Klo 09.44 starttasi mopedi Savukoskelta.
Ajoi Sallan, Kuusamon ja Hossan kautta Suomussalmelle tähän tapaan.
Tiet olivat pitkiä ja suoria! Paitsi Rukalla päätin kiertää Rukajärventien kautta ja siellähän on pari mutkaa.
Kuusamossa kävin tyhjentämässä lompakon Nordean konttoriin ja jatkoin Hossan kautta Suomussalmelle. Hossan tie oli ihan mukava kun siinä oli enemmän korkeuseroja ja mutkia kuin yhteensä parina edellisenä päivänä… Nooh, ehkä Utsjoki – Karigasniemi pätkällä oli enemmän mäkiä.
Hossassa kävin Metsähallituksen luontokeskusken kupeessa uimassa. Veden kirkkaus veti vertoja Norjan lätäköille. Mutta kylmää se edelleen oli. Porokin jolkotteli ohi juuri kun minä räpelsin jorpakossa. Ne on kyllä hauskoja veitikoita.
Suomussalmelta kaarsin ensimmäisen leirintäalueen pihaan. Se oli jo 4km ennen keskustaa, eli Kiantajärven leirintäalue.
Sain koirankopin aivan järven rannasta 25 eurolla, muuta en tänään tarvitse koska huomenna on sitten pariksi yöksi vähän prameempi mökki Ruunaankoskella!
Täällä Kiantajärvellä on kivoja elukoita:
Musta poni
Harmaa poni
Aasi ja Hevonen
Sekä Valkohanhi (tai ankka)
Archives
All posts for the month June, 2011
Saavuin Savukoskelle. Löysin oivan majoituspaikan teerenkieppi majatalosta. Saan sängyn liinavaatteilla, saunan, tv:n, keittiön ja muitakin mukavuuksia erittäin inhimilliseen hintaan 37 euroa!
Utsjoelta lähdin 10 aikoihin ajelemaan kohti Karigasniemeä. Tuli ajettua sekin tie (Utsjoki – Karigasniemi), jota on suositeltu… Sanottiin että olis hienot maisemat, ja olihan ne. Mutta ei ne kummosilta vaikuttanu Norjan jälkeen.
Reitti minkä ajoin tänään oli tommonen.
Ja nyt ollaan siis Savukoskella. Täällä on Korvatunturi, mutta pukkia ei näy.
Tommonen löytyi tuolta Ivalon pohjois puolelta Sovintovaarasta. Kyseessä on Rynnäkkötykki Ps. 531-25 “Kyllikki”.
Tänään tuli ajettua tuollainen reitti.
Nitsijärven majapaikasta Näätaämön kautta Norjaan. Aluksi satoi. Neidenissä pysähdyin ihastelemaan melko valtaisaa koskea mutta jatkoin pian kohti Kirkenesiä.
Saapuessani kaupunkiin vielä vähän satoi, mutta kun ihmettelin satamassa Kong Harald -lautan saapumista laituriin alkoi jo aurinko pilkistää pilvien lomasta.
Kaupungista ajelin märkiä teitä pitkin itään. Tien pinta häikäisi uskomattoman voimakkaasti eikä aurinkolaseistakaan ollut hyötyä.
E105:ltä käännyin vasemmalle juuri ennen Venäjän rajaa ja ajelin kohti Grense jakobselvia, joka on niemenkärki mahdollisimman koillisessa Norjassa.
Varangerin vuonon pohj. puolella tosin olisi vielä Vardö, joka on ainakin pohjoisempana mutta sitä kumpi on idempänä on vaikea sanoa.
Tien pinta oli todella huonossa kunnossa ja välillä tuntui että ainakin laukkujen kiinnitysten on pakko mennä rikki. Myös Hondan jousitus oli kovilla.
Pysähdyksiä tuli useita, sillä maisemat olivat häikäiseviä!
Viimeiset kymmenen kilometriä olivat hiekkatietä, mutta se oli itse asiassa helpotus sillä niin huonossa kunnossa oli asfaltin pinta.
Lopulta tien päässä olin aivan sanaton! Lähes koskematonta ja karua kalliorantaa ja voimakkaan kumpuilevaa maastoa silmän kantamattomiin, sekä jäämeren loputon aava -Huh huh!
Tien kääntöpaikalla oli myös puolalainen, saksalainen ja ranskalainen auto. Puolalaisen auton matkustajat halusivat välttämättä lainata kiikaria (telineessä) vanhalle pariskunnalle joka oli tullut paikalle ranskalaisella matkailuautolla. Mutta ei ne vanhukset osanneet käyttää niin hienoja kapistuksia.
Takaisin lähdin ajelemaan ja vaatteet keveni, sen verran kuumaksi oli auringonpaiste muuttunut. Pysähdyin myös uimaan Holmvatnet -järvessä. Melkoisen raikas kokemus oli se!
Tie Neidenistä Tanaan oli aivan huippu!!! Loivaa mutkaa toisen perään ja vauhtia sai pitää melko reilusti. Kova tuuli hieman jännitti paikoitellen -lähteekö pyörä irti tiestä??!!
Tanan silta, saako Tanan siltaa kuvata? Saa, Tanan siltaa saa vapaasti kuvata…
Yöpymispaikaksi valikoitui Utsjoen Läpinkylän leirintäalueen mökki, lähinnä sen takia että Tenojoen varressa kaikki mökit olivat täynnä (kalastussesonki parhaimmillaan). Huomenna tavoitteena Ehkä Savukoski…
Toi otsikko tulee ihan siitä biisistä, ei suinkaan siitä että MINÄ olisin siinä tietyssä iässä!
Mutta tänään tuli ajettua tommonen rapsakka 538 kilomterin lenkki tähän tyyliin! Reitti päättyi tänne Sevettijärventielle ja tässä lähistöllä taitaa olla myös tuo Kaamasentie josta tuossa J. Vainion laulussa “Matkalla pohjoiseen” lauletaan. Kyseinen biisi on soinut päässä viimeiset parisataa kilsaa.
Rovaniemellä käväisin alkumatkasta moikkaamassa Sakkea joka rakentaa taloa Ounasjoen varteen. Oli mukava nähdä että heillä alkaa vähitellen olemaan valmista kaikkien vaikeuksien jälkeen. Sakkehan vetää Roviksella omaa firmaansa johon kannattaa ottaa yhteyttä jos sielläpäin liikkuu ja haluaa jotain hienoa järjestää vaikkapa ulkomaisille vieraille! Tsekkaa: Tapahtumaelämykset.
Päivän päätteeksi pysähdyin Sevettijärventie 5710:n kohdalle yöpymään Nitsijärven majassa. Tässä on 3 pientä hirsihuvilaa joissa perusvarustus.
Yön hinta on hieman korkeahko, 45 euroa, mutta muuten paikka on todella hieno!
(Nitsijärven majat)
Näin mentiin tänään!
Juhannusmajapaikastamme Himangan Sautinkarista pääsimme poistumaan n. klo 12.20.
Ajoimme Hiekkasärkille lastaamaan loput tavarat autoon.
Melkein koko yö oli satanut ja se tarkoitti sitä että kamppeet painoivat varmaan tuplasti siihen verrattuna mitä kuivana! Ducaton takajousitus oli kovilla!
Tässä ko. Ducato johon olimme teipanneet muutaman numeron kertomaan ohikulkijoille kuinka korkea hyppypaikka oli kyseessä.
Auto oli pakattu 14 aikoihin ja pojat lähtivät ajelemaan kohti etelää ja minä mopollani kohti pohjoista. Reittini kulki Kalajoen, Alavieskan, Oulaisten, Rantsilan, Tyrnävän, Muhoksen, Ylikiimingin ja Pudasjärven kautta Ranualle. Reitin olin piirtänyt Rovaniemelle asti, mutta Pudasjärvellä päätin jäädä Ranualle yöksi. Matkaa kertyi yli 423 kilometriä.
Matkalle osui jopa hieman mutkatietä! Ensin Oulaisten pohjoispuolelta tieltä 86 käännyin tielle 8042 kohti Alpuaa. Se tie oli käytännössä 2 kpl 5km pituista suoraa, eli älyttömän tylsä!
Mutta sitten Alpuassa ensin vasemmalle tielle 88 ja heti siitä oikealle tielle 8043 joka olikin sitten aivan toisenlainen! Kartalla se ei näytä kummoiselta, mutta ehdottomasti suositeltava pätkä jatkuen aina Rankisen ja Luohuan kautta tielle 807. Jos pyörit sielläpäin niin käy tsekkaamassa!
4-tieltä kun käännyin oikealle Tyrnävälle ja siitä edelleen Muhokselle, Ylikiiminkiin ja Pudasjärvelle alkoivat maisemat vähitellen muuttumaan silmää hiveleviksi. Ensimmäisen Poron bongasin jossain Ylikiimingin pohjoispuolella. Sade oli loppunut, tiet olivat kuivia ja viimeistään Pudasjärven ABC:llä totesin että tästähän tulee aivan mieletön ilta! Lämpötila oli yli 20 astetta ja taivas oli lähes pilvetön.
ABC:lla tsekkasin myös Ranuan majoitusmahdollisuuksia kännykällä netistä ja aivan summan mutikassa löydetty Rantamökit Pernu osoittautui tyrmääväksi valinnaksi!
Viihtyisä pikkumökki sijaitsi Simonjärven rannalla 37 kilometriä Ranualta Kemijärvelle päin. Mökissä on perusvarustus mutta kodikkuus aivan eriluokkaa kuin leirintäalueiden mökeissä. Lisäksi rannassa on erillinen kelohirsisauna jonka löylyt olivat toisaalta pehmeän miellyttävät mutta toisaalta taas tyrmäävän kipakat! Järvessä on hiekkapohja ja veden lämpötila taisi olla siinä 14 astetta.
Yöllä taidan mennä vielä tuonne rantaan ihmettelemään auringonlaskua ja/tai nousua. Aivoni, mieleni ja sieluni lepäävät!
Helkkarin tappi
Happi henkeen
Hissi vaati lantin
Mutsi nalkuttaa
Timoja on hoputettu
Herääminen n. 9 tunnin unien jälkeen oli autuaallista. Laskeuduin rauhassa alas tuolta nukkumaparvelta enkä miettinyt pätkääkään sitä mitä pitäisi tehdä tänään.
Parissa tunnissa aamiaisleipää mutustellessa ja netissä surffaillessa vähitellen selkeni että ainakin pitäisi kaupassa käydä hakemassa ruokaa ja juomaa.
Sadekin loppui vähitellen joten 11:sta jälkeen puin ajokamat päälle ja suuntasin kohti uusia teitä.
Ajoreittini oli tämmöinen ja löytyihän sieltä se sorapätkäkin joka oli sateen jälkeen melkoista muljuvaa mutavelliä.
Pyörä likaantui melko rapaiseksi ja päätinkin ajella Kokkolaan pesemään pyörää. Ensimmäinen paikka josta kysyin pesua ei osannut juurikaan neuvoa missä saisin sen tehtyä. Etsin netistä pari vaihtoehtoa joita en etsimällä löytänyt ja yksi firma oli lomalla. Menin sitten Biltemaan hakemaan pesuvälineet ja pesen pyöräni illan aikana tässä mökin edessä.
Pojatkin soitteli etelästä ja meinaavat lähteä ajelemaan kohti Kalajokea ja tulevat ilmeisesti tänne yöllä nukkumaan.
Kun juhannusyönä juo itsensä kaatokänniin, soutaa järvelle ja nousee sepalus auki seisomaan veneen reunalle, voi rannalla nähdä tulevan leskensä…
Näin ajeltiin tänään.
Yritin löytää reittejä tässä rannikolla niin ettei tarvitsisi ajella tuota valtatie 8:aa. Hyvinhän niitä löytyikin.
Aluksi sieltä Maalahdesta pääsi Sundomin kautta Vaasaan. Piti siinä sivussa tsekata millaisia mutkia tarjosi Sundom – Sulva välinen tieosuus, ja kannattihan se tsekata!
Sundomista Vaasaan ajeltiin Vaskiluodon kautta, kumma ettei ole aikaisemmin tajunnut että tommonenkin tie on olemassa.
Vaasassa käväsin pankissa laittamassa liiat rahat lompakosta tilille (Heh!).
Vaasan jälkeen vt 8:aa piti ajella parikymmentä kilometriä (äyx!). Mutta sitten käännyin Maksamaata kohti. Saariston mukavia mutkia oli luvassa monta ja taas monta kilometria. Maksamaan jälkeen tuli saari nimeltä Kvimo (?) ja sen jälkeen Ulot (?), mutkapätkät päättyivät Karvat -nimiseen kylään (!!!!!).
Oravaisten jälkeen pääsi kääntymään vt 8:lta taas pois. Munsalan kautta Uusikaarlepyyhyn ja sieltä edelleen Pietarsaareen.
Uusikaarlepyyssä en ollutkaan ennen käynyt ja tulipa tsekattua kaupungin vesitorni joka on myös näkötorni ja kahvila.
Hissillä pääsi mukavasti ylös ja “sisäänpääsymaksu” oli naurettavat 50snt.
Pietarsaaressa käväsin syömässä kiinalaisessa buffet-lounaan. Olipahan älyttömän hyvä… hinta 8 juuroa.
Soittelin sieltä Ohtakarille ja kyselin mökkiä. Löytyihän sieltä! 2 tuntia myöhemmin olin Ohtakarilla mökissä tyytyväisen onnellisena…
——————————————————————-
Meinas just äsken sydän pysähtyä! Kännykkä sanoi sopimuksensa irti varoittamatta, eli pimeni totaalisesti. Ei auttanu laturi eikä nappien painelu.
Joku täältä kalastajakylästä lainas puhelintaan ja soitin Saunalahden asiakaspalveluun… odottelin aikani ja kokeilin taas puhelinta laturiin.
Ja kappas! Se alkoikin lataamaan…
Eli pääsin taas nettiin ja voin vastata niihin kymmeniin fanipuheluihin joita päivittäin tulee…
Näin ajettiin tänään. Lähdin aamulla melko aikaisin Siikaisista kun ei ollut varmuutta tuosta sateesta. Ennusteen mukaan missä tahansa saattoi sataa milloin tahansa.
Pomarkkuun tuli ajettua sitä samaa tietä mitä kävin eilenkin ajelemassa. Leväsjoen eteläpuolella olikin aika paljon routavaurioita ja hiekkaisia kohtia mutta olihan se kokonaisuutena upea pätkä!
Yyteriin ja Reposaareen menevältä tieltä alkoi sitten päivän todellinen kohokohta!
Rantaa pitkin sai ajaa 80 kilsaa mielettömän upeaa suomalaista rannikkomaisemaa, mukavaa mutkaa ja valloittavia maalaiskyliä! Mieleen jäivät varsinkin Merikarvia ja Siipyy. Olen tehnyt hienon valinnan seuraavalle 2 päiväiselle TouRinkille kun tännepäin ajattelin tulla.
Mutta ei se loppunut siihen. Kristiinankaupungissa en ole käynyt aikaisemmin ja sehän oli aivan ihastuttava pikku puu-kaupunki! Käytännössä kaikki talot olivat puisia pientaloja samaan tapaan kuin Porvoossa, Raumalla tai Raahessa. Kaskinen oli myös hieno mutta siellä olin käynyt aikaisemminkin.
Kaskisilta ajoin Närpiöön ja tuli nähtyä ne kirkkotallit. Niitä oli aika älyttömän monta.
Närpiöstä jatkoin 673:sta kohti Vaasaa ja sitten alkoikin satamaan.
Kerkesin laittaa sadehousut jalkaan mutta Maalahdessa päätinkin jäädä samaan saunamökkiin missä olin vuonna 2009 (Lue)
Vettä tuli ja minua väsytti. Otin semmoset kevyet 4 tunnin päiväunet ja illalla kävin tutustumassa Maalahteen. Se oli nopeasti ajettu läpi.