Elias Lönnrot kuoli vuonna 1884 ja hänen testamentissaan luki että rahaomaisuus piti käyttää Sammattiin perustettavaan tyttöjen kansakouluun. Testamentin täytäntöönpano alkoi heti mutta aikaa kului vuosia ennen kuin koulu aloitti toimintansa ja matkan varrella idea ja nimikin oli muuttunut.
Elias Lönnrotin emännyyskoulu Sammatin Niemenkylässä aloitti toimintansa vuonna 1897.
(lähde: https://sanataito.blogspot.com/2017/08/emannyyskoulusta-tts-lonnrot-opistoksi.html)
Sammatin Nuorisoseurantalo rakennettiin v. 1911. Jo sitä ennen oli Sammatin nuorisoseura järjestänyt juhlia ja kokoontumisia Pousun isossa ladossa tai vintillä. Talo rakennettiin aivan emännyyskoulun viereen.
(lähde: https://sanataito.blogspot.com/2018/04/yleison-pyynnosta-huolimatta-aikamatka.html)

Nuorisoseuralla ei ollut alkuun mitään soitinta joten vieressä oleva emännyyskoulu lainasi urkuharmoonia jotta uudella nuorisoseurantalolla voitiin järjestää juhlia joissa soi myös musiikki.
Emännyyskoululla taas ei ollut omaa juhlasalia joten he lainasivat nuorisoseurantaloa omiin juhlatilaisuuksiinsa.
Sodan jälkeen emäntäkoulu alkaa olla melko tunnettu morsiamen metsästäjien keskuudessa. Nuoret miehet saapuvat kaukaakin (Lohja, Virkkala, Karjaa, Karjalohja, Saukkola, Nummi, Nummela, Pusula jne jne) kurkkimaan emäntäkoulun pihapiiriä kiertävän tiheän kuusiaidan takaa paljastuvaan pihapiiriin.
Vuonna 1949 emännyyskoulusta tuli Maataloushallituksen alainen emäntäkoulu ja 1955 koulu valtiollistettiin. Samaan aikaan nuorisokulttuuri nosti jo voimakkaasti päätään ja nuorison oma musiikki ilmestyi kauppojen hyllylle sekä osaksi tanssilavojen ja juhlapaikkojen musiikkivalikoimaa.
Sammatin nuorisoseurantalolla järjestettiin keskiviikkotansseja. Nuoria miehiä saapui kaukaa Helsinkiä myöten katsomaan emäntäkoulun “tarjontaa”. Aluksi musiikki oli livebändin esittämää mutta jossain vaiheessa 60-luvulla nuorisoseurantalolle saatiin radio jossa oli yhdistettynä levysoitin. Alkoivat keskiviikon levytanssit.
(lähde: Antero Sarakivi, pitkäaikainen Sammatin Nuorisoseuran puheenjohtaja)
Viereisen emäntäkoulun kuri oli kuitenkin edelleen tiukkaa. Iltakymmeneen mennessä tyttöjen oli oltava takaisin koululla ja omassa sängyssään nukkumassa. Tämä oli varmastikin osasyy siihen että miehet “joutuvat” palaamaan aina keskiviikkoisin uudestaan tapamaan morsianehdokastaan.
Vuonna 1966 julkaistaan Kari Kuuvan rock kappale “Lärvätsalo Go Go” joka on omiaan lisäämään nuorisoseurantalon suosiota juhlapaikkana.

Kari Kuuva: Kappale on kirjoitettu kiertueella Rovaniemellä. Aluksi kappaleen nimi oli Säynätsalo Go Go, koska olimme äskettäin olleet kyseisessä paikassa keikalla, mutta se vääntyi myyttiseksi Lärvätsaloksi laulun työstämisen myötä.
(lähde: https://www.studio55.fi/vapaalla/article/tarinoita-kari-kuuvan-menestyskappaleiden-takaa/136056#gs.oyk7ks)
Sammatin nuorisoseurantalo ei ole kooltaan kovinkaan suuri. Sisään mahtui enintään parisataa henkilöä. Mutta keskiviikkotanssien villeimpään aikaan lippuja myytiin helposti jopa 400!
Osa miesporukasta vietti aikaansa enimmäkseen metsän siimeksessä siemaillen rohkaisuryyppyjä jotta uskaltavat lähestyä ihastustaan. Eivät sitten välttämättä kuitenkaan käyneet illan aikana edes juhlapaikassa sisällä kun jäi ehkä vähän “ryyppy päälle”…
Kari kuuva kertoo toisessa haastattelussaan kappaleen nimen synnystä hieman enemmän.
(https://musiikintekijat.fi/artikkeli/kari-kuuva-60-vuotta-elama-taynna-rokkia-ja-pelargoniaa/).
“Lärvätsalo” ei siis alunperin viitannut suoraan Sammatin Nuorisoseurantaloon paikkana vaan illalla tapahtuvaan toimintaan nimeltään ryyppääminen. Mutta Kari Kuuvan rokkikappaleen myötä se kuitenkin yhdistettiin tuohon Niemenkylässä tien vierellä sijainneeseen nuorisoseurantaloon niin voimakkaasti että jopa taksikuskit Helsingissä tiesivät mihin ajettiin jos Lärvätsaloon piti päästä.
Melko pitkään nuorisoseurantalolla esitettiin myös näytelmiä mutta keskiviikkotanssien suosion huippuvuosina näyttämö purettiin ja talon päätyyn rakennettiin tiskijukalle oma koroke ja hankittiin omat kunnolliset DJ-laitteet. Tiskijukkia kävi Helsingistä saakka soittamassa levyjä.
Vuonna 1970 nuorisoseurantalon vastapäätä avattiin myös grilliravintola. Se pysyi auki melko pitkään vielä tanssi-iltojen loppumisen jälkeenkin. Taisi olla auki vielä jopa 2000-luvulla.
70-luvun puoleen väliin tullessa keskiviikkotanssien suosio hiipui. Helsinkiin ja muihin lähikaupunkeihin oli alkanut ilmestyä kunnollisia “Diskoravintoloita” ja iltaa sai jatkaa paljon myöhempään kuin klo 22:een. Se miksi “Lärvätsalo Go Go” hyytyi kokonaan on kuitenkin monen asian summa. Viimeinen keskiviikkotanssi-ilta järjestettiin v. 1975.
Joka tapauksessa on selvää että tämän talon (ja siitä tehdyn kappaleen) merkitys on valtava nuorisokulttuurin kehityksessä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa ainakin Länsi-Uudellamaalla.