Herätyksen ja aamupalan jälkeen lähdimme seikkailulle (julkisilla) kohti Niinivirran rekkaterminaalia. Ensin metrolla Duomoon, sieltä toisella metrolla San Donatoon. Tämän maanalla olon aikana oli alkanut satamaan ja vettä todellakin tuli kunnolla! Vähän aikaa ihmeteltyämme löysimme bussilippujen myyntipaikan ja ostimme 2,60€ maksaneen piljetin 20km:n päähän.
Olimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen bussin lähtöä siinä laiturilla, mutta kun 10 minuuttia oli jo mennyt oletetun lähtöajan yli aloimme ihmettelemään aikataulua uudelleen.
Totesimme että tiedossamme ollut aikataulu olikin voimassa vain koulupäivinä! Seuraava bussi lähtisikin vasta 12.20. Luvassa oli siis mukava 2:n tunnin odotus! (Onneksi bussiterminaalin kahvio oli ihan mukava paikka istuskella).
Vihdoin kello tikitti kohdalleen ja pääsimme bussiin! Ja vähän yli puolen tunnin päästä olimme mestoilla kyselemässä saataisiinko pyörät terminaalista vaikka olikin siesta? Ja meillähän kävi tuuri!
Kävelimme viereiseen terminaaliin ja siellä nuo kauan kaivatut asfaltin nielijät odottivat meitä!
Puolitoista tuntiä siinä meni kun saatiin kaikki pyörät lähtövalmiiksi ja vihdoinkin varsinainen matka saattoi alkaa!
Ajoimme ensin tankkaamaan, sitten pikkuteitä pitkin muutaman kylän läpi kohti Bergamoa. Matkalla oli n. sata liikenneympyrää! Tai ainakin niitä oli todella paljon. Bergamossa jouduttiin kauheaan ruuhkaan! Ensimmäisen tunnin aikana saatiin ehkä vain 40km mittariin. Tauon jälkeen päästiin vihdoin ensimmäisille serpentiinimutkille! Huikea fiilis! Moottoripyöräily ei ehkä koskaan ollut tuntunut niin hyvältä! (Kun ensin olet viikon erossa pyörästä, seikkailet julkisilla kulkuneuvoilla isossa kaupungissa ja odottelet pari tuntia päästäksesi vihdoin ajoasentoon…) Ja kaiken lisäksi nuo ensimmäiset mutkat olivat todella syheröitä ja hymy oli varmasti monella herkässä!
Päivän ajoreitti piti olla tämmöinen: http://goo.gl/maps/rw8yy mutta Albino – Casazza väli oli suljettu! Jouduimme kääntymään ylhäältä vuorelta takaisin (ja ajamaan samat huikeat syheröt uudestaan!)
Tässä kuvassa letkan päräpää on vielä matkalla ylöspäin…
Tankkaamassa käytyämme totesimme että aikaa on jo kulunut niin paljon että oli pakko ajaa motaria ja isoja teitä ensimmäisen yön majapaikkaan Garda järvelle.
Hotelli Garni Al Poggio on aivan käsittämättömän upea paikka muutama sata metriä järven yläpuolella! Wau!
Go - Za
motorcycling, Adventure riding, Trans Euro Trail updates, travelling
Go - Za 
Upeaa!
Kiitos… ei toi eka päivä vielä niin ihmeellinen ollu!
Pätkä oli suljettu ilmeisesti veden (-sade), mukanaan tuomien kivien, kantojen, puiden oksien, jne takia.., vai ? Koska eihän tuo nyt vielä niin korkea ole, että enää lunta olisi… B-)
Eipä ole tietoa miksi oli suljettu. Aika paljon siellä oli tietöitä nousun puolella… varsinkin puita hakattiin paljon tien vierestä. Saattoi olla jotain tätä syytä ehkä??
Pingback: Gel-Saddle | Go - Za
Pingback: MP Maailma Motorrad 2/2015 | Go - Za