Liikkeellelähtö oli jostain syystä kovin hidasta…

Mutta kyllä se siitä sitten vähitellen. Ja kun kiipeämään päästiin niin sitä mutkaa sitten riitti!
Ensin ajettiin passo Pordoi (2239mpy)

Tämän passon syheröt olivat omasta mielestä hieman liian tiukkia. Köröttelin 4:n pyörän perässä todella pitkään! Suorilla ajoivat ihan ok nopeutta mutta mutkissa melko paljon hitaampaa kuin mitä minä olisin ajanut. No jossain vaiheessa pääsin ohi…

Maisemathan tuolla ylhäällä ovat lähes koko ajan aivan käsittämättömän upeita! Mutta enimmäkseen kuitenkin ajettiin. Seuraavaksi oli vuorossa passo Falzarego (2105mpy) ja ihan huikeat vuoristomaisemat!

Sitten ajettiin aika pitkä rykäisy isoa tietä! Valtio vaihtui niin ettei huomannut (Italia -> Itävalta), paitsi kun pysähdyttiin tankkaamaan ja bensa oli yli 30c halvempaa kuin Italiassa!
Päivän reitin varrella olivat myös Val Di Fiemmen Olympialadut ja stadion sekä legendaarinen Cortina D’Ampezzo (alppilajien maailmancupeista tuttu).
Iltapäivällä 20km ennen Grossglockneria saatiin ensimmäinen sade. Mutta se ei kestänyt kauaa! Tiemaksupisteellä otettiin sadekamat pois ja lähdettiin kipuamaan ylös. Hieanoa mutkaa oli tarjolla, mutta parin kilsan jälkeen satoi taas ja sadekamat uudelleen päälle. Muutama päätti kurvata reitiltä hotellille katsomaan itse Grossglockner-vuorta ja veturi lähti painamaan hullun kiilto silmissä kohti passon korkeinta kohtaa.
(Perämies oli taas jo kauan sitten eksynyt reitiltä valitsemalla navista “KYLLÄ!” kun se kysyi että haluatko välttää maksullisia teitä… Niinpä perämies ja hänen edellään ajaneen reitti kulki 15km lännempänä moottoritietä-eikä Grossglockner Alppitien yli!)

Grossglocknerin huippu on itse asiassa lyhyt päättyvä tie pienelle kukkulalle nimeltään Edelweiss pitze (2571mpy), mutta sieltä näki hienosti joka suuntaan ja vuoren seinämät olivat enimmäkseen lumen peitossa!
Alaspäin ajaessa tie oli taas kuiva ja taisi sitä vauhtia olla melko paljon…
Päivän kruunasi hieno illallinen ravintolassa lähellä majapaikkaa

Ajoreitti oli tämmöinen.
Majapaikka oli tämä.
Harrastukset
Heräsin Gardajärvellä juuri ennen auringonnousua. Hetken päästä istuin hotellin parvekkella kirjoittelemassa edellisen päivän tapahtumia kun aurinko nousi järven toisella puolella vuorien takaa… Mykistävä kokemus!
Pari tuntia myöhemmin istuttiin aamiaisella nauttien ihan uskomattomista herkuista, mm vanilijatäytteisiä munkkeja ja croissanteja.
Myös tuoreita aprikooseja oli tarjolla, en ole tainnut ennen maistaa!
Klo 9.30 starttasi letka kohti Gardajärven eteläpäätyä ja se olikin sitten taas oikein mukava ajokokemus (NOT!) Kahden tunnin aikana pääsimme etenemään n. 60km! Tankattiin pienellä shell-asemalla ja koukattiin 6km:n pätkälle motarille, ei siinä mitään järkeä ollut kun reitti piteni varmaan 20km mutta päästiin sentään etenemään ja paljon nopeammin ensimmäisille serpentiineille.
Alkuun mutkat olivat melko loivia ja vauhdikkaita, hyvää harjoittelua loppupäivän serpentiineille.
Pidettiin lyhyt ruoka ja juomatauko pienessä kylässä nimeltään Ferrara di Monte Baldo.

Hetken päästä oli luvassa reissun mielettömimmät mutkat! Tie oli huippuhyvässä kunnossa ja kulki Monte Baldo vuoren kyljessä koko ajan samalla korkeudella. Oikealla puolella aivan huikeat näköalat ja vasemmalla puolella itse vuori.
Meikäläisen ajotaidoilla sitä tietä ajeli 40-60km/h mutta nopeusrajoitushan on 90km/h… ei muuta kuin harjoittelemaan ja jonain vuonna vielä takaisin!
Vähän myöhemmin oli uudet serpentiinit ja siellä ylhäällä myös aika hienot näkymät!

Monen mutkan kautta serpentiinit päättyivät Morin kaupunkiin. Siitä isoa tietä kohti seuraavia syheröitä. Tuli kokeiltua bussin perässä ajamista serpentiinimutkissa ja se ei ole kivaa! Se bussi mahtui juuri ja juuri taipumaan mutkissa mutta tie oli niin kapea/ mutkainen ettei ohittaminen tullut kyseeseen.
Muutaman pikkupasson jälkeen oli vihdoin vuorossa päivän kohokohta Passo Manghen. Alussa mutkat olivat vähän loivempia mutta mitä ylemmäs noustiin sitä kapeammaksi tie muuttui. Välillä oli pitkiä pätkiä missä vain pujoteltiin puiden seassa pienen pientä tiukkaa mutkaa ja välillä taas noustiin todella jyrkkää serpentiiniä ylöspäin.

Lopulta ylhäällä odotti ensin kyltti 2000mpy ja heti perään passon huippu 2042mpy. Itse ainakin tuulettelin kypärän sisällä ja riemuitsin, tämä oli ensimmäinen kerta kun olin mp:llä yli 2:ssa kilometrissä!
Alaspäin ajettavat serpentiinisyheröt olivat Manghenilla ehkä mielyttävämpiä kuin monessa muussa mutkapätkässä varsinkin loppua kohden kun mutkat loivenivat ja pystyi ajamaan jo vähän vauhdikkaammin.
Olimme perillä majoituksessa n. 16.30. Se on nimeltään Hotel Albergo Bellaria ja se sijaitsee Castello Di Molina Di Fiemmessä lähellä Cavalesen kylää.
Reitti oli tämmöinen!
Herätyksen ja aamupalan jälkeen lähdimme seikkailulle (julkisilla) kohti Niinivirran rekkaterminaalia. Ensin metrolla Duomoon, sieltä toisella metrolla San Donatoon. Tämän maanalla olon aikana oli alkanut satamaan ja vettä todellakin tuli kunnolla! Vähän aikaa ihmeteltyämme löysimme bussilippujen myyntipaikan ja ostimme 2,60€ maksaneen piljetin 20km:n päähän.
Olimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen bussin lähtöä siinä laiturilla, mutta kun 10 minuuttia oli jo mennyt oletetun lähtöajan yli aloimme ihmettelemään aikataulua uudelleen.
Totesimme että tiedossamme ollut aikataulu olikin voimassa vain koulupäivinä! Seuraava bussi lähtisikin vasta 12.20. Luvassa oli siis mukava 2:n tunnin odotus! (Onneksi bussiterminaalin kahvio oli ihan mukava paikka istuskella).

Vihdoin kello tikitti kohdalleen ja pääsimme bussiin! Ja vähän yli puolen tunnin päästä olimme mestoilla kyselemässä saataisiinko pyörät terminaalista vaikka olikin siesta? Ja meillähän kävi tuuri!
Kävelimme viereiseen terminaaliin ja siellä nuo kauan kaivatut asfaltin nielijät odottivat meitä!

Puolitoista tuntiä siinä meni kun saatiin kaikki pyörät lähtövalmiiksi ja vihdoinkin varsinainen matka saattoi alkaa!

Ajoimme ensin tankkaamaan, sitten pikkuteitä pitkin muutaman kylän läpi kohti Bergamoa. Matkalla oli n. sata liikenneympyrää! Tai ainakin niitä oli todella paljon. Bergamossa jouduttiin kauheaan ruuhkaan! Ensimmäisen tunnin aikana saatiin ehkä vain 40km mittariin. Tauon jälkeen päästiin vihdoin ensimmäisille serpentiinimutkille! Huikea fiilis! Moottoripyöräily ei ehkä koskaan ollut tuntunut niin hyvältä! (Kun ensin olet viikon erossa pyörästä, seikkailet julkisilla kulkuneuvoilla isossa kaupungissa ja odottelet pari tuntia päästäksesi vihdoin ajoasentoon…) Ja kaiken lisäksi nuo ensimmäiset mutkat olivat todella syheröitä ja hymy oli varmasti monella herkässä!
Päivän ajoreitti piti olla tämmöinen: http://goo.gl/maps/rw8yy mutta Albino – Casazza väli oli suljettu! Jouduimme kääntymään ylhäältä vuorelta takaisin (ja ajamaan samat huikeat syheröt uudestaan!)

Tässä kuvassa letkan päräpää on vielä matkalla ylöspäin…
Tankkaamassa käytyämme totesimme että aikaa on jo kulunut niin paljon että oli pakko ajaa motaria ja isoja teitä ensimmäisen yön majapaikkaan Garda järvelle.
Hotelli Garni Al Poggio on aivan käsittämättömän upea paikka muutama sata metriä järven yläpuolella! Wau!

Lento BT304 oli tarkoitus lähteä Helsinki-Vantaalta 14.25 ja olin ajoissa kentällä! Tunnin sisällä olivat kaikki muutkin jo valmiina astumaan koneeseen.

Mutta niin kuin kunnon tarinoissa yleensä, saatiin tähänkin heti alkuun kunnon draamaa! Yhdeltä (Villeltä) meidän porukasta puuttui passi… Se oli oikeastaan tarkoituskin sillä Ville oli ajatellut matkustaa pelkällä henkilöllisyystodistuksella. Mutta sitäkään ei lompakosta löytynyt! Itse kyllä suosittelisin että passi kannattaa pitää mukana aina!
Hki-Riika oli nopea tunnin rykäisy. Ja nopeasti käveltiin Riikan kentällä Milanon koneesen joka olikin heti valmiina lähtöön.
Air Baltic tarjoaa lisämaksusta mm. mahdollisuuden ostaa haluamansa paikan koneesta. Porukastamme Tuula ja Henri ostivat juurikin tämän palvelun. Silti koneeseen tullessamme Tuulaa pyydettiin istumaan aivan eri paikalle kuin mihin hän oli paikkavarauksen tehnyt. Hyvin outoa Air Balticilta!!
Milanon kentältä otettiin kaksi taksia kohti majoituspaikkaa. Matka oli melko pitkä ja hinntaakin tuli 90€/ taksi!
Mutta päästiin kuin päästiinkin perille majapaikkaan ja muutamien pakollisten kuvioiden jälkeen siitä syömään.

Nyt Milanossa on yö ja ulkona paukkuu ukkonen. Hyvää yötä!
Tänään on pakattu 10 moottoripyörää pieniin häkkeihin joissa ne matkaavat Milanoon seuraavan viikon aikana.

Niinivirta niminen rahtiyhtiö on jo pidemmän aikaa tehnyt kuljetuksia nimenomaan moottoripyörille Eurooppaan. Tässä säästää aikaa melko paljon ja rahaakin mehdollisesti jonkin verran.
Nyt ei tavitse muuta kuin hypätä lentokoneeseen ja pyörä odottaa minua Milanossa (viikon päästä).

Puudelini on kiinnitetty huolella 4:llä liinalla häkkiin ja noita häkkejä ladotaan sitten rekan peräkärryyn vieriviereen kait 19kpl.
Tiettävästi kaikki kuljetukset ovat suhuneet jotakuinkin ongelmitta ainakin tähän asti. Toivotaan että sama linja jatkuu meidänkin pyörien kanssa.
Mukana ovat: BMW S1000R, BMW R1200R, BMWK1300R, Yamaha FJR1300, Triumph Street Triple, Ducati Monster S2R1000, Aprilia Shiver GT, Honda CB1000R, KTM 990 SuperDuke, Suzuki GSX1000R
Eräs reissuun mukaan lähtijöistä on moniyrittäjä, kaupunginvaltuutettu Ilkka Lavas.
Hän on nyt maininnut tulevan reissun omassa city.fi -blogikirjoituksessaan!
Saamme ainakin melko paljon julkisuutta kun tuo city.fi sivusto on yksi maamme klikatuimpia sivustoja!
PS: 11 päivää starttiin!
Tänään vein oman Puudelini takuukorjattavaksi. Tuulettimen moottori vaihdetaan. Tilalle otin ison Gessun ja pöristely alkoi!
Ensin vähän totuttelua lentokentän ympäri. Sitten tuli käytyä syömässä Burger Kingissä. Sitten suuntasin eturenkaan kohti Tuusulan/ Vantaan rajalla sijaitsevaa soramonttua.
Melkein heti löysin paikan josta on pisin pudotus montun pohjalle. Sanoisin että yli 40m! Edellisen kerran olen ollut tällä montulla n. 15-vuotiaana, eli tossa ihan pari vuotta sitten. Pikkasen on paikat muuttuneet tässä vuosien aikana!
Löysin kuin löysinkin reitin alas montun pohjalle ja siellähän tuo lampi vielä löllötti (eli sijaitsi!). Silloin kauan sitten tuossa lätäkössä on tullut käytyä usein uimassa!
Iso Gessu tuntui menevän mihin tahansa! Uskomaton vääntö, joustava moottori ja yllättävän helppo tasapainoilu pyörän sarvissa sai tuntemaan oloni aivan kuin olisin tehnyt tätä pitkään ja osaisin melkein kaiken! Ainoa ero oikeasti taitavaan kuljettajaan verrattuna lienee se että minä hikoilin kuin vanha norsu! (ajoinhan soranorsua!)…
Helppo tuohon metsässä ja soralla ajamiseen on rakastua! Hieno fiilis kun pyörä etenee voimaa uhkuen paikoista joista itsellä saattaisi olla jo vähän vaikeuksia!
BMW R1200GS (-14)
Aprilia Tuono V4R (-12)
BMW S1000R (-14), nykyinen pyöräni
BMW R nineT (-14)
Suzuki GSR600 (-08)
Honda NC700X (-12)
Honda CBR1100XX (-03)
Honda CB600F Hornet (-07)
Triumph Tiger 1050 (-08)
KTM 1190 Adventure (-13)
Honda VFR1200XD Crosstourer (-12)
Aprilia Caponord 1200 ABS (-13)
Suzuki SFV 650 Gladius (-09)
BMW F650GS Sertao (-13)
BMW F800GS (-13)
Kawasaki GTR1400 ABS (-09)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11)
BMW S1000RR (-12)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Husqvarna Nuda 900R (-12)
BMW K1200S (-06)
Suzuki VX 800 (-91)
KTM 990 SMT (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
BMW K1300 S (-11)
Honda VFR1200F (-10)
Honda X-4 (-02)
Honda CB1300 (-07)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha V-Max (-99)
BMW R1150R (-01)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
Suzuki GSX-1100G (-95)
Yamaha FZ6-S (-99)
Yamaha XJ600 (-82)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Suzuki GS 500 (-91)
Yamaha RD 350 (-84)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha Virago 535 (-91)
Suzuki LTD400 (-85)
Tammi-helmkuussa tehdyt majotusvaraukset ovat kaikki pitäneet ja ne on nyt varmistettu. Ryhmän koko reissulla tulee olemaan ensimmäisen 7:n päivän ajan 11 henkilöä (10 pyörää). Pidettyämme yhden välipäivän jatkamme matkaa (yhdeksäs päivä) ja yksi putoaa joukosta pois. Jatkamme siis 10 hengen voimin loppuun asti.
Vajaan kahden viikon päästä keskiviikkona pakkaamme pyörät rekkaan (niinivirta.it) ja ne aloittavat melkein viikon kestävän matkan kohti Milanoa.
Ryhmästämme ensimmäinen lentää kohteeseen jo juhannusaattona ja loput heti juhannuksen jälkeen maanantaina. Suurimmalla osalla meistä on siis yksi päivä aikaa tutustua Milanoon moniin nähtävyyksiin.
Ja siis vajaan kolmen viikon päästä keskiviikkona starttaavat pyörämme Milanon kaakkoispuolella ja matkamme alkaa…
Pikkasen kihelmöi kun tätä ajattelee ja toiveissa olisi tietenkin se että suuremmilta sekaannuksilta, eksymisiltä tai ainakin onnettonuuksilta vältyttäisiin.
Karttakirja… Kuka sellaista enää tarvitsee? No motoristi ainakin!! Tai siis meissä motoristeissa on vielä paljon sellaisia jotka eivät perusta lainkaan hienoon tekniikkaan! Kaivavat mieluummin vaikka vaarin pöytälaatikosta jonkun vanhan karttakirjan ja lähtevät etsimään kadonneita teitä tai kirjoittavat kotona ruutupaperille ajo-ohjeet valmiiksi ja ajavat sen perusteella. Jokainen navigoi omalla tyylillään.
Moottoripyora.org -foorumilla tein jo aikoja sitten kysymyksen “Miten navigoit?” ja yli kolmensadan vastauksen perusteella voi tosiaan nähdä että tapoja on monia! Esim. jopa 15% vastaajista on sitä mieltä etteivät käytä mitään apuvälineitä vaan ajelevat ilmeisesti sitten enimmäkseen tuttuja teitä ja lyhyitä matkoja. Ylseisin navigointitapa näyttäisi olevan Garminin mp-navigaattori joka saa vastauksista 25%, ja esim. paperikartalla navigointi saa 11% vastauksista.
Mulla on yksi motoristiystävä joka on kirjailija, tai tarkemmin sanottuna karttakirjailija! Joel Rosenlöf on reissannut Suomessa, ottanut paljon kuvia, kysynyt tuttavilta neuvoja ja vihjeitä ja ajanut itse monien vuosien aikana moottoripyörällään tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Ja nyt tänä keväänä hän on julkaissut 100 sivuisen opuksen nimeltään “Motoristin Matkailukartasto”! Oiva apuväline kenelle tahansa (Myös ei-motoristeille)!

Kirjan parasta antia ovat sivulta 49 alkavat valmiit moottoripyöräilyreitit joiden suunnitteluun on todellakin paneuduttu! Reittejä on peräti 24kpl, ja vaikka itse reiteistä puuttuukin ne kartat (on vain piirretty viiva valkoiselle pohjalle ja lisätty muutama reittipiste), niin kuitenkin tämä on se tärkein ja olennaisin asia joka erottaa tämän kirjan tavallisesta karttakirjasta!

Toisaalta kirjan alussa on ne oikeatkin kartat missä kyseinen reitti kyllä on piirretty…
Jokaisesta reitistä on selostettu reitin pituuden ja ajoajan lisäksi nähtävyydet, taukopaikat ja lähes kaikki muu tarpeellinen. Vähän tulee sama olo kuin mp-navigaattoria käyttöönottaessa: “Poistuuko tästä hommasta nyt se itse löytämisen mahdollisuus kokonaan?” -No EI POISTU! Kukaan ei kiellä kääntymästä reitiltä sivuun, risteyksestä “väärään suuntaan” ja tutkimaan uusia teitä, kyliä, nähtävyyksiä eli tätä älyttömän kaunista Suomen maata jossa nähtävää riittää meille kaikille!
Yhdellä tutulla motoristilla tuo on ollut pari vuotta ja nyt kun mulla on pyörä jota hän hieman arvostaa/ himoitsee niin saatoin ehdottaa ristiin testauksia. Minä ajoin 3-4 kilsaa Tuonolla ja Puudeli sai 25km testilenkin “Lowkku” -nimimerkiltä (moottoripyora.org foorumilla).

Tuon pyörän äänet on tietysti ihan käsittämättömän hienot! Ne kuuluvat satojen metrien päähän ja saavat aikaan semmosta kammiovärinää sekä ihastuksen kylmiä väreitä että hui sentään!
Ajoasento on melko lailla yhtä tilava kuin Bemarissakin, kädet ovat hieman lähempänä napaa ja jonkun verran alempana.
Kaasukahvassa on ensin hieman tyhjää (pyörän omistajan tottumus?), mutta sitten kun kaasu vastaa onkin hetkessä taas ilmassa semmonen pasuunasinfonia että huh heijaa! Ajossa Tuono tuntuu ketterältä mutta ei ehkä aivan yhtä helposti hyökkää mutkaan kantilleen (kuin BMW S1000R). Voimaa molemmissa on riittävästi!
Jos omistajansa kertomat kulutuslukemat pitävät paikkansa niin siinä on Tuonolla paljon opittavaa. Bemarihan on suorastaan pihi! Ja kun käyttäjän ohjekirjassa lukee vieläpä suosituksena 95-oktaanista niin mikäs siinä…
Tässä hieman vertailua (mun mielestä!)
Ulkonäkö: voittaja Tuono
Äänimaailma: Voittaja Tuono (ylivoimaisesti)
Ajettavuus mutkatiellä: voittaja BMW
Kulutus & matkapyöräsoveltuvuus: voittaja BMW
Vääntö: voittaja Tuono
Teho: tasapeli
Ja omalla kohdalla ratkaisevimmat ovat nuo soveltuvuus matka-ajoon sekä kulutus.
Aprilia Tuono V4R (-12)
BMW S1000R (-14), nykyinen pyöräni
BMW R nineT (-14)
Suzuki GSR600 (-08)
Honda NC700X (-12)
Honda CBR1100XX (-03)
Honda CB600F Hornet (-07)
Triumph Tiger 1050 (-08)
KTM 1190 Adventure (-13)
Honda VFR1200XD Crosstourer (-12)
Aprilia Caponord 1200 ABS (-13)
Suzuki SFV 650 Gladius (-09)
BMW F650GS Sertao (-13)
BMW F800GS (-13)
Kawasaki GTR1400 ABS (-09)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11)
BMW S1000RR (-12)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Husqvarna Nuda 900R (-12)
BMW K1200S (-06)
Suzuki VX 800 (-91)
KTM 990 SMT (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
BMW K1300 S (-11)
Honda VFR1200F (-10)
Honda X-4 (-02)
Honda CB1300 (-07)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha V-Max (-99)
BMW R1150R (-01)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
Suzuki GSX-1100G (-95)
Yamaha FZ6-S (-99)
Yamaha XJ600 (-82)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Suzuki GS 500 (-91)
Yamaha RD 350 (-84)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha Virago 535 (-91)
Suzuki LTD400 (-85)
