Tha last day of april is a big celebration in Finland and the same party continues on the 1st of May.
Here’s how it was for me:
enduro
This post is only in Finnish
Tämä postaus koskee tilannetta kun kohtaat hevosen metsässä tai muulla alueella jossa muuta liikennettä ei juuri ole.
Kun motoristi kohtaa hevosen on siihen olemassa VAIN 1 oikea tapa toimia! Hevonen on eläin (huom!!!) joka saattaa reagoida moottoripyörän ääneen tai nopeaan liikkumiseen yllättävällä tavalla. Tämä siitäkin huolimatta vaikka hevonen olisi kuinka hyvin koulutettu. Motoristi saattaa väärällä toiminnallaan aiheuttaa vaaratilanteen ei pelkästään hevosen seurassa olevalle ihmiselle (ihmisille) mutta myös itselleen! Voin vakuuttaa että motoristin päälle juokseva hevonen sattuu melkein yhtä paljon kuin vaikkapa rekka-auto!
Tässä Sanna Rouhiaisen kommentti erääseen sos. median postaukseen jossa käsiteltiin tapausta jossa motoristi selvästi aiheutti vaaratilanteen typerällä toiminnallaan:
“Mä vähän kommentoin tällai seikkalumoottoripyöräilijänä, ratsastajana ja hevosalan ammattilaisena.
Hevonen on pakoeläin, joka toimii aina myös vaistonsa varassa, vaikka olisi miten pitkälle koulutettu eläin tahansa. Sillä on saksanpähkinän kokoiset aivot ja henkiinjäämistä tukeva pakoreaktio.
Kouluttamalla hevonen on varsin toimiva kumppani, mutta se on silti hevonen.
1. Mikään laki maanomistajuudesta ei anna oikeutta asettaa toista ihmistä henkeen ja terveyteen kohdistuvaan vaaraan tahallisesti. Tahallisena pitäisin käytöstä, jossa hevosta pyritään pelottelemaan tarkoituksella ajamalla lähelle ihan tietoisesti. Kierrättämällä, jne.
2. Täällä ei taida olla ketään, joka olisi ollut paikalla ja tietäisi tapauksen taustat. Lienee turha siis spekuloida niistä enempää.
Kuski ajaa omilla maillaan, mutta maastoliikenne laki pätee:
5 § Moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttäminen maastossa
Moottorikäyttöistä ajoneuvoa tien ulkopuolella kuljetettaessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Moottorikäyttöistä ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle ja muulle ympäristölle, kiinteistölle ja luontaiselinkeinolle sekä tarpeettoman häiriön aiheuttamista asutukselle ja muulle ympäristölle.
3. Maalaisjärki. Tää maa on pelkkää metsää. Varmasti mahtuu molempien lajien harrastajat kulkemaan. Moni ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, mutta hevoset ovat monella syy asuttaa ja sitä kautta elävöittää maaseutua. Hevoset luovat työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia myös lapsille ja nuorille.
4. Kohteliaisuus ja käytöstavat.
Molempien osapuolten käytöksessä parannettavaa ja reilusti. Ratsastaja on hätääntynyt ja toinen hevosista on jo irrallaan. Pelkää itsensä ja hevosten puolesta, täysin ymmärrettävästi. Pyöräilijä ei toimi sen fiksummin, mutta hänen käytöksensä on uhkavaa.
Lopputulos olisi varmasti parempi jos molempien osapuolten tunteet eivät kävisi kuumana.
Annetaan toisillemme tilaa, jos satutaan samoille alueille.
Omista kokemuksista Ikaalinen-Hämeenkyrö seudulla voin kertoa vain hyvää. Moottoriajoneuvoilla kulkijat ovat hidastaneet ja jättäneet hyvin väliä hevoseen ja tarvittaessa noudatteneet tilanteessa antamaani sanallista ohjeistusta esim sanoa jotain kovaan ääneen, että hevonen hahmottaa kyseessä olevan sille tuttu asia: ihminen.
Vielä niille joille hevosten kohtaaminen liikenteessä/maastossa ei ole tuttua:
-Hidasta vauhtia
-Anna tilaa tai odota että ratsukko antaa tilaa
-Seuraa hevosella kulkijan merkkejä, nostettu käsi on pyyntö pysäyttää
-Jos hevonen on selkeästi rauhaton, pysäytä pyörä ja jos haluat olla erityisen ystävällinen, nouse pyörän selästä pois jotta hevonen tunnistaa ihmisen olemuksen. Ota kypärä pois tai ainakin sano muutama sana.
-Vältä äkkinäisiä kiihdytyksiä tai jarrutuksia myös ohitustilanteen jälkeen.”
Lisätään vielä liikenneturvan ohjeet siitä miten laki ohjaa ratsukolla liikkumista sekä liikenteessä että maastossa:
https://www.liikenneturva.fi/kysymykset-ja-vastaukset/ratsukolla-kulkeminen/
Uusimmassa BMW Moottoripyöräkerhon kerholehdessä on minun kirjoittama juttu otsikolla:
Minustako Seikkailumoottoripyöräilijä? Tässä juttu kuvakopiona ja tekstinä:
Minustako Seikkailumoottoripyöräilijä?
Vai onko se Adventure -moottoripyöräilijä?
Mitä tahansa termiä sitten käytetäänkin, olisi kai ensimmäiseksi tiedettävä, mitä se tarkoittaa. Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä asiasta kysyttäessä vastaukset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, keneltä kysyy – ja millainen moottoripyörä hänellä on, tai onko hänellä moottoripyörää ollenkaan. Oikeansuuntainen vastaus saattaa löytyä siirtymällä kauas historian sivuille.
George A. Wyman oli ensimmäinen ihminen joka ajoi USA:n läpi moottoroidulla ajoneuvolla (San Fransiscosta New Yorkiin). Tämä tapahtui v. 1902 ja ajoneuvo oli moottoripyörä.
Sama temppu tehtiin autolla ensimmäisen kerran 20 päivää myöhemmin.
Ja 10 vuotta myöhemmin Carl Stearns Clancy ajoi moottoripyörällä maailman ympäri.
Näitä voidaan kai hyvällä syyllä kutsua seikkailuiksi? Eli sanaan liittyy vähän semmoista kaikua että jotain tehdään ensimmäistä kertaa. Moottoripyöräilystä puhuttaessa yleensä joku tie tai reitti ajetaan ensimmäistä kertaa.
Mutta kun nykymaailmassa alkaa olla semmoinen tilanne että kaikki tiet ja reitit on jo ajettu: mp:llä ja autolla, etuperin ja takaperin, kävellen ja vieläpä dronella kuvattuna… Niin onko enää seikkailuja olemassa kun jopa eksyminen on vaikeaa?
Onhan niitä. Seikkailun pitää olla haastava! Sitä se kai tarkoittaa nykyään. Haastavuutta saadaan aikaiseksi kun siirrytään hyväkuntoisilta ja jatkuvasti ylläpidetyiltä teiltä vähän huonompikuntoisille teille tai jopa teiden ulkopuolelle (OffRoad). Tai seikkailua saadaan aikaan kun siirrytään riittävän kauas “sivilisaatiosta” eli sellaiselle alueelle missä ollaan kokonaan oman osaamisen ja omien varusteiden tai jopa erikoisvarusteiden varassa. Seikkailu ei välttämättä ala kaukaisista maista. Se saattaa alkaa jo siitä, että koti on sen verran kaukana, ettei viitsi enää kääntyä takaisin.
Ja sitten siihen seikkailuun kuuluu varmaankin semmoinen tunne että on “saavuttanut jotain” tai käynyt läpi jotain vastoinkäymisiä ja silti päässyt perille tavoitteeseensa. Niitä tavoitteita ei välttämättä tarvitse itselleen asettaa etukäteen mutta jos sitten päivän lopussa tai reissun lopussa voi todeta itselleen “olipahan seikkailu!” niin kai sen sitten voi kelpuuttaa.
Adventure -motoristi?
Moottoripyöräilyn harrastamiseen liittyy sellainen mielenkiintoinen ilmiö että motoristia alkaa kiinnostamaan kohteet jotka ovat jotenkin kaukana tai vaikeasti saavutettavia! Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo Norjan Nordkapp. Jossain vaiheessa lähes jokainen motoristi haaveilee sinne pääsevänsä ja jos sinne ajaa voi varmasti todeta itselleen että “olipahan seikkailu!” Tähän ei kuitenkaan tarvitse vielä mitään erikoista pyörää tai sen kummallisempia erikoisvarusteita.
Jos tuo kyseinen kaukokaipuu on riittävän voimakas, alkaa sitä tunnetta lähes jokainen meistä tavoittelemaan yhä useammin. Eli siis haaveilemaan uusista ja vielä haastavimmista paikoista joihin voisi ajaa. Tai miettimään suurempia haasteita mitä voisi saavuttaa.
Adventure moottoripyörä
Seikkailupyörän ominaisuuksista tärkein on monipuolisuus! Pyörällä on kyky jatkaa matkaa, kun tie loppuu tai muuttuu huonokuntoiseksi. Karkeasti sanottuna adventure mp:ssä on normaalia korkeampi maavara ja pidempi jousitus, kuljettajan ajoasento on normaalia pystympi ja renkaat ovat normaalia karkeammat. Mitä haastavampaan maastoon ajattelit mennä ajamaan sitä enemmän nuo kolme ominaisuutta ovat lähellä enduro moottoripyörää jolla ajetaan endurokilpailuissa.
Enduro moottoripyörä eroaa motocross mp:stä lähinnä siinä että se on suunniteltu kestämään paremmin ja sillä on tarkoitus ajaa pidempiä aikoja ilman huoltoja ja korjauksia. Silti puhutaan vielä kilpakäyttöön tarkoitetusta pyörästä ja se ei välttämättä sovellu sellaisenaan jokapäiväiseen käyttöön adventure-motoristille.
BMW:llä on pitkä historia haastavista endurokilpailuista. Legendaarinen Paris – Dakar ralli ajettiin ensimmäisen kerran moottoripyörillä vuonna 1979. Kaksi ensimmäistä voittoa meni Yamahalle mutta jo vuonna 1981 BMW R80G/S oli voittava pyörä. Samasta kisapyörästä maantiekäyttöön muutettu BMW:n malli onkin sitten mainittu monissa lähteissä ensimmäiseksi oikeaksi Adventure moottoripyöräksi. Samoissa lähteissä puhutaan usein myös Dual-Sport moottoripyörästä jolla tarkoitetaan sitä että se soveltuu sekä tiellä että tien ulkopuolella ajamiseen.
2000-luvulla BMW vähitellen etääntyi tuosta adventure-maailmasta kunnes nyt viime vuosina ollaan taas tultu selkeästi lähemmäksi!
BMW:n F900GS ja varsinkin R12 G/S ovat todella loistavia vaihtoehtoja valittaessa hyvää adventure-pyörää. Aloittelevalle seikkailijalle tänä vuonna kauppoihin tullut F450GS vaikuttaa sekin mainiolta pyörältä.
Adventure mp-varusteet
Huonokuntoisilla teillä tai maastossa ajaessa yllätyksiä tulee usein vaikka osaaminen olisi huippuluokkaa. Eli taitavatkin kuljettajat kaatuvat. Varusteilta siis vaaditaan paljon suojaavuutta ja niiden olisi kestettävä kolhuja ja useitakin kaatumisia! Ja kuljettajan pitäisi silti jaksaa nostaa vaikkapa oma pyörä pystyyn sieltä ojasta mihin hetki sitten on kaaduttu.
Eli ensimmäisenä tulee mieleen kypärä joka olisi hyvä olla malliltaan sellainen että suun edessä olisi normaalia enemmän hengitystilaa jotta hengästyessä ei tule tukehtumisen tunnetta tai tunnu siltä että ilma loppuu. Lisäksi adventure -kypärässä on usein myös lippa joka helpottaa auringon mahdollista häikäisyä sekä ohjaa enemmän ilmaa kypärän visiirille.
Saappaissa on usein niin reilusti suojia että vaikka jalka jäisikin kaatuneen pyörän alle niin luut säilyvät silti ehjinä. Loputkin varusteet ovat adventure motoristilla useimmiten paljon suojaavammat kuin katumotoristilla keskimäärin. Adventure motoristi haluaa varmistaa että matka jatkuu hankalan paikan tai vaaralliselta näyttäneen kaatumisen jälkeen.
Seikkailuun tarvitaan vielä…
Tarvitset tietenkin vielä sadevarusteet ja ajoasun kuumaa aurinkoista säätä varten. Tarvitset retkikeittimen ja astioita ruuanlaittoa varten. Tarvitset teltan, makuupussin ja makuualustan. Tarvitset työkaluja ja selviytymiseen pakollisia varusteita kuten esimerkiksi lapion ja sahan. Ja kun listaa vielä vähän jatketaan ollaan nopeasti tilanteessa missä moottoripyörän pakkaamisesta tulee ihan oma haasteensa. Mitä useammin teet seikkailuja sitä paremmin opit tekemään kompromisseja pyörän pakkaamisessa. Se ei saisi olla liian painava! Se pitäisi jaksaa nostaa pystyyn hankalissakin paikoissa ja matkan on jatkuttava.
(Katso YouTubesta Krikkos Adventure – “I made a huge mistake Finland ep. 19”)
Tiinasta adventure-motoristi?
Tiina (61) hankki ensimmäisen moottoripyöränsä heinäkuussa 2018. Yamaha Diversionilla hän kävi esim. Nordkappissa sekä Suomen itäisimmässä pisteessä. Lähimmältä asfalttitieltä tänne myös manner-EU:n itäisimpään pisteeseen on ajettava reilusti soratietä.
Tiina huomasi pian, että muiden motoristien tarinat seikkailuista sekä monet kuvat ja videot mielenkiintoisista kaukaisista paikoista kiinnostivat niin paljon, että oli saatava pyörä, jolla olisi helpompaa ajaa sorateitä ja joka kuljettaisi riittävät matkavarusteet. Syksyllä 2020 talliin ilmestyi Suzuki DL650 V-Strom, ja pari vuotta myöhemmin vielä kakkospyöränä palvellut Diversion vaihtui Honda CRF 300L:ään.Tiinan haaveena on ajaa pidempiä matkoja ja seikkailuja myös talvella, mutta esteenä on vielä oikeiden ja hyvien ajovarusteiden puuttuminen. Haastavampia seikkailuja hankaloittavat osittain riittämättömät ajotaidot ja varovaisuus. Joitain ajokursseja käymällä ja ajamalla oppii vähitellen, ja ehkä ajan myötä myös rohkeus vaikeampienkin reittien ajamiseen lisääntyy.
Tiinalle seikkailu on jotain, mitä ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Määränpäästä voi olla jokin mielikuva, mutta matkalla sinne tulee aina yllätyksiä. Matkan aikana uudet paikat ja eteen tulevat haasteet luovat odottamattomia elämyksiä. Ja perille sinne jonnekin on aina päästy.
Loppusanat
Ehkä seikkailu ei olekaan matka tuntemattomilla teillä vaan se syntyy palavasta intohimosta uusia kokemuksia ja elämyksiä kohtaan. Se on uskallusta kääntää pyörän eturengas kohti tuntematonta, luottamusta siihen että omat taidot ja varusteet ovat riittävät. Seikkailu opettaa, että tärkeintä ei ole perille pääseminen. Päivän seikkailun jälkeen nouset satulasta joka ilta hieman kokeneempana, nöyrempänä ja vapaampana -se on aina hyvä syy jatkaa matkaa taas seuraavana päivänä!
In 2026 it’s 90th time for this race. Watch from TV:
https://areena.yle.fi/1-77535830
Commentator Timo Pulkkinen & Juha Salminen
I got surprising email few days ago!
It was from HMK ry who is primarily responsible for organizing the 2026 Päitsi. This year the “Päijänteen ympäriajo” (Race around Lake Päijänne) is held for the 90th time!
And this year the route of the race is first time offered also as a GPX -file and HMK was asking help from me! “What would be the easiest way to make the file?” -They asked.
First I answered that using myrouteapp.com or osmand.net is maybe the easiest way but if they want to have some additional info on the file it must be done by Basecamp software.
Then on second answer I offered myself to be the one to do it! And the answer was YES, please!
So I got the route of the race as a pdf -file and I just used the myrouteapp to make the first raw-version and then I was fixing the file on Basecamp. I added some smaller roads/ tracks that were missing from the raw-file and I added the starting places of the ET stages as a POI to the file.
So I didn’t make the route for this years race… But I made the gpx -file for the racers who wants to follow the route with the GPS device!
First time making a longer ride with a small group of bikes (in 2025).
All the bikes in this ride are totally different!
1. BMW G650XChallenge (my bike)
2. CF Moto 450 MT
3. Suzuki V-Strom 800DE
4. Husqvarna FE501
And we had a blast!
After some resting I was ofcourse riding again. So in July I took some interesting adventures and explorations around the area where I live!
First ride was 15th of July. I was checking the most southern parts of the mainland in Raseborg.
This ride has interesting very narrow canal in the beginning. This canal almost everyone remembers because one boating accident that happened there 14 years ago.
The second ride was 20th of July. I was checking some of the best trails near my home. It was also quite hot day.
Third ride was 21st of July. That was the group ride for “Pohjolan kurapyöräilijät” (Nordic dirt riders). We had super fun day!
Next ride was 23rd of July. I was finally checking the Kemiö island, the second biggest islanf in Finland.
Next ride was 27th of July. It is the seven sleepers day in Finland.
The last ride of July was on the last day of July. That I did with my friend Lauri in Hanko area.
I also shared a “remix” video of one of the best parts of that ride in Hanko area.
In August it will be the MotoAdventureDays again. I’m one of the team leaders (“Peura”) and I’m also doing some presentation about TET Finland. See you there!
The weather forecast was saying that it will rain today but we desided to go anyway. And the plan was to ride north first to Enontekiö, then to Kautokeino (Norway) and from there we took the “Old Postroad” to Alta.
In Hetta (Enontekiö) we filled the tanks and in Norway border we took few pictures. For my friend Lauri it was his first time out from Finland with the motorcycle!
After 3 hours of riding we reached Kautokeino and we enjoyed lunch in Pit Stop Café & Restaurant. It was simple grillfood with very reasonable price. Here we got few drops of rain but other than that we had pretty nice weather all day!
Then 15km north from Kautokeino starts the challenge!
The Alta Old Post Road is very well known route for adventure riders! It had been my dream for many years and now I was here!
The south part is about 60km and it is the more challenging one. There’s actually no really hard parts but after 10-15 km of riding started the puddles and more rocky parts. I started to count how many big puddles there was but after 30 (something) I got confused in the calculations.
The last picture is from Mázejohka old bridge and it’s definitely on of the best-preserved bridges on the route! But soon after this comes the place where one Norwegian couple crashed badly few years ago.
The north part of the Old Post Road is almost like a normal road. You can drive there nicely with a normal car or with street motorcycle. And the scenery there is simply amazing!
The route for today was about 300km and it looked like this:
My friends Eero & Lauri took a different direction from Alta so after this day I was riding alone again. I found very nice cabin from Strand Camping with 51€.
The 30 minutes video of the day you can watch here:
Day 2 started with a light rain but it was over before I started packing my bike. Second time packing was already much faster and easier (& better). First I was riding back to Muonio and from there I called my friends Eero & Lauri who I knew were staying somewhere close in a cabin. I also had a place there for the next 1 or 2 nights.
We wanted to explore the area and make a warm up for the next day. And it ended up being such an amazing riding day! First to Pakasaivo lake and then some smaller tracks/ roads to Äkäslompolo village where we filled the tanks and enjoyed some great lunch in Ravintola Rouhe. Then we continued to the Rautuvaara mining area and we spent maybe 2 hours exploring the tracks there. That was such an amazing area! After the mining area we still checked some smaller tracks in the forest of Kolari and Muonio. For me it was first 70km to the cabin and then 200km with my friends. The route was like this:
The video of the day is here:
The winter motorcycling is quite challenging! First you’re collecting the best and warmest clothes to put on you. You get dressed up for 1 hour (or something) and then you go out without even knowing if the bike will start?
I was really waiting this kind of weather! The frozen ground makes the gravel roads little bit slippery (Or too slippery like you will see later in this post!) and the riding is more challenging! I took this kind of route yesterday:
I wanted to ride the forest roads near that Iso-Kisko lake and I wanted to see the swimming place and fire place of that lake. I only saw that place once and that was in the middle of the winter -at least now it would be little bit earlier!
Here was the first crossroads where I found the road that I didn’t ride before.
That road had some beautiful views right under the powerline that has no electric current! The line comes from Inkoo Powerplant that was demolished few years ago.
Then I was in another city (Salo) and district (Varsinais-Suomi). That road was just maintained and plowed so there was loose gravel and stones on the surface and right under this loose surface there was frozen layer… It was very slippery! And even I said to myself many times “Be careful, It’s very slippery!” This happened:
For a second I was little bit frightened that I was hurt! I was winded and it felt like there’s something wrong. But it lasted only few seconds and then I pulled myself up and started to my move my hands and shoulders. It felt like everything was ok! I had to ride to the gas station because I needed to fix the foot peg that was stuck on the “Up position”.
This picture I took little bit later when I was already riding back home.
The whole adventure video you can see here:
GoZa Mite 