Go - Za

Heräsin Gardajärvellä juuri ennen auringonnousua. Hetken päästä istuin hotellin parvekkella kirjoittelemassa edellisen päivän tapahtumia kun aurinko nousi järven toisella puolella vuorien takaa… Mykistävä kokemus!
Pari tuntia myöhemmin istuttiin aamiaisella nauttien ihan uskomattomista herkuista, mm vanilijatäytteisiä munkkeja ja croissanteja.
Myös tuoreita aprikooseja oli tarjolla, en ole tainnut ennen maistaa!
Klo 9.30 starttasi letka kohti Gardajärven eteläpäätyä ja se olikin sitten taas oikein mukava ajokokemus (NOT!) Kahden tunnin aikana pääsimme etenemään n. 60km! Tankattiin pienellä shell-asemalla ja koukattiin 6km:n pätkälle motarille, ei siinä mitään järkeä ollut kun reitti piteni varmaan 20km mutta päästiin sentään etenemään ja paljon nopeammin ensimmäisille serpentiineille.
Alkuun mutkat olivat melko loivia ja vauhdikkaita, hyvää harjoittelua loppupäivän serpentiineille.

Pidettiin lyhyt ruoka ja juomatauko pienessä kylässä nimeltään Ferrara di Monte Baldo.

Hetken päästä oli luvassa reissun mielettömimmät mutkat! Tie oli huippuhyvässä kunnossa ja kulki Monte Baldo vuoren kyljessä koko ajan samalla korkeudella. Oikealla puolella aivan huikeat näköalat ja vasemmalla puolella itse vuori.
Meikäläisen ajotaidoilla sitä tietä ajeli 40-60km/h mutta nopeusrajoitushan on 90km/h… ei muuta kuin harjoittelemaan ja jonain vuonna vielä takaisin!
Vähän myöhemmin oli uudet serpentiinit ja siellä ylhäällä myös aika hienot näkymät!

Monen mutkan kautta serpentiinit päättyivät Morin kaupunkiin. Siitä isoa tietä kohti seuraavia syheröitä. Tuli kokeiltua bussin perässä ajamista serpentiinimutkissa ja se ei ole kivaa! Se bussi mahtui juuri ja juuri taipumaan mutkissa mutta tie oli niin kapea/ mutkainen ettei ohittaminen tullut kyseeseen.
Muutaman pikkupasson jälkeen oli vihdoin vuorossa päivän kohokohta Passo Manghen. Alussa mutkat olivat vähän loivempia mutta mitä ylemmäs noustiin sitä kapeammaksi tie muuttui. Välillä oli pitkiä pätkiä missä vain pujoteltiin puiden seassa pienen pientä tiukkaa mutkaa ja välillä taas noustiin todella jyrkkää serpentiiniä ylöspäin.

Lopulta ylhäällä odotti ensin kyltti 2000mpy ja heti perään passon huippu 2042mpy. Itse ainakin tuulettelin kypärän sisällä ja riemuitsin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin mp:llä yli 2:ssa kilometrissä!

Alaspäin ajettavat serpentiinisyheröt olivat Manghenilla ehkä mielyttävämpiä kuin monessa muussa mutkapätkässä varsinkin loppua kohden kun mutkat loivenivat ja pystyi ajamaan jo vähän vauhdikkaammin.
Olimme perillä majoituksessa n. 16.30. Se on nimeltään Hotel Albergo Bellaria ja se sijaitsee Castello Di Molina Di Fiemmessä lähellä Cavalesen kylää.
Reitti oli tämmöinen!
Illalla ruokailun jälkeen pojat olivat käyneet vähän “seikkailemassa”. Löysivät jonkun autiotalon ja aurinkokin oli jo laskenut… Tunnelma taisi olla vähän… hmmm… pelokas?