Herätyksen ja aamupalan jälkeen lähdimme seikkailulle (julkisilla) kohti Niinivirran rekkaterminaalia. Ensin metrolla Duomoon, sieltä toisella metrolla San Donatoon. Tämän maanalla olon aikana oli alkanut satamaan ja vettä todellakin tuli kunnolla! Vähän aikaa ihmeteltyämme löysimme bussilippujen myyntipaikan ja ostimme 2,60€ maksaneen piljetin 20km:n päähän.
Olimme sopivasti muutamaa minuuttia ennen bussin lähtöä siinä laiturilla, mutta kun 10 minuuttia oli jo mennyt oletetun lähtöajan yli aloimme ihmettelemään aikataulua uudelleen.
Totesimme että tiedossamme ollut aikataulu olikin voimassa vain koulupäivinä! Seuraava bussi lähtisikin vasta 12.20. Luvassa oli siis mukava 2:n tunnin odotus! (Onneksi bussiterminaalin kahvio oli ihan mukava paikka istuskella).

Vihdoin kello tikitti kohdalleen ja pääsimme bussiin! Ja vähän yli puolen tunnin päästä olimme mestoilla kyselemässä saataisiinko pyörät terminaalista vaikka olikin siesta? Ja meillähän kävi tuuri!
Kävelimme viereiseen terminaaliin ja siellä nuo kauan kaivatut asfaltin nielijät odottivat meitä!

Puolitoista tuntiä siinä meni kun saatiin kaikki pyörät lähtövalmiiksi ja vihdoinkin varsinainen matka saattoi alkaa!

Ajoimme ensin tankkaamaan, sitten pikkuteitä pitkin muutaman kylän läpi kohti Bergamoa. Matkalla oli n. sata liikenneympyrää! Tai ainakin niitä oli todella paljon. Bergamossa jouduttiin kauheaan ruuhkaan! Ensimmäisen tunnin aikana saatiin ehkä vain 40km mittariin. Tauon jälkeen päästiin vihdoin ensimmäisille serpentiinimutkille! Huikea fiilis! Moottoripyöräily ei ehkä koskaan ollut tuntunut niin hyvältä! (Kun ensin olet viikon erossa pyörästä, seikkailet julkisilla kulkuneuvoilla isossa kaupungissa ja odottelet pari tuntia päästäksesi vihdoin ajoasentoon…) Ja kaiken lisäksi nuo ensimmäiset mutkat olivat todella syheröitä ja hymy oli varmasti monella herkässä!
Päivän ajoreitti piti olla tämmöinen: http://goo.gl/maps/rw8yy mutta Albino – Casazza väli oli suljettu! Jouduimme kääntymään ylhäältä vuorelta takaisin (ja ajamaan samat huikeat syheröt uudestaan!)

Tässä kuvassa letkan päräpää on vielä matkalla ylöspäin…
Tankkaamassa käytyämme totesimme että aikaa on jo kulunut niin paljon että oli pakko ajaa motaria ja isoja teitä ensimmäisen yön majapaikkaan Garda järvelle.
Hotelli Garni Al Poggio on aivan käsittämättömän upea paikka muutama sata metriä järven yläpuolella! Wau!

Archives
All posts by gozamite
Yön aikana paukkui pikkasen ukkonen ja aamulla kadut olivat märkiä. Ennusteen mukaan piti olla ukkosta luvassa päivänkin aikana mutta sen sijaan saatiin kuuma ja tukahduttavan kostea päivä!

Ensimmäiseksi otettiin metro Duomon asemalle ja ihailtiin hienoa aukiota jonka laidalla seisoi tuo mielettömän massiivinen kirkko.

Kirkkoon maksoi ihan oikeita euroja jotta pääsi sisään. Osa porukasta lähti samantien hissillä ylös ja maksoivat kait jotain 12€ siitä. Viipyivät kierroksella melkein 2 tuntia ja sinä aikana minä ja kaksi muuta matkasimme metrolla pari asemaa kauemmas Kaupungin keskustassa olevaan puistoon.

Puistosta löytyi luonnontieteellinen museo, paljon erilaisia puita ja melko isojakin sellaisia, lasten leikkipaikkoja, törmäilyautoja, karuselli, kilpikonnia, monneja (kaloja), lintuja, koiria, sisliskoja, luolia, Eroz Ramatsotti keikalla sekä paljon muuta. Mieletön paikka, puita tuli ainakin ihmeteltyä ja halattua!
(Puiston sijainti tässä!)

Viimeinen “nähtävyys” jota käytiin ihmettelemässä oli Milanon linna (Castello Sforzesco). Joka on muuten aika huikean iso linna!

Porukastamme Ilkka bongasi raitiovaunuun tehdyn saunan!
Ja vielä lopuksi Pätkä Milanossa nähdystä Eroz Ramatsottin keikasta:
Lento BT304 oli tarkoitus lähteä Helsinki-Vantaalta 14.25 ja olin ajoissa kentällä! Tunnin sisällä olivat kaikki muutkin jo valmiina astumaan koneeseen.

Mutta niin kuin kunnon tarinoissa yleensä, saatiin tähänkin heti alkuun kunnon draamaa! Yhdeltä (Villeltä) meidän porukasta puuttui passi… Se oli oikeastaan tarkoituskin sillä Ville oli ajatellut matkustaa pelkällä henkilöllisyystodistuksella. Mutta sitäkään ei lompakosta löytynyt! Itse kyllä suosittelisin että passi kannattaa pitää mukana aina!
Hki-Riika oli nopea tunnin rykäisy. Ja nopeasti käveltiin Riikan kentällä Milanon koneesen joka olikin heti valmiina lähtöön.
Air Baltic tarjoaa lisämaksusta mm. mahdollisuuden ostaa haluamansa paikan koneesta. Porukastamme Tuula ja Henri ostivat juurikin tämän palvelun. Silti koneeseen tullessamme Tuulaa pyydettiin istumaan aivan eri paikalle kuin mihin hän oli paikkavarauksen tehnyt. Hyvin outoa Air Balticilta!!
Milanon kentältä otettiin kaksi taksia kohti majoituspaikkaa. Matka oli melko pitkä ja hinntaakin tuli 90€/ taksi!
Mutta päästiin kuin päästiinkin perille majapaikkaan ja muutamien pakollisten kuvioiden jälkeen siitä syömään.

Nyt Milanossa on yö ja ulkona paukkuu ukkonen. Hyvää yötä!
Tänään on pakattu 10 moottoripyörää pieniin häkkeihin joissa ne matkaavat Milanoon seuraavan viikon aikana.

Niinivirta niminen rahtiyhtiö on jo pidemmän aikaa tehnyt kuljetuksia nimenomaan moottoripyörille Eurooppaan. Tässä säästää aikaa melko paljon ja rahaakin mehdollisesti jonkin verran.
Nyt ei tavitse muuta kuin hypätä lentokoneeseen ja pyörä odottaa minua Milanossa (viikon päästä).

Puudelini on kiinnitetty huolella 4:llä liinalla häkkiin ja noita häkkejä ladotaan sitten rekan peräkärryyn vieriviereen kait 19kpl.
Tiettävästi kaikki kuljetukset ovat suhuneet jotakuinkin ongelmitta ainakin tähän asti. Toivotaan että sama linja jatkuu meidänkin pyörien kanssa.
Mukana ovat: BMW S1000R, BMW R1200R, BMWK1300R, Yamaha FJR1300, Triumph Street Triple, Ducati Monster S2R1000, Aprilia Shiver GT, Honda CB1000R, KTM 990 SuperDuke, Suzuki GSX1000R
Eräs reissuun mukaan lähtijöistä on moniyrittäjä, kaupunginvaltuutettu Ilkka Lavas.
Hän on nyt maininnut tulevan reissun omassa city.fi -blogikirjoituksessaan!
Saamme ainakin melko paljon julkisuutta kun tuo city.fi sivusto on yksi maamme klikatuimpia sivustoja!
PS: 11 päivää starttiin!
Tänään vein oman Puudelini takuukorjattavaksi. Tuulettimen moottori vaihdetaan. Tilalle otin ison Gessun ja pöristely alkoi!
Ensin vähän totuttelua lentokentän ympäri. Sitten tuli käytyä syömässä Burger Kingissä. Sitten suuntasin eturenkaan kohti Tuusulan/ Vantaan rajalla sijaitsevaa soramonttua.
Melkein heti löysin paikan josta on pisin pudotus montun pohjalle. Sanoisin että yli 40m! Edellisen kerran olen ollut tällä montulla n. 15-vuotiaana, eli tossa ihan pari vuotta sitten. Pikkasen on paikat muuttuneet tässä vuosien aikana!
Löysin kuin löysinkin reitin alas montun pohjalle ja siellähän tuo lampi vielä löllötti (eli sijaitsi!). Silloin kauan sitten tuossa lätäkössä on tullut käytyä usein uimassa!
Iso Gessu tuntui menevän mihin tahansa! Uskomaton vääntö, joustava moottori ja yllättävän helppo tasapainoilu pyörän sarvissa sai tuntemaan oloni aivan kuin olisin tehnyt tätä pitkään ja osaisin melkein kaiken! Ainoa ero oikeasti taitavaan kuljettajaan verrattuna lienee se että minä hikoilin kuin vanha norsu! (ajoinhan soranorsua!)…
Helppo tuohon metsässä ja soralla ajamiseen on rakastua! Hieno fiilis kun pyörä etenee voimaa uhkuen paikoista joista itsellä saattaisi olla jo vähän vaikeuksia!
BMW R1200GS (-14)
Aprilia Tuono V4R (-12)
BMW S1000R (-14), nykyinen pyöräni
BMW R nineT (-14)
Suzuki GSR600 (-08)
Honda NC700X (-12)
Honda CBR1100XX (-03)
Honda CB600F Hornet (-07)
Triumph Tiger 1050 (-08)
KTM 1190 Adventure (-13)
Honda VFR1200XD Crosstourer (-12)
Aprilia Caponord 1200 ABS (-13)
Suzuki SFV 650 Gladius (-09)
BMW F650GS Sertao (-13)
BMW F800GS (-13)
Kawasaki GTR1400 ABS (-09)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11)
BMW S1000RR (-12)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Husqvarna Nuda 900R (-12)
BMW K1200S (-06)
Suzuki VX 800 (-91)
KTM 990 SMT (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
BMW K1300 S (-11)
Honda VFR1200F (-10)
Honda X-4 (-02)
Honda CB1300 (-07)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha V-Max (-99)
BMW R1150R (-01)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
Suzuki GSX-1100G (-95)
Yamaha FZ6-S (-99)
Yamaha XJ600 (-82)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Suzuki GS 500 (-91)
Yamaha RD 350 (-84)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha Virago 535 (-91)
Suzuki LTD400 (-85)
Tammi-helmkuussa tehdyt majotusvaraukset ovat kaikki pitäneet ja ne on nyt varmistettu. Ryhmän koko reissulla tulee olemaan ensimmäisen 7:n päivän ajan 11 henkilöä (10 pyörää). Pidettyämme yhden välipäivän jatkamme matkaa (yhdeksäs päivä) ja yksi putoaa joukosta pois. Jatkamme siis 10 hengen voimin loppuun asti.
Vajaan kahden viikon päästä keskiviikkona pakkaamme pyörät rekkaan (niinivirta.it) ja ne aloittavat melkein viikon kestävän matkan kohti Milanoa.
Ryhmästämme ensimmäinen lentää kohteeseen jo juhannusaattona ja loput heti juhannuksen jälkeen maanantaina. Suurimmalla osalla meistä on siis yksi päivä aikaa tutustua Milanoon moniin nähtävyyksiin.
Ja siis vajaan kolmen viikon päästä keskiviikkona starttaavat pyörämme Milanon kaakkoispuolella ja matkamme alkaa…
Pikkasen kihelmöi kun tätä ajattelee ja toiveissa olisi tietenkin se että suuremmilta sekaannuksilta, eksymisiltä tai ainakin onnettonuuksilta vältyttäisiin.
Karttakirja… Kuka sellaista enää tarvitsee? No motoristi ainakin!! Tai siis meissä motoristeissa on vielä paljon sellaisia jotka eivät perusta lainkaan hienoon tekniikkaan! Kaivavat mieluummin vaikka vaarin pöytälaatikosta jonkun vanhan karttakirjan ja lähtevät etsimään kadonneita teitä tai kirjoittavat kotona ruutupaperille ajo-ohjeet valmiiksi ja ajavat sen perusteella. Jokainen navigoi omalla tyylillään.
Moottoripyora.org -foorumilla tein jo aikoja sitten kysymyksen “Miten navigoit?” ja yli kolmensadan vastauksen perusteella voi tosiaan nähdä että tapoja on monia! Esim. jopa 15% vastaajista on sitä mieltä etteivät käytä mitään apuvälineitä vaan ajelevat ilmeisesti sitten enimmäkseen tuttuja teitä ja lyhyitä matkoja. Ylseisin navigointitapa näyttäisi olevan Garminin mp-navigaattori joka saa vastauksista 25%, ja esim. paperikartalla navigointi saa 11% vastauksista.
Mulla on yksi motoristiystävä joka on kirjailija, tai tarkemmin sanottuna karttakirjailija! Joel Rosenlöf on reissannut Suomessa, ottanut paljon kuvia, kysynyt tuttavilta neuvoja ja vihjeitä ja ajanut itse monien vuosien aikana moottoripyörällään tuhansia ja taas tuhansia kilometrejä. Ja nyt tänä keväänä hän on julkaissut 100 sivuisen opuksen nimeltään “Motoristin Matkailukartasto”! Oiva apuväline kenelle tahansa (Myös ei-motoristeille)!

Kirjan parasta antia ovat sivulta 49 alkavat valmiit moottoripyöräilyreitit joiden suunnitteluun on todellakin paneuduttu! Reittejä on peräti 24kpl, ja vaikka itse reiteistä puuttuukin ne kartat (on vain piirretty viiva valkoiselle pohjalle ja lisätty muutama reittipiste), niin kuitenkin tämä on se tärkein ja olennaisin asia joka erottaa tämän kirjan tavallisesta karttakirjasta!

Toisaalta kirjan alussa on ne oikeatkin kartat missä kyseinen reitti kyllä on piirretty…
Jokaisesta reitistä on selostettu reitin pituuden ja ajoajan lisäksi nähtävyydet, taukopaikat ja lähes kaikki muu tarpeellinen. Vähän tulee sama olo kuin mp-navigaattoria käyttöönottaessa: “Poistuuko tästä hommasta nyt se itse löytämisen mahdollisuus kokonaan?” -No EI POISTU! Kukaan ei kiellä kääntymästä reitiltä sivuun, risteyksestä “väärään suuntaan” ja tutkimaan uusia teitä, kyliä, nähtävyyksiä eli tätä älyttömän kaunista Suomen maata jossa nähtävää riittää meille kaikille!
Kuudes päivä – naisen luominen
Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää. Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?
Jumala vastasi: Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä; hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan; hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.
Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: Kuusi pariakäsiä! Ei kai sentään! enkeli huudahti. Jumala vastasi: Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.
Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista? enkeli tiedusteli. Jumala nyökkäsi myöntävästi. Jep. Yksi silmäpari on tarkoitettu näkemään suljetun oven läpi samalla, kun äiti kysyy lapsiltaan, mitä he ovat tekemässä, vaikka hän tietää sen kysymättäkin. Toinen pari on niskassa, jotta hän tietäisi, mitä hänen täytyy tietää, vaikka kukaan ei usko hänen tietävän. Ja kolmas silmäpari on kasvoissa. Niiden tarkoitus on katsoa hairahtunutta lasta ja kertoa sanaakaan sanomatta, että äiti ymmärtää ja rakastaa häntä.Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut. Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna. Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.
Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti naista. Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra. Pehmeä hän kyllä on Jumala myönsi, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy.
Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli. Jumala vastasi: Ei ainoastaan ajattelemaan – hän pystyy myös järkeilemään ja neuvottelemaan.
Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jokin vuotokohta. Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.
Ei se ole vuoto, Jumala kiisti, se on kyynel! Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli. Jumala vastasi: Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä. Enkeli oli vaikuttunut. Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon, sillä naiset toden totta ovat ihmeellisiä.
Naisilla on voimia, jotka saavat miehet ällistymään. He kantavat lapsia, he kantavat taakkoja, he kamppailevat vastoinkäymisten kanssa, mutta säilyttävät silti onnen, rakkauden ja ilon. He hymyilevät silloin, kun haluaisivat huutaa. He laulavat silloin, kun haluaisivat itkeä. He itkevät ollessaan onnellisia ja nauravat ollessaan hermostuneita. He taistelevat sen puolesta, mihin uskovat. He vastustavat epäoikeudenmukaisuutta. He eivät suostu luovuttamaan silloin, kun uskovat, että asiaan on olemassa ratkaisu.
He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. He tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.
Ojenna tämä viesti naispuolisille ystävillesi muistuttaaksesi heitä siitä, kuinka ihmeellisiä he ovat!
Pyörä on kevyt, ketterä ja helppo ajettava. Se syöksyy mutkaan suihkuhävittäjän lailla ja on mutkassa vakaa ja nopea. Käännöksestä toiseen siirtyminen ei vaadi kummoista vastaohjausliikettä vaan pikemminkin leualla osoitetaan kevyesti uuteen suuntaan ja hetkessä pyörä on kantillaan seuraavassa mutkassa.
Mutkasta ulos tullessa se kiihtyy moottorin uskomattoman voimantuoton ansiosta silmänräpäyksessä haluttuun nopeuteen ja tekee sen määrätietoisen herkästi mutta myös helposti eturenkaan asfaltista irroittamalla… Nyt täytyy opetella keulimaan koska eihän se käy päinsä että joka kerta kun eturengas nousee niin automaattisesti lasken kaasua!
Jotkut ovat kritisoineet pyörää kevyeksi ja levottomaksi matkapyöräksi. Minä ainakin olen sitä mieltä että ihan mielellään tuolla pidempääkin matkaa ajaa! Sporttiset sivulaukut on tilattu ja tankkilaukun kiinnikkeet samoin. Pian on Puudeli valmis pitkälle matkalle!

Ja vielä tämmönen “esittelyvideo”
