This post is only in Finnish Tämä postaus koskee tilannetta kun kohtaat hevosen metsässä tai muulla alueella jossa muuta liikennettä ei juuri ole. Kun motoristi kohtaa hevosen on siihen olemassa VAIN 1 oikea tapa toimia! Hevonen on eläin (huom!!!) joka saattaa reagoida moottoripyörän ääneen tai nopeaan liikkumiseen yllättävällä tavalla. Tämä siitäkin huolimatta vaikka hevonen olisi kuinka hyvin koulutettu. Motoristi saattaa väärällä toiminnallaan aiheuttaa vaaratilanteen ei pelkästään hevosen seurassa olevalle ihmiselle (ihmisille) mutta myös itselleen! Voin vakuuttaa että motoristin päälle juokseva hevonen sattuu melkein yhtä paljon kuin vaikkapa rekka-auto!
Tässä Sanna Rouhiaisen kommentti erääseen sos. median postaukseen jossa käsiteltiin tapausta jossa motoristi selvästi aiheutti vaaratilanteen typerällä toiminnallaan: “Mä vähän kommentoin tällai seikkalumoottoripyöräilijänä, ratsastajana ja hevosalan ammattilaisena. Hevonen on pakoeläin, joka toimii aina myös vaistonsa varassa, vaikka olisi miten pitkälle koulutettu eläin tahansa. Sillä on saksanpähkinän kokoiset aivot ja henkiinjäämistä tukeva pakoreaktio. Kouluttamalla hevonen on varsin toimiva kumppani, mutta se on silti hevonen. 1. Mikään laki maanomistajuudesta ei anna oikeutta asettaa toista ihmistä henkeen ja terveyteen kohdistuvaan vaaraan tahallisesti. Tahallisena pitäisin käytöstä, jossa hevosta pyritään pelottelemaan tarkoituksella ajamalla lähelle ihan tietoisesti. Kierrättämällä, jne. 2. Täällä ei taida olla ketään, joka olisi ollut paikalla ja tietäisi tapauksen taustat. Lienee turha siis spekuloida niistä enempää. Kuski ajaa omilla maillaan, mutta maastoliikenne laki pätee: 5 § Moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttäminen maastossa Moottorikäyttöistä ajoneuvoa tien ulkopuolella kuljetettaessa on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle ja muulle ympäristölle, kiinteistölle ja luontaiselinkeinolle sekä tarpeettoman häiriön aiheuttamista asutukselle ja muulle ympäristölle. 3. Maalaisjärki. Tää maa on pelkkää metsää. Varmasti mahtuu molempien lajien harrastajat kulkemaan. Moni ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, mutta hevoset ovat monella syy asuttaa ja sitä kautta elävöittää maaseutua. Hevoset luovat työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia myös lapsille ja nuorille. 4. Kohteliaisuus ja käytöstavat. Molempien osapuolten käytöksessä parannettavaa ja reilusti. Ratsastaja on hätääntynyt ja toinen hevosista on jo irrallaan. Pelkää itsensä ja hevosten puolesta, täysin ymmärrettävästi. Pyöräilijä ei toimi sen fiksummin, mutta hänen käytöksensä on uhkavaa. Lopputulos olisi varmasti parempi jos molempien osapuolten tunteet eivät kävisi kuumana. Annetaan toisillemme tilaa, jos satutaan samoille alueille. Omista kokemuksista Ikaalinen-Hämeenkyrö seudulla voin kertoa vain hyvää. Moottoriajoneuvoilla kulkijat ovat hidastaneet ja jättäneet hyvin väliä hevoseen ja tarvittaessa noudatteneet tilanteessa antamaani sanallista ohjeistusta esim sanoa jotain kovaan ääneen, että hevonen hahmottaa kyseessä olevan sille tuttu asia: ihminen. Vielä niille joille hevosten kohtaaminen liikenteessä/maastossa ei ole tuttua: -Hidasta vauhtia -Anna tilaa tai odota että ratsukko antaa tilaa -Seuraa hevosella kulkijan merkkejä, nostettu käsi on pyyntö pysäyttää -Jos hevonen on selkeästi rauhaton, pysäytä pyörä ja jos haluat olla erityisen ystävällinen, nouse pyörän selästä pois jotta hevonen tunnistaa ihmisen olemuksen. Ota kypärä pois tai ainakin sano muutama sana. -Vältä äkkinäisiä kiihdytyksiä tai jarrutuksia myös ohitustilanteen jälkeen.”
Uusimmassa BMW Moottoripyöräkerhon kerholehdessä on minun kirjoittama juttu otsikolla: Minustako Seikkailumoottoripyöräilijä? Tässä juttu kuvakopiona ja tekstinä:
Minustako Seikkailumoottoripyöräilijä? Vai onko se Adventure -moottoripyöräilijä? Mitä tahansa termiä sitten käytetäänkin, olisi kai ensimmäiseksi tiedettävä, mitä se tarkoittaa. Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä asiasta kysyttäessä vastaukset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, keneltä kysyy – ja millainen moottoripyörä hänellä on, tai onko hänellä moottoripyörää ollenkaan. Oikeansuuntainen vastaus saattaa löytyä siirtymällä kauas historian sivuille. George A. Wyman oli ensimmäinen ihminen joka ajoi USA:n läpi moottoroidulla ajoneuvolla (San Fransiscosta New Yorkiin). Tämä tapahtui v. 1902 ja ajoneuvo oli moottoripyörä. Sama temppu tehtiin autolla ensimmäisen kerran 20 päivää myöhemmin. Ja 10 vuotta myöhemmin Carl Stearns Clancy ajoi moottoripyörällä maailman ympäri. Näitä voidaan kai hyvällä syyllä kutsua seikkailuiksi? Eli sanaan liittyy vähän semmoista kaikua että jotain tehdään ensimmäistä kertaa. Moottoripyöräilystä puhuttaessa yleensä joku tie tai reitti ajetaan ensimmäistä kertaa. Mutta kun nykymaailmassa alkaa olla semmoinen tilanne että kaikki tiet ja reitit on jo ajettu: mp:llä ja autolla, etuperin ja takaperin, kävellen ja vieläpä dronella kuvattuna… Niin onko enää seikkailuja olemassa kun jopa eksyminen on vaikeaa? Onhan niitä. Seikkailun pitää olla haastava! Sitä se kai tarkoittaa nykyään. Haastavuutta saadaan aikaiseksi kun siirrytään hyväkuntoisilta ja jatkuvasti ylläpidetyiltä teiltä vähän huonompikuntoisille teille tai jopa teiden ulkopuolelle (OffRoad). Tai seikkailua saadaan aikaan kun siirrytään riittävän kauas “sivilisaatiosta” eli sellaiselle alueelle missä ollaan kokonaan oman osaamisen ja omien varusteiden tai jopa erikoisvarusteiden varassa. Seikkailu ei välttämättä ala kaukaisista maista. Se saattaa alkaa jo siitä, että koti on sen verran kaukana, ettei viitsi enää kääntyä takaisin. Ja sitten siihen seikkailuun kuuluu varmaankin semmoinen tunne että on “saavuttanut jotain” tai käynyt läpi jotain vastoinkäymisiä ja silti päässyt perille tavoitteeseensa. Niitä tavoitteita ei välttämättä tarvitse itselleen asettaa etukäteen mutta jos sitten päivän lopussa tai reissun lopussa voi todeta itselleen “olipahan seikkailu!” niin kai sen sitten voi kelpuuttaa.
Adventure -motoristi? Moottoripyöräilyn harrastamiseen liittyy sellainen mielenkiintoinen ilmiö että motoristia alkaa kiinnostamaan kohteet jotka ovat jotenkin kaukana tai vaikeasti saavutettavia! Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo Norjan Nordkapp. Jossain vaiheessa lähes jokainen motoristi haaveilee sinne pääsevänsä ja jos sinne ajaa voi varmasti todeta itselleen että “olipahan seikkailu!” Tähän ei kuitenkaan tarvitse vielä mitään erikoista pyörää tai sen kummallisempia erikoisvarusteita. Jos tuo kyseinen kaukokaipuu on riittävän voimakas, alkaa sitä tunnetta lähes jokainen meistä tavoittelemaan yhä useammin. Eli siis haaveilemaan uusista ja vielä haastavimmista paikoista joihin voisi ajaa. Tai miettimään suurempia haasteita mitä voisi saavuttaa.
Adventure moottoripyörä Seikkailupyörän ominaisuuksista tärkein on monipuolisuus! Pyörällä on kyky jatkaa matkaa, kun tie loppuu tai muuttuu huonokuntoiseksi. Karkeasti sanottuna adventure mp:ssä on normaalia korkeampi maavara ja pidempi jousitus, kuljettajan ajoasento on normaalia pystympi ja renkaat ovat normaalia karkeammat. Mitä haastavampaan maastoon ajattelit mennä ajamaan sitä enemmän nuo kolme ominaisuutta ovat lähellä enduro moottoripyörää jolla ajetaan endurokilpailuissa.
Enduro moottoripyörä eroaa motocross mp:stä lähinnä siinä että se on suunniteltu kestämään paremmin ja sillä on tarkoitus ajaa pidempiä aikoja ilman huoltoja ja korjauksia. Silti puhutaan vielä kilpakäyttöön tarkoitetusta pyörästä ja se ei välttämättä sovellu sellaisenaan jokapäiväiseen käyttöön adventure-motoristille. BMW:llä on pitkä historia haastavista endurokilpailuista. Legendaarinen Paris – Dakar ralli ajettiin ensimmäisen kerran moottoripyörillä vuonna 1979. Kaksi ensimmäistä voittoa meni Yamahalle mutta jo vuonna 1981 BMW R80G/S oli voittava pyörä. Samasta kisapyörästä maantiekäyttöön muutettu BMW:n malli onkin sitten mainittu monissa lähteissä ensimmäiseksi oikeaksi Adventure moottoripyöräksi. Samoissa lähteissä puhutaan usein myös Dual-Sport moottoripyörästä jolla tarkoitetaan sitä että se soveltuu sekä tiellä että tien ulkopuolella ajamiseen. 2000-luvulla BMW vähitellen etääntyi tuosta adventure-maailmasta kunnes nyt viime vuosina ollaan taas tultu selkeästi lähemmäksi! BMW:n F900GS ja varsinkin R12 G/S ovat todella loistavia vaihtoehtoja valittaessa hyvää adventure-pyörää. Aloittelevalle seikkailijalle tänä vuonna kauppoihin tullut F450GS vaikuttaa sekin mainiolta pyörältä.
Adventure mp-varusteet Huonokuntoisilla teillä tai maastossa ajaessa yllätyksiä tulee usein vaikka osaaminen olisi huippuluokkaa. Eli taitavatkin kuljettajat kaatuvat. Varusteilta siis vaaditaan paljon suojaavuutta ja niiden olisi kestettävä kolhuja ja useitakin kaatumisia! Ja kuljettajan pitäisi silti jaksaa nostaa vaikkapa oma pyörä pystyyn sieltä ojasta mihin hetki sitten on kaaduttu. Eli ensimmäisenä tulee mieleen kypärä joka olisi hyvä olla malliltaan sellainen että suun edessä olisi normaalia enemmän hengitystilaa jotta hengästyessä ei tule tukehtumisen tunnetta tai tunnu siltä että ilma loppuu. Lisäksi adventure -kypärässä on usein myös lippa joka helpottaa auringon mahdollista häikäisyä sekä ohjaa enemmän ilmaa kypärän visiirille. Saappaissa on usein niin reilusti suojia että vaikka jalka jäisikin kaatuneen pyörän alle niin luut säilyvät silti ehjinä. Loputkin varusteet ovat adventure motoristilla useimmiten paljon suojaavammat kuin katumotoristilla keskimäärin. Adventure motoristi haluaa varmistaa että matka jatkuu hankalan paikan tai vaaralliselta näyttäneen kaatumisen jälkeen.
Seikkailuun tarvitaan vielä… Tarvitset tietenkin vielä sadevarusteet ja ajoasun kuumaa aurinkoista säätä varten. Tarvitset retkikeittimen ja astioita ruuanlaittoa varten. Tarvitset teltan, makuupussin ja makuualustan. Tarvitset työkaluja ja selviytymiseen pakollisia varusteita kuten esimerkiksi lapion ja sahan. Ja kun listaa vielä vähän jatketaan ollaan nopeasti tilanteessa missä moottoripyörän pakkaamisesta tulee ihan oma haasteensa. Mitä useammin teet seikkailuja sitä paremmin opit tekemään kompromisseja pyörän pakkaamisessa. Se ei saisi olla liian painava! Se pitäisi jaksaa nostaa pystyyn hankalissakin paikoissa ja matkan on jatkuttava. (Katso YouTubesta Krikkos Adventure – “I made a huge mistake Finland ep. 19”)
Tiinasta adventure-motoristi? Tiina (61) hankki ensimmäisen moottoripyöränsä heinäkuussa 2018. Yamaha Diversionilla hän kävi esim. Nordkappissa sekä Suomen itäisimmässä pisteessä. Lähimmältä asfalttitieltä tänne myös manner-EU:n itäisimpään pisteeseen on ajettava reilusti soratietä. Tiina huomasi pian, että muiden motoristien tarinat seikkailuista sekä monet kuvat ja videot mielenkiintoisista kaukaisista paikoista kiinnostivat niin paljon, että oli saatava pyörä, jolla olisi helpompaa ajaa sorateitä ja joka kuljettaisi riittävät matkavarusteet. Syksyllä 2020 talliin ilmestyi Suzuki DL650 V-Strom, ja pari vuotta myöhemmin vielä kakkospyöränä palvellut Diversion vaihtui Honda CRF 300L:ään.Tiinan haaveena on ajaa pidempiä matkoja ja seikkailuja myös talvella, mutta esteenä on vielä oikeiden ja hyvien ajovarusteiden puuttuminen. Haastavampia seikkailuja hankaloittavat osittain riittämättömät ajotaidot ja varovaisuus. Joitain ajokursseja käymällä ja ajamalla oppii vähitellen, ja ehkä ajan myötä myös rohkeus vaikeampienkin reittien ajamiseen lisääntyy. Tiinalle seikkailu on jotain, mitä ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Määränpäästä voi olla jokin mielikuva, mutta matkalla sinne tulee aina yllätyksiä. Matkan aikana uudet paikat ja eteen tulevat haasteet luovat odottamattomia elämyksiä. Ja perille sinne jonnekin on aina päästy.
Loppusanat Ehkä seikkailu ei olekaan matka tuntemattomilla teillä vaan se syntyy palavasta intohimosta uusia kokemuksia ja elämyksiä kohtaan. Se on uskallusta kääntää pyörän eturengas kohti tuntematonta, luottamusta siihen että omat taidot ja varusteet ovat riittävät. Seikkailu opettaa, että tärkeintä ei ole perille pääseminen. Päivän seikkailun jälkeen nouset satulasta joka ilta hieman kokeneempana, nöyrempänä ja vapaampana -se on aina hyvä syy jatkaa matkaa taas seuraavana päivänä!
It’s already almost 2 years ago when I was looking new tires for my bike and I was especially interested about Motoz tires. I was thinking I want to have better grip than I had with my first Motoz tires but I still wanted to have almost as good amount of kilometers! (At least with the rear tire!) So I made the order then and now finally I have the tires in my bike. Rear tire is Motoz Tractinator Desert
And the front tire is Motoz Tractinator DV (DualVenture)
But it seems that my order was made wrong way around! The front tire should last kilometers very well and rear tire will not. Well… I have these now and it is what it is. I was testing the new tires now for the first time and I made a video (This video is only in Finnish):
I took the commuter train to Hanko peninsula and I had my bicycle with me. I had also a route that I was going to follow from Santala (Sandö) to Skogby. I had been bicycling in Hanko area before so I knew it was going to be beautiful!
Again I found quite a lot of tracks that I didn’t ride before. Not with my bicycle or even by motorcycle. And ofcourse I planned the route go through the Lappohja beach area!
There was quite many swimmers in that ice-cold seawater! But they were all swans… I was thinking to go and I regret it that I didn’t do it!
Finally after 18,5 kilometers of riding I arrived to Skogby village and there is an old abandoned wooden house just beside the train station. I think it used to be a school and a daycare center.
And in the yard of this house I found it! There was a SPRING!
Winter 2025-26 has been very cold! And suddenly it is possible even here in the southern parts of the country to take your bike and go riding on the frozen lake or sea. This has been quite rare lately… This winter the longest official ice road of Europe was opened few days ago (Koli Ice Road) and surprisingly in Estonia they opened the official Ice Road between Hiiumaa and Saarenmaa.
The law about riding (or driving) on the ice is interesting! You can actually do it even you don’t have the driver’s licence!! You just have to be 15 years of age or older. Elsewhere, you can only drive without a driver’s license in a closed area (e.g. racetracks) or on private property. And if you go riding (driving) to these official Ice Roads then you need to have the driver’s licence!
Official Text: Driving a car or snowmobile on ice is regulated by the Water Act and the Off-Road Traffic Act, as well as by the Road Traffic Act with regard to official state ice roads. Everyone has the right to travel on waterways or ice without causing unnecessary damage, harm, or disturbance. Motor vehicles such as snowmobiles, motorcycles, cars, and ATVs may be driven on ice by persons aged 15 and over. The age restriction does not apply to driving in closed areas. The maximum speed limit on ice is 80 km/h. When driving a motor vehicle on ice, care and caution must be exercised. No harm should be caused to nature, the environment, residential areas, fishing, or general recreational use. It is advisable to keep a good distance from coastal settlements and cottages, as the greatest harm caused by motor vehicles is noise and traffic safety hazards. The police enforce the Road Traffic Act, the Off-Road Traffic Act, and the Water Traffic Act. On state-maintained ice roads, the Road Traffic Act must be observed on ice roads maintained by the state, i.e., only persons with a driver’s license may drive on ice roads.
Lake Lohja
I will add two videos to this post. They’re not mine but both are great riding on the ice!
This was a good year! It was very good for me and it was quite good for my bike! When I started the season in the spring (first ride was already in the beginning of March) the bike didn’t have any technical problems. It felt good just to go out and ride! In May I changed new sprockets and chain to the bike. link here Right after the midsummer festival I started the motorcycle adventure to other countries than Finland. This was the first one for me after 2019! And even I had to give up the adventure on the half way it felt so special to be able to do something like this! link here Then in the end of the season I had to change the steering bearings. I’m so lucky to have friends around me that have some special tools so this wasn’t too hard. With my own tools this would have been pretty much impossible! link here Feels good to go to 2026! There’s nothing in the bike that needs to be fixed at the moment. Have to keep my fingers crossed that it might even stay like this for the whole year! HAPPY NEW YEAR to everyone!
Noticed in November that I had a little bit of Jamming in my steering. So I started to look for spare parts. Luckily the bearing is the easy one to find! Found it (them) from Germany and ordered 2 bearings. But soon I realized that maybe there is only 1 (??!!) Here is the picture from service manual:
Number 9 there is the bearing. But how on earth does it stay together at the bottom of the steering shaft? It’s a mystery to me? I didn’t open it yet… maybe I will soon. EDIT: There was 2 bearings! This is how my bike looks at the moment:
Without the front wheel
Without some special tools this job would have been very difficult or almost impossible! Here my friend is helping me to remove the bearing “covers” from the bike chassis.
This post in Finnish only/ Eli kirjoitan tämän postauksen Suomeksi Muutaman vuoden oltuani BMW Moottoripyöräkerhon jäsen oli ehkä vihdoinkin aika myös osallistua kerhon toimintaan. Eli päätin ajaa alueiden tapaamiseen Punkalaitumelle (ja takaisin kotiin myös).
Aikamoinen sumu oli aamulla! Näkyvyys oli kuitenkin riittävä ajamiseen mutta kypärän visiiri ei pysynyt kirkkaana eikä myöskään 360-kameran linssi (tai linssisuoja).
Ajoin menomatkalla Jokioisten kautta. Kartanon pihapiiri on kyllä täynnä upeita rakennuksia ja tämä Tapulimakasiini niistä se kaikkein kuuluisin!
Humppilan ja Jokioisten välillä kulkee myös kapearaiteinen junarata ja Jokioisten päässä on tähän liittyvä museo jossa ehdottomasti kannattaa käydä.
Sumu hälveni vasta reilusti kymmenen jälkeen! Kuvasin tietenkin myös videon tästä reissusta, myös tällä videolla puhun suomea.
I was expecting that I wouldn’t have too much energy or will to ride after my long trip around the Baltic Sea. But I was wrong! I’ve been riding like crazy! In the beginning of August I was riding back home after visiting Helsinki area. This video is in Finnish.
Then I started to think that maybe I should do at least 1 group ride because I know so many riders would like to join! Started to plan the route… But this ride ended in big embarrassment!
Took another ride for planning the route:
And then one ride with a friend:
And yesterday I took a ride in Hanko Peninsula (Some amazing tracks!)
And there’s still 1 weekend coming!!! Maybe for the group ride?
GoZa Mite 