Uusimmassa BMW Moottoripyöräkerhon kerholehdessä on minun kirjoittama juttu otsikolla:
Minustako Seikkailumoottoripyöräilijä? Tässä juttu kuvakopiona ja tekstinä:

Minustako Seikkailumoottoripyöräilijä?
Vai onko se Adventure -moottoripyöräilijä?
Mitä tahansa termiä sitten käytetäänkin, olisi kai ensimmäiseksi tiedettävä, mitä se tarkoittaa. Tämä on yllättävän vaikeaa, sillä asiasta kysyttäessä vastaukset vaihtelevat suuresti riippuen siitä, keneltä kysyy – ja millainen moottoripyörä hänellä on, tai onko hänellä moottoripyörää ollenkaan. Oikeansuuntainen vastaus saattaa löytyä siirtymällä kauas historian sivuille.
George A. Wyman oli ensimmäinen ihminen joka ajoi USA:n läpi moottoroidulla ajoneuvolla (San Fransiscosta New Yorkiin). Tämä tapahtui v. 1902 ja ajoneuvo oli moottoripyörä.
Sama temppu tehtiin autolla ensimmäisen kerran 20 päivää myöhemmin.
Ja 10 vuotta myöhemmin Carl Stearns Clancy ajoi moottoripyörällä maailman ympäri.
Näitä voidaan kai hyvällä syyllä kutsua seikkailuiksi? Eli sanaan liittyy vähän semmoista kaikua että jotain tehdään ensimmäistä kertaa. Moottoripyöräilystä puhuttaessa yleensä joku tie tai reitti ajetaan ensimmäistä kertaa.
Mutta kun nykymaailmassa alkaa olla semmoinen tilanne että kaikki tiet ja reitit on jo ajettu: mp:llä ja autolla, etuperin ja takaperin, kävellen ja vieläpä dronella kuvattuna… Niin onko enää seikkailuja olemassa kun jopa eksyminen on vaikeaa?
Onhan niitä. Seikkailun pitää olla haastava! Sitä se kai tarkoittaa nykyään. Haastavuutta saadaan aikaiseksi kun siirrytään hyväkuntoisilta ja jatkuvasti ylläpidetyiltä teiltä vähän huonompikuntoisille teille tai jopa teiden ulkopuolelle (OffRoad). Tai seikkailua saadaan aikaan kun siirrytään riittävän kauas “sivilisaatiosta” eli sellaiselle alueelle missä ollaan kokonaan oman osaamisen ja omien varusteiden tai jopa erikoisvarusteiden varassa. Seikkailu ei välttämättä ala kaukaisista maista. Se saattaa alkaa jo siitä, että koti on sen verran kaukana, ettei viitsi enää kääntyä takaisin.
Ja sitten siihen seikkailuun kuuluu varmaankin semmoinen tunne että on “saavuttanut jotain” tai käynyt läpi jotain vastoinkäymisiä ja silti päässyt perille tavoitteeseensa. Niitä tavoitteita ei välttämättä tarvitse itselleen asettaa etukäteen mutta jos sitten päivän lopussa tai reissun lopussa voi todeta itselleen “olipahan seikkailu!” niin kai sen sitten voi kelpuuttaa.

Adventure -motoristi?
Moottoripyöräilyn harrastamiseen liittyy sellainen mielenkiintoinen ilmiö että motoristia alkaa kiinnostamaan kohteet jotka ovat jotenkin kaukana tai vaikeasti saavutettavia! Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo Norjan Nordkapp. Jossain vaiheessa lähes jokainen motoristi haaveilee sinne pääsevänsä ja jos sinne ajaa voi varmasti todeta itselleen että “olipahan seikkailu!” Tähän ei kuitenkaan tarvitse vielä mitään erikoista pyörää tai sen kummallisempia erikoisvarusteita.
Jos tuo kyseinen kaukokaipuu on riittävän voimakas, alkaa sitä tunnetta lähes jokainen meistä tavoittelemaan yhä useammin. Eli siis haaveilemaan uusista ja vielä haastavimmista paikoista joihin voisi ajaa. Tai miettimään suurempia haasteita mitä voisi saavuttaa.

Adventure moottoripyörä
Seikkailupyörän ominaisuuksista tärkein on monipuolisuus! Pyörällä on kyky jatkaa matkaa, kun tie loppuu tai muuttuu huonokuntoiseksi. Karkeasti sanottuna adventure mp:ssä on normaalia korkeampi maavara ja pidempi jousitus, kuljettajan ajoasento on normaalia pystympi ja renkaat ovat normaalia karkeammat. Mitä haastavampaan maastoon ajattelit mennä ajamaan sitä enemmän nuo kolme ominaisuutta ovat lähellä enduro moottoripyörää jolla ajetaan endurokilpailuissa.

Enduro moottoripyörä eroaa motocross mp:stä lähinnä siinä että se on suunniteltu kestämään paremmin ja sillä on tarkoitus ajaa pidempiä aikoja ilman huoltoja ja korjauksia. Silti puhutaan vielä kilpakäyttöön tarkoitetusta pyörästä ja se ei välttämättä sovellu sellaisenaan jokapäiväiseen käyttöön adventure-motoristille.
BMW:llä on pitkä historia haastavista endurokilpailuista. Legendaarinen Paris – Dakar ralli ajettiin ensimmäisen kerran moottoripyörillä vuonna 1979. Kaksi ensimmäistä voittoa meni Yamahalle mutta jo vuonna 1981 BMW R80G/S oli voittava pyörä. Samasta kisapyörästä maantiekäyttöön muutettu BMW:n malli onkin sitten mainittu monissa lähteissä ensimmäiseksi oikeaksi Adventure moottoripyöräksi. Samoissa lähteissä puhutaan usein myös Dual-Sport moottoripyörästä jolla tarkoitetaan sitä että se soveltuu sekä tiellä että tien ulkopuolella ajamiseen.
2000-luvulla BMW vähitellen etääntyi tuosta adventure-maailmasta kunnes nyt viime vuosina ollaan taas tultu selkeästi lähemmäksi!
BMW:n F900GS ja varsinkin R12 G/S ovat todella loistavia vaihtoehtoja valittaessa hyvää adventure-pyörää. Aloittelevalle seikkailijalle tänä vuonna kauppoihin tullut F450GS vaikuttaa sekin mainiolta pyörältä.

Adventure mp-varusteet
Huonokuntoisilla teillä tai maastossa ajaessa yllätyksiä tulee usein vaikka osaaminen olisi huippuluokkaa. Eli taitavatkin kuljettajat kaatuvat. Varusteilta siis vaaditaan paljon suojaavuutta ja niiden olisi kestettävä kolhuja ja useitakin kaatumisia! Ja kuljettajan pitäisi silti jaksaa nostaa vaikkapa oma pyörä pystyyn sieltä ojasta mihin hetki sitten on kaaduttu.
Eli ensimmäisenä tulee mieleen kypärä joka olisi hyvä olla malliltaan sellainen että suun edessä olisi normaalia enemmän hengitystilaa jotta hengästyessä ei tule tukehtumisen tunnetta tai tunnu siltä että ilma loppuu. Lisäksi adventure -kypärässä on usein myös lippa joka helpottaa auringon mahdollista häikäisyä sekä ohjaa enemmän ilmaa kypärän visiirille.
Saappaissa on usein niin reilusti suojia että vaikka jalka jäisikin kaatuneen pyörän alle niin luut säilyvät silti ehjinä. Loputkin varusteet ovat adventure motoristilla useimmiten paljon suojaavammat kuin katumotoristilla keskimäärin. Adventure motoristi haluaa varmistaa että matka jatkuu hankalan paikan tai vaaralliselta näyttäneen kaatumisen jälkeen.

Seikkailuun tarvitaan vielä…
Tarvitset tietenkin vielä sadevarusteet ja ajoasun kuumaa aurinkoista säätä varten. Tarvitset retkikeittimen ja astioita ruuanlaittoa varten. Tarvitset teltan, makuupussin ja makuualustan. Tarvitset työkaluja ja selviytymiseen pakollisia varusteita kuten esimerkiksi lapion ja sahan. Ja kun listaa vielä vähän jatketaan ollaan nopeasti tilanteessa missä moottoripyörän pakkaamisesta tulee ihan oma haasteensa. Mitä useammin teet seikkailuja sitä paremmin opit tekemään kompromisseja pyörän pakkaamisessa. Se ei saisi olla liian painava! Se pitäisi jaksaa nostaa pystyyn hankalissakin paikoissa ja matkan on jatkuttava.
(Katso YouTubesta Krikkos Adventure – “I made a huge mistake Finland ep. 19”)

Tiinasta adventure-motoristi?
Tiina (61) hankki ensimmäisen moottoripyöränsä heinäkuussa 2018. Yamaha Diversionilla hän kävi esim. Nordkappissa sekä Suomen itäisimmässä pisteessä. Lähimmältä asfalttitieltä tänne myös manner-EU:n itäisimpään pisteeseen on ajettava reilusti soratietä.
Tiina huomasi pian, että muiden motoristien tarinat seikkailuista sekä monet kuvat ja videot mielenkiintoisista kaukaisista paikoista kiinnostivat niin paljon, että oli saatava pyörä, jolla olisi helpompaa ajaa sorateitä ja joka kuljettaisi riittävät matkavarusteet. Syksyllä 2020 talliin ilmestyi Suzuki DL650 V-Strom, ja pari vuotta myöhemmin vielä kakkospyöränä palvellut Diversion vaihtui Honda CRF 300L:ään.Tiinan haaveena on ajaa pidempiä matkoja ja seikkailuja myös talvella, mutta esteenä on vielä oikeiden ja hyvien ajovarusteiden puuttuminen. Haastavampia seikkailuja hankaloittavat osittain riittämättömät ajotaidot ja varovaisuus. Joitain ajokursseja käymällä ja ajamalla oppii vähitellen, ja ehkä ajan myötä myös rohkeus vaikeampienkin reittien ajamiseen lisääntyy.
Tiinalle seikkailu on jotain, mitä ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Määränpäästä voi olla jokin mielikuva, mutta matkalla sinne tulee aina yllätyksiä. Matkan aikana uudet paikat ja eteen tulevat haasteet luovat odottamattomia elämyksiä. Ja perille sinne jonnekin on aina päästy.

Loppusanat
Ehkä seikkailu ei olekaan matka tuntemattomilla teillä vaan se syntyy palavasta intohimosta uusia kokemuksia ja elämyksiä kohtaan. Se on uskallusta kääntää pyörän eturengas kohti tuntematonta, luottamusta siihen että omat taidot ja varusteet ovat riittävät. Seikkailu opettaa, että tärkeintä ei ole perille pääseminen. Päivän seikkailun jälkeen nouset satulasta joka ilta hieman kokeneempana, nöyrempänä ja vapaampana -se on aina hyvä syy jatkaa matkaa taas seuraavana päivänä!