Onko se puutarha-, maanviljelys vai rakennusviranomainen?
Joka tapauksessa klo 9.00 aloitimme päivän yli 400km:n urakan joka oli tällainen reitti.
Ensin ajoimme majapaikasta parinkymmenen kilometrin päähän Vinstraan tankkaamaan. Sitten vähänmatkaa eteenpäin ja pikku serpentiinimutkat ylöspäin ja mutkaisena ylämäkenä jatkuvaa tietä edelleen aina 1100 metriin! Huikeaa näköalaa oli tarjolla yli 30km:n matkan!


Itse koin ajamisen tuollaisella ylängöllä melko haastavaksi koska mutkissa ja pienissä nyppylöissä ei ole mitään kiintopisteitä tien reunoilla, ainoa mitä voi seurata on asfaltti joka siis katoaa näkyvistä melko usein pinnan epätasaisuuksien ja mutkien takia!

Nousimme vielä toisenkin kerran korkealle ja tämä tie Åkerströmmen -kylästä itään oli yksi reissun hienoimpia mutkapätkiä!
Rajanylityksen jäälkeen tankkasimme Idressä ja jatkoimme kohti Moraa… Viimeiset 150km olivat melko tylsiä.

Yövyimme Moraparkenin aittamökeissä.

Rennosti meren, vuonon, järven tai joen rantaa vähän yli 300 kilsaa tähän malliin.
Ei ihmeellisiä mutkia mutta sitäkin enemmän hienoja näkymiä ja maisemia.
Yksi 30 km:n pätkä lähes tuhannen metrin korkeudessa kovassa vasta- tai sivutuulessa, mutta ei pysähdytty lisäämään vaatetta vaikka monia varmaan paleli!
Muutamaa kilsaa myöhemmin Dombås -kylässä parisataa metriä alempana oli melkein 20 astetta lämmintä!

Loppumatka olikin nautinnollista laakso-ajelua ja maisemien ihailua kunnes saavuttin Ottan kylään (kaupunkiin?) ja menimme syömään. Ensimmäisessä ravintolassa emme saaneet palvelua riittävän nopeasti joten kävelimme pois ja vaihdoimme paikkaa.
Yövyimme Sjoa Hostellissa.
Majoittumisen jälkeen käväisimme tkone:n (nimimerkki foorumilla) kanssa paikallisessa Spassa kylpemässä.

Lähdettiin Sogndalista poutasäässä ja ajeltiin kolmisenkymmentä kilsaa vuonon rantaa ja sitten lautalla vuonon toisella puolelle ja jatkettiin lännen suuntaan. Yhden 6km pitkän tunnelin jälkeen oli alkanut satamaan joten ei muuta kuin sadekamppeet päälle ja matka jatkui.
Noustiin Vadheimin serpentiinit ylös ja näkymät oikealle olivat hetkessä huikeat!
300 metriin kuitenkin vain noustiin ja hiljalleen ajeltiin alaspäin norjalaistunturijärvien vierestä kovin kapeaa tietä.
Pian saavuttiin Förden kaupunkiin jossa pidettiin kahvin mittainen tauko… jäljellä oli kuitenkin vielä 120km ja Jölstravatnetin rantaa nuoleskeleva kapea Fv451 sekä Byrkjelon kylästä ylösnousu kohti Stryniä ja sieltä vielä serpentiinit alas Invik vuonolle…
Yövymme Strynin Vandrarhemissä, joka on osa Strynin hostellia.

Koko päivän ajoreitti oli tämmöinen!

Bergenin matkustajakoti Montana tarjosi aamupalaa alkaen klo 07.00 joten olimme syöneet aamiaista hyvinkin ajoissa -pyörien päällä ja liikkeessä olimme jo ennen yhdeksää.
Aluksi ajelimme edellisen päivän reittiä takaisinpäin, mutta jo parinkymmenen kilsan jälkeen reittimme suuntautui pohjoisemmaksi. Päivän reitti oli tämmöinen!
Dale -nimisen kaupungin kohdalla käännyimme pikkutielle joka oli reilusti alle kahden auton levyinen kapeimmilta kohdilta. Mutkat olivat alkukilometreillä vielä märkiä joka oli ihan hyväkin kun se antoi mahdollisuuden totutella kapeaan ja tiheämutkaiseen tiehen.

Sitten kun asfaltti alkoi kuivumaan sitä hurjan mutkaista reittiä pystyi ajamaan huomattavasti kovempaa vauhtia… hetkittäin jopa yli nopeusrajoituksen!

Tässä on kyllä semmoinen reitti joka kannattaa käydä ajamassa!!!
Sitten ajeltiin tunneleissa… todella paljon ja todella monessa tunnelissa!
Välillä noustiin erään tunnelin päälle ajamaan lyhyt mutta sitäkin mutkikkaampi YKSISUUNTAINEN serpentiini, Stalheim.

Jatkoimme tunneleissa kunnes saavuttiin Aurlandin kaupunkiin… Pidettiin tauko ja käytiin uimassa (Atlantissa, Aurlandin vuonossa).

Aurlandista lähti vanha tie serpentiininä ylöspäin. Saimme letkaan mukaan yhden espanjalaisen ja lähdimme kapuamaan kohti 1300m:n korkeutta. Serpentiinitie oli varsin kapea ja nousi nopeasti korkeuksiin. Lämpötila putosi 16 asteesta 5,5:een asteeseen!

Ylhäällä oli sitten tarjolla lunta ihan tien vieressä… Oli hauska katsella kuinka nuoret motoristit kirmasivat peuran loikilla kohti hankea tekemään lumienkeleitä ja lumipalloja!!!
Alaspäin tie oli kovasti erilainen… oli aika huimaa ajella jyrkkää alamäkeä joka oli lähes suora tie.
Alamäen jälkeen oli jäljellä enää yksi tunneli ja yksi lautta…
Ja yövyimme Sogndalin Vandrarhemissä.