Itsenäisyyspäivän tienoilla sain etulokasuojan irti. Oli siinä vähän säätämistä, kun yksi ruuvi oli mennyt poikki ja toisesta oli työkalulle tarkoitettu Torx-kuvio täysin pyöristynyt. Jälkimmäisen ruuvin porasin irti, se onnistui suht helposti. Poikki menneen ruuvin kanssa oli vähän enemmän ongelmia.
Sitä kun alettiin poraamaan niin ei oikein saatu alkua lähtemään kunnolla! Poranterä lipsui koko ajan minne sattui ja etuhaarukan runkoon jäi useita porausjälkiä. Lopulta hommassa onnnistuttiin ja nyt 2 ylempää kiinnitysreikää ovat siis kierteiden osalta tuhoutuneet mutta onneksi siihen saa mutterin läpi niin että vastapuolelle voi laittaa mutterin!
Plexin tilasin silloin samoihin aikoihin ja Storm Motorin kauttahan tuo tuli. Kävi vielä sopivasti niin että Stormilla oli Joulu-Ale ja sain 10% alennusta alkup. hinnasta. Edes suoraan tilaamalla valmistajan sivuilta ei olisi saanut ko. plexiä halvemmalla.

Tommonen Plexi tohon Ewokkiin tulee!
Moottoripyöräily
Tuli ajettua taas melko monta mukavaa mutkareissua. Koko kesän aikana ei yhtään kaatumista, ellei lasketa veturin itsensä pientä kellahdusta syyskuun makkaranpaisto reissulla.
Tässä ajetut reissut:
15.4. Season Start 257km
22.4. Katalo 320km
29.4. Kurvikarnevaali 396km
6.5. Rollercoaster 284km
13.5. Sarvikuono 306km
20.5. Holy Grail 250km
26.5. 2pv menomatka 425km
27.5. 2pv paluumatka 460km
3.6. Peruttu Mansikka n. 250km
10.6. Air 300km
1.7. Havuja Prkl!! 360km
17.7. Mini TouRinki/ Hesan Hitaat 192km
22.7. Warm Up 245km
26.7. Baltia päivä 1 309km
27.7. Baltia Päivä 2 437km
28.7. Baltia päivä 3 177km
29.7. Baltia päivä 4 253km
5.8. Vuolee kultaa 301km
12.8. TPTOOPN 380km
2.9. Anniversary Walz 475km (Reitti osa 1 ja osa 2)
9.9. Maccara ft. Tku & Tre n. 360km (Reitti osa 1 ja osa 2)
16.9. MutkailuMarkkinat 306km
30.9. LLL 269km
7.10. Korsolaisille 302km
13.10. Aurinko-TouRinki 283km
Ja vuonna 2013 olisi tarkoitus jatkaa! Luvassa mm. 10-12 päivän Norjan reissu…
NMR=Nordisk motorsykkel Råd (=Nordic Motorcycle Council)
Nordisk Motorsykkel Råd (Pohjoismainen moottoripyöräneuvosto), NMR
NMR on pohjoismainen keskustelu- ja yhteistyöelin moottoripyöräjärjestöille, joiden jäsenet harjoittavat maantieajoa. NMR syntyi 1970-luvun puolivälissä. Neuvosto antaa yhteisiä kannanottoja pohjoismaisiin kysymyksiin ja pyrkii lisäämään ymmärrystä moottoripyöräilijöiden erityisiä ongelmia ja tarpeita kohtaan Pohjoismaissa. NMR myös tukee pohjoismaisten moottoripyöräilijöiden välistä yhteistyötä ja kannustaa heitä jakamaan kokemuksia keskenään. NMR:ssä on hieman alle 150 000 jäsentä seitsemässä eri järjestössä, ja se edustaa noin 850 000 pohjoismaista moottoripyöräilijää.
NMR:n jäsenet ovat:
BLS Sniglar, Islanti www.sniglar.is
Danske Motorcykelklubbers Råd (DMC), Tanska www.dmc-org.dk
MC Touring Club (MCTC), Tanska www.mctouringclub.dk
Norsk Motorcykkel Union (NMCU), Norja www.nmcu.org
Moottoripyöräkerho 69 (MP 69), Suomi www.mp69.fi
Suomen Motoristit r.y (SMOTO), Suomi www.smoto.fi
Sveriges MotorCyklister (SMC), Ruotsi www.svmc.se
Johdanto
Kaikista viranomaisten ja moottoripyöräilijöiden tekemistä liikenneturvallisuusaloitteista huolimatta moottoripyöräilystä ei tule koskaan täysin riskitöntä. Tämän tosiasian vahvisti Yhdysvaltain korkein tuomioistuin jo 1972: «Turvallisuus ja riskittömyys eivät ole synonyymeja.» Suurin osa moottoripyöräilijöistä ymmärtää, että he ovat suojattomia ja että moottoripyörän ajamiseen tarvitaan erityisiä taitoja, kuten keskittynyt ja tiedostava ajotapa. Jos kaikki osapuolet, eli moottoripyöräilijät, muut liikennöijät ja tienpitäjät, toimivat täysin oikein, on kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden pohjoismaisten moottoripyöräilijöiden määrän vähentämisessä mahdollista saavuttaa EU:n vuodelle 2020 asettama tavoite.
Usein sanotaan, että moottoripyöräily on viisi, kymmenen tai kaksikymmentä kertaa vaarallisempaa kuin autoilu. Toisaalta tämä on totta: moottoripyöräilijään kohdistuu huomattavasti suurempi riski kuolla tai loukkaantua onnettomuuden sattuessa. Pienehköstä kahden auton välisestä kolarista seuraa usein vain aineellisia vaurioita, kun taas vastaava kolari auton ja moottoripyörän välillä johtaa usein moottoripyöräilijän loukkaantumiseen.
Moottoripyöräilijät ovat suojaton liikennöijäryhmä, ja siksi heihin kohdistuu suurempi loukkaantumisriski. Toisaalta vakuutustilastoista käy ilmi, että moottoripyöräilijät eivät ole autoilijoita useammin osallisina liikenneonnettomuuksissa. Toisin sanottuna moottoripyöräilijät eivät ole suuremmassa vaarassa joutua onnettomuuteen kuin muut liikennöijäryhmät.
Moottoripyöräilijöiden varusteista ei ole säädettyä lakia Pohjoismaissa. Silti pohjoismaiset moottoripyöräilijät ostavat vuosittain useiden miljoonien kruunujen edestä suojavarusteita, mikä kertoo selkeästi heidän olevan tietoisia turvallisuustekijöistä. Lisäksi kaikki pohjoismaiset moottoripyöräjärjestöt järjestävät vapaaehtoisia jatkokoulutus- ja ensiapukursseja, joille tuhannet moottoripyöräilijät osallistuvat omalla kustannuksellaan. Tämä todistaa osaltaan, että moottoripyöräilijät haluavat parantaa turvallisuuttaan. Moottoripyöräyhteisön sisäinen turvallisuuskeskustelu on tärkeä, mutta usein unohdettu väline, jolla voidaan levittää tietoa turvallisuudesta ja luoda positiivinen asenne liikenneturvallisuutta kohtaan. Pohjoismaissa moottoripyöräilijät ja moottoripyöräjärjestöt ovat saaneet onnettomuusriskin pienentymään huomattavasti viimeisen 20 vuoden aikana, ilman mainittavaa apua viranomaistaholta.
Tieympäristö
Teiden suunnittelussa, kunnossapidossa ja rakentamisessa otetaan yleisesti huomioon henkilöautolla matkustavien tarpeet, kun taas moottoripyöräilijät jätetään usein huomiotta. Teiden yksipuolinen suunnittelu ja puutteellinen kunnossapito lisäävät moottoripyöräonnettomuuksia ja erityisesti yhden ajoneuvon onnettomuuksia.
NMR:n näkemyksen mukaan tarvittavien parannusten toteutumiseen menee aikaa, koska niihin vaaditaan sekä tutkimusta että sijoituksia. Toiset parannukset taas voidaan toteuttaa helposti kiinnittämällä tieviranomaisten ja aliurakoitsijoiden huomiota oikeisiin asioihin ja parantamalla näiden turvallisuustietoisuutta. Teiden tasoa täytyy näin ollen valvoa ja kehittää, jotta myös moottoripyöräilijöiden turvallisuustarpeet täyttyisivät. Tähän voidaan pyrkiä edistämällä teiden moottoripyöräystävällistä suunnittelua, rakentamista ja kunnossapitoa. Niinpä tienrakentajien ja kunnossapitohenkilökunnan tulisi saada koulutusta niistä olosuhteista, jotka muodostavat vaaroja moottoripyöräilijöille. Ennen kaikkea tarvitaan säännöllistä laadunvarmistusta, jossa huomioidaan moottoripyöräilijöiden tarpeet.
Käyttö ja kunnossapito
Kaksipyöräistä ajoneuvoa kuljettavalle moottoripyöräilijälle hyvä ja ennakoitava kitka on tärkeää. Kitkan lisääntymistä tai vähenemistä aiheuttavat tien pinnan muutokset voivat luoda ongelmia moottoripyöräilijälle, vaikka autoilijat eivät niitä edes huomaisi. Tavallisia vuosittain useita moottoripyöräonnettomuuksia aiheuttavia tieongelmia ovat irtosora päällystetyillä teillä, polttoaine- ja öljyvuodot, liukkaat tiemerkinnät, kaivonkannet ja vastaavat, piki- ja muut paikkaukset sekä pitkittäiset jäljet, halkeamat ja reiät. Ruotsin vakuutustilastot osoittavat, että sora on vaikuttava tekijä kymmenessä prosentissa kaikista moottoripyöräonnettomuuksista. Kaikissa Pohjoismaissa on selkeitä sääntöjä ja toimintaohjeita, jotka ilmaisevat tarkasti, milloin näihin ongelmiin tulee puuttua. Kaikki vastuunalaiset urakoitsijat eivät kuitenkaan aina seuraa säännöstöä, mikä johtaa siihen, että moottoripyöräilijöitä kuolee ja loukkaantuu.
Jotta sääntöjen noudattamista voitaisiin parantaa, akuutteihin epäkohtiin pitää puuttua ja moottoripyöräilijöitä varoittaa tietyistä ongelmista. NMR ehdottaa seuraavia toimenpiteitä:
1. Tiepartio: Valvova elin, “tiepartio”, tarkistaa ja valvoo valtion päällystettyä tieverkostoa vuoden
jokaisena arkipäivänä. Toiminnasta on vastuussa kunkin maan tieviranomainen. Tiepartio koostuu jokaisessa läänissä kahdesta avolava-autolla liikkuvasta henkilöstä. Henkilöillä tulee olla hyvät tiedot teiden käytöstä ja kunnossapidosta, tietoa tieympäristön puutteista, jotka voivat lisätä eri liikennöijäryhmiin kohdistuvaa onnettomuusriskiä, kyky puuttua ongelmiin välittömästi ja valtuudet vaatia urakoitsijoilta ja tienpitäjiltä toimenpiteitä. Jokaisessa autossa tulee olla tarvittavat varusteet, joiden avulla partio voi suorittaa tarvittavia toimenpiteitä kuten kitkamittauksia tai varoituskylttien pystytyksiä. Tiepartio ajaa pitkin kaikkia lääninsä päällystettyjä teitä suunnitelman mukaan. Se voi kuitenkin myös suorittaa tehtäviä muilla alueilla, jos tieviranomainen saa ilmoituksia kansalaisilta tai jos vakavien
onnettomuuksien yhteydessä halutaan tarkistaa tien epäkohdat. Tiepartion kautta voidaan samalla valvoa, että aliurakoitsijat toteuttavat tieviranomaisen kanssa tehdyt sopimukset.
2. Erityiset kyltit moottoripyöräilijöille: Erilaisista moottoripyöräilijöille vaarallista tieolosuhteista ei usein varoiteta kyltein, koska ne eivät aiheuta vaaraa valtaosalle tiellä liikkujista. Erityiset moottoripyöräilijöitä vaaroista varoittavat kyltit yhdistettynä jo teiden varsilla oleviin kyltteihin ovat helppo tapa lisätä moottoripyöräilijöiden tietoisuutta vaaratekijöistä. NMR on vakuuttunut siitä, että tällaisen kyltin nähdessään moottoripyöräilijä välittömästi hidastaa vauhtiaan, keskittyy tarkemmin ajamiseen ja on valmiina jarruttamaan. Moottoripyöräilijöille suunnatut varoituskyltit olisivat erittäin kustannustehokas liikenneturvallisuusaloite. Olemassa olevia varoituskylttejä voidaan käyttää yhdistettynä moottoripyöräilijöille suunnattuun lisäkylttiin.
Tiekaiteet
Moottoripyöräilijät ovat suurin yksittäinen tienkäyttäjäryhmä kaideonnettomuuksissa, muihin liikennöijiin verrattuna. Kaiteet ovat tavallisin törmäyskohde moottoripyöräilijän hengen vaativissa yhden ajoneuvon onnettomuuksissa.
Ennen kaiteen pystytystä tulisikin pohtia sen todellista tarpeellisuutta. Jos kaide pystytetään, on sen etäisyys tiestä todella tärkeä tekijä. Mitä lähempänä kaide on tietä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siihen törmäävä moottoripyöräilijä loukkaantuu.
Kaiteiden asentaminen on tieviranomaisille kallista, minkä seurauksena valitaan hankintakuluiltaan edullisia kaiteita. Viime aikoina on tosin ryhdytty kiinnittämään huomiota kaiteiden koko käyttöiän kustannuksiin, sillä korjauskustannukset ovat usein asennuskustannuksia suuremmat. Sen sijaan ei ole tietoa kaideonnettomuuksissa kuolevien ja loukkaantuvien aiheuttamista kokonaiskustannuksista yhteiskunnalle.
Kaideonnettomuudessa kuoleva tai vakavasti loukkaantuva moottoripyöräilijä ei aiheuta kuluja tienpitäjälle, mutta voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Samalla tiedämme, että moottoripyöräilijät ovat yliedustettuina kaideonnettomuuksissa. Siksi onkin kansantaloudellisesti kannattavaa valita aina moottoripyöräystävällisin kaidevaihtoehto.
Keskikaide
NMR tukee keskikaiteiden pystyttämistä teille, joilla niiden käyttö on tarkoituksenmukaista. NMR tosin vaatii, että tienpitäjä valitsee aina kaidetyypin, joka estää yhteentörmäyksiä, ja on lisäksi vähiten vaarallinen moottoripyöräilijöille. Keskikaiteiden asennuksessa myös etäisyys ajokaistoista on todella tärkeä. Ruotsin valtion tie- ja liikennetutkimuskeskus VTI:n vuonna 2011 suorittamassa tutkimuksessa Jan Wenäll toteaa: «Mitä sileämpi kaide, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vaaratilanne jää vaaratilanteeksi eikä synny kuolonkolareita.» Paras vaihtoehto on siis sileä kaide ilman suojaamattomia tolppia. NMR tukeutuu DEKRAn/Monash University -yliopiston tutkimukseen todetessaan, että kaikista kaidetyypeistä vaijerikaide aiheuttaa moottoripyöräilijöille suurimman loukkaantumisriskin. Moottoripyöräilijöiden kannalta parempi vaihtoehto on kaide, jossa on pyöristetyt tolpat ja johde, kuten esimerkiksi putkipalkkikaide Z Ellips.
Sivukaide
Kaide lisää lähes aina moottoripyöräilijän loukkaantumisriskiä. Ennen uuden kaiteen pystyttämistä pitää pohtia, tarvitaanko sitä todella. Armelias sivualue on tieltä ajavan moottoripyöräilijän kannalta aina parempi vaihtoehto. Useimmat yhden ajoneuvon moottoripyöräonnettomuudet sattuvat teiden ulkokaarteissa, joissa moottoripyöräilijä jostain syystä menettää ajoneuvonsa hallinnan, kaatuu ja liukuu päin kaidetta. Kaiteet ovat myös tavallisin törmäyskohde moottoripyöräilijän hengen vaativissa yhden ajoneuvon onnettomuuksissa. Näissä onnettomuuksissa kaiteen alaohjaus, suojaus kaiteiden tolpilta vähentäisi moottoripyöräilijän loukkaantumisriskiä.
Jotta kaideonnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden moottoripyöräilijöiden määrää voitaisiin
vähentää, NMR ehdottaa seuraavaa:
1. Moottoripyöräilijät on huomioitava eurooppalaisessa kaidestandardissa: Euroopan standardijärjestö CEN on aloittanut hankkeen, jonka seurauksena on syntynyt tekninen erittely EN 13178. NMR kannustaa kaikkia Pohjoismaita työskentelemään sen eteen, että moottoripyöräilijät huomioitaisiin eurooppalaisessa standardissa. Eurooppalaista standardia odotettaessa
NMR painottaa, että kaikkien pohjoismaisten tieviranomaisten tulisi valita kaiteet, jotka aiheuttavat pienimmän loukkaantumisriskin moottoripyöräilijöille (katso ylempänä kohtaa keskikaide).
2. Liukumissuoja (Motorcycle Protection System MPS): NMR toteaa, että ei ole mahdollista asentaa Pohjoismaiden jokaiseen tiekaiteeseen liukumissuojaa tai kiilautumisestettä. Sen sijaan käytössä on Nollavision törmäysriskien peruskriteereihin pohjautuvia norjalaisia kriteereitä liukumissuojan asennukselle. NMR:n mukaan toimintaohjeet voitaisiin ottaa käyttöön kaikissa Pohjoismaissa. Ohjeet koskisivat ulkokaarteita, joissa tie kapenee ja kaartosäde pienenee. Tärkeysjärjestyksen kärjessä ovat tiet, joilla ajoneuvot liikkuvat suurilla nopeuksilla. Näiden teiden vaarallisiin kaarteisiin tulisi asentaa
liukumissuojat.
3. Euroopan kattava TEN-tieverkosto: Teiden turvallisuuden hoitoa koskeva direktiivi 2008/96/EY ilmaisee selkeästi, että moottoripyöräilijät ovat suojaton liikennöijäryhmä, joka tulee ottaa erityisesti huomioon uusien teiden suunnittelussa ja niiden yksityiskohtien hahmottelussa. Direktiivi kattaa eurooppalaisen TEN-tieverkoston. Ennustettavuus on kaikista tärkeintä tämän Pohjoismaat halkovan, tiheästi liikennöidyn ja suuria nopeuksia sisältävän tieverkoston teillä. Niinpä NMR pyytää kaikkia Pohjoismaita huomioimaan moottoripyöräilijät TEN-tieverkoston kaiteiden valinnassa ja muotoilemaan nämä tiet yhdenmukaisesti niin pitkälti, kuin on mahdollista pohjoismaisella tasolla.
4. Kansantaloudellinen kannattavuus: NMR korostaa, että yhteiskunnan kannalta on kannattavaa valita kaidetyyppi, josta aiheutuu pienin loukkaantumisriski moottoripyöräilijöille, vaikka tällaisen kaiteen rakentamiskustannukset olisivatkin muita vaihtoehtoja suuremmat. Kaiteen valinnassa tulee sijoituksen ja kunnossapidon lisäksi huomioida myös henkilöiden vahingoittumis- ja kuolemanvaara.
Liikennejärjestelyt
Moottoripyörät ja mopot (ajoneuvoluokat 1 ja 2) ovat kulkuneuvoja, jotka usein unohdetaan. Lillehammerin OECD-konferenssissa vuonna 2008 todettiin, että moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden turvallisuuden kannalta on olennaista, että heidät luetaan osaksi kuljetus- ja infrastruktuuripolitiikkaa. Moottoripyörät ja mopot edustavat kulkuneuvotyyppiä, joka on osa suurkaupunkien ruuhkaongelmien ratkaisua, ja järkevä matkustusväline suurimman osan vuodesta.
Näin ollen NMR ehdottaa seuraavaa:
1. Moottoripyörät bussikaistalle:
Moottoripyörät ja mopot saavat lain mukaan ajaa bussikaistoilla Norjassa ja osassa Tukholmaa. Syynä on kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen kuljettajien kasvava turvallisuus ja helppo kulku, mikä samalla vähentää ruuhkia. NMR:n mukaan moottoripyörien ja mopojen tulisi saada käyttää julkisen liikenteen ajoväyliä eli bussikaistoja kaikissa Pohjoismaissa, ja siten se kannustaa kaikkia Pohjoismaita hyväksymään lainsäädännössä kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen liikkumisen julkisen liikenteen kaistoilla.
2. Nopeusavustaja ISA (Intelligent Speed Adaptation): Kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa
kuljettavan moottoripyöräilijän turvallisuus on aina riippuvainen omasta, itsenäisestä nopeudenhallinnasta voidakseen ohjata ja tasapainottaa ajoneuvoaan. Näin ollen NMR vaatii, että moottoripyöriin ei sovelleta ulkoista elektronista nopeudensäätelyä.
3. Mopo (luokka 1) kävely- ja pyöräteillä: Mopojen (luokka 1) kuuluu liikkua maantiellä, ei kävely- ja
pyöräteillä. Tästä aiheutuu kuitenkin ongelmia teillä, joilla ei ole piennarta, kuten ohituskaistateillä. Mopo (luokka 1) saa liikkua vain alle 45 km/h nopeudella ja se muodostaa näin ollen tientukkeen, jonka kaikki haluavat ohittaa, oli tilaa tai ei.
NMR suosittaa, että jos tämän tyyppisen tien rinnalla kulkee kävely- ja pyörätie, tulisi mopojen (luokka 1) saada ajaa kyseisellä kävely- ja pyörätiellä. Tiedotus voidaan hoitaa lisäämällä kävely- ja pyörätielle asiasta ilmoittava lisäkyltti.
Moottoripyöräilijän vaarallinen käyttäytyminen
Ruotsin ja Norjan kuolemaan johtaneita moottoripyöräonnettomuuksia analysoitaessa on käynyt ilmi, että kolmasosa kaikista onnettomuuksissa kuolleista on menehtynyt oman vaarallisen käyttäytymisensä seurauksena. Vaarallisella käytöksellä tarkoitetaan esimerkiksi ajamista ilman voimassaolevaa ajokorttia, ajamista alkoholin ja/tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena, aggressiivista ajotyyliä ja huomattavaa nopeusrajoitusten ylittämistä.
Norjan poliisin tekemän analyysin perusteella 80 % onnettomuuksissa menehtyneistä, vaarallisesti käyttäytyneistä kuljettajista olivat vaarallisia myös muilla tavoin. He olivat poliisin tuttuja esimerkiksi pahoinpitely-, väkivalta-, huumausaine- ja varkausrikostapauksista. Ruotsalaiset jatkotutkimukset osoittavat, että yli neljäsosalla kuolonuhreista ei ollut koskaan ollut moottoripyöräkorttia ja että kaksi kolmasosaa uhreista ei omistanut onnettomuustilanteessa kuljettamaansa moottoripyörää. Norjassa ja Ruotsissa yli viidesosa kuolleista oli alkoholin ja/tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Motoristiyhteisöön kohdistetut perinteiset liikenneturvallisuustoimenpiteet eivät toimi edellä mainittuun yhteisöön kuulumattomien henkilöiden kohdalla, joilla ei ole moottoripyöräkorttia ja jotka eivät edes omista kuljettamaansa moottoripyörää. Vain poliisilla on mahdollisuudet puuttua tämän ryhmän toimintaan.
On kuitenkin huomioitava, että useat vaarallisen käyttäytymisen johdosta menehtyneistä olivat tavalla tai toisella jonkinlaisessa yhteydessä vakiintuneeseen motoristiyhteisöön.
NMR ei hyväksy vaarallista käytöstä, joka aiheuttaa kuolemantapauksia ja loukkaantumisia. Vaarallinen käyttäytyminen aiheuttaa koko motoristiyhteisölle aiheettoman huonon maineen, jonka seurauksena viranomaiset ja päättäjät pyrkivät asettamaan erilaisia rajoituksia. Samalla NMR ymmärtää moottoripyöräilijöiden tarpeen nauttia elämästä. Tämä on kuitenkin toteutettava alueilla, joilla voi laillisesti ja vaarantamatta muita tai itseään iloita täydestä ajonautinnosta.
Näin ollen NMR ehdottaa seuraavaa:
1. Poliisin toimenpiteet: Poliisin tulee valvoa teitä useammin ja tehokkaammin, jotta päihteiden vaikutuksen alaisena ajaminen ja luvaton ajaminen saadaan vähenemään. Poliisin tulee myös ryhtyä toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat suoraan muilla elämänalueilla vaarallista käytöstä osoittaviin henkilöihin. Riskiryhmään kuuluvien henkilöiden ei tietyissä elämänsä vaiheissa tulisi omistaa lainkaan ajokorttia tai ajoneuvoa – ei heidän itsensä eikä muidenkaan kannalta. Luonnollisesti heidän tulee saada oikeutensa takaisin saatuaan elämänsä järjestykseen.
2. Vaihtoehto maantielle: Yksi vaihtoehto muulle liikenteelle vaarallisen ajonautinnon kanavoimiseksi on sentyyppisen moottoripyöräilyn siirtäminen pois maantieltä, ja sijoittaminen erillisille, suljetuille radoille. Ratapäiviin osallistumisesta pitäisi näin ollen tehdä helpompaa ja edullisempaa.
3. Ajan ja paikan valinta: Moottoripyöräilijöille suunnatun tiedotuksen ja kampanjoinnin avulla NMR haluaa saada heidät valitsemaan oikean ajan ja paikan moottoripyöränsä rajojen kokeilemiselle. Jos joku haluaa testata moottoripyörän huippuvauhdin, on tämä tehtävä radalla tai Saksassa vapaan nopeuden sallivilla moottoriteillä. Jos haluaa ajaa mutkiin suurilla nopeuksilla, on tämä tehtävä tarkoituksenmukaisilla radoilla tai moottoriurheilun parissa. Jos haluaa nauttia mutka-ajotekniikan hallinnasta yleisellä tiellä, on valittava syrjäinen tienpätkä, joka on niin vaativa, ettei voimassa olevan nopeusrajoituksen ylittäminen ole tarpeen. Tämä on tehtävä turvallisesti, huomioiden muut tienkäyttäjät ja tietenkin noudattaen liikennesääntöjä.
Ajokortti
Moottoripyörän kuljettamiseen turvallisesti vaaditaan taitoa, tietoa, keskittymistä ja tiedostava ajostrategia. Kukaan ei saisi kuljettaa moottoripyörää ilman järjestelmällistä, asianmukaista ja kustannustehokasta peruskoulutusta. Todella edistyksellinen ja kallis koulutus ei kuitenkaan välttämättä takaa parhaita tuloksia liikenneturvallisuuden kannalta.
Peruskoulutukseen sisältyy ajokorttikoe eli insinööriajo. Itse ajokorttikoe näkyy väistämättä koulutuksen laadussa. NMR:n mukaan kurssilaiset oppivat ajokorttikokeen suorittamiseen tarvittavat taidot, mutta eivät välttämättä ole vielä saaneet tieliikenteessä selviytymiseen tarvittavia kykyjä ja taitoja. Pohjoismaisen ajokorttikoulutuksen taso on aina ollut korkea verrattuna useimpiin EU-maihin. Pohjoismaisille moottoripyöräilijöille EU -lainsäädäntö on tuonut uusia ajokokeita, korotettuja ikärajoja, uusia koeajoneuvoihin kohdistuvia vaatimuksia sekä yksityiskohtaisia ajokoetta koskevia sääntöjä. Tämä ei takaa parempaa ajokoulutusta, mutta tekee vain koulutuksen hankalammaksi ja kalliimmaksi. EU:n vaatimukset heijastuvat ajokortin suorittajien määrässä, joka on vähentynyt koko pohjolassa. Samalla NMR on havainnut, että onnettomuuksissa kuolleiden ilman A-luokan ajo-oikeutta ajaneiden moottoripyöräilijöiden määrä on kasvussa.
Näin ollen NMR ehdottaa seuraavaa:
1. Pohjoismainen opetusohjelma: Pohjoismaisten viranomaisten tulisi yhteistyössä kehittää yhteinen opetusohjelma, jonka avulla moottoripyöräilijöille voitaisiin opettaa tehokas ja rutinoitunut ajotekniikka ja hyviä ajostrategioita.
2. EU:n neljäs ajokorttidirektiivi: Jotta ajokortin suorittajien määrän negatiivinen kehitys saataisiin pysähtymään, NMR kannustaa pohjoismaisia hallituksia työstämään A-luokan ajokorttia uuteen suuntaan neljännen ajokorttidirektiivin puitteissa. NMR toivoo, että pohjoismaiset hallitukset työskentelisivät yhdessä EU:n sisällä muuttaakseen nykyisiä hankalia
ja tarpeettoman monimutkaisia ajokorttiportaita. NMR:n mukaan esimerkiksi henkilön, joka on kerran hyväksytysti suorittanut A-luokan korttiin oikeuttavan ajokoulutuksen ja ajokokeen, tulisi ylempien A-luokan ikärajojen täyttyessä saada uuden luokan ajo-oikeus ilman ajokokeita ja lisäkoulutusta. Lisäksi NMR esittää kolmen koeajoneuvon vaatimuksen poistamista, ja rajoittamattoman A-luokan ajokortin ikärajan laskemista 24 vuodesta takaisin 21 vuoteen.
Ajoneuvo
Moottoripyörien ja mopojen lukumäärä Pohjoismaissa on kasvanut räjähdysmäisesti 1990-luvun alun jälkeen. Nykyään viidessä Pohjoismaassa liikennöi noin 850 000 moottoripyörää ja noin 750 000 mopoa (lukuun ottamatta Islantia). Moottoripyörien ja mopojen tekniset ominaisuudet ovat parantuneet huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhdistettynä moottoripyöräilijöiden tarkkuuteen pyöriensä teknisen huollon suhteen tämä tarkoittaa, että hyvin harvat onnettomuudet johtuvat ajoneuvon teknisistä puutteista. Aina on kuitenkin mahdollista parantaa tilannetta.
Moottoripyörien varustelu ja rakentelu muodostavat tärkeän osan moottoripyöräkulttuuria. Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa on toimiva ja asiaankuuluva järjestelmä. Huolimatta EU-säännöstöstä tarvitaan kansallisia sääntöjä, joissa voidaan huomioida paikallinen ajoneuvokulttuuri, ja samalla valvoa moottoripyörien liikenneturvallisuutta. Pohjoismaissa viranomaiset ja moottoripyöräjärjestöt ovat luoneet toimivan säännöstön, jota kaikki vaalivat ja joka huomioidaan myös tulevissa tyyppihyväksyntäsäännöissä.
Moottoripyörien säännöllinen katsastus on pakollista Ruotsissa, mutta ei muissa Pohjoismaissa. Missään Pohjoismaassa mopoja ei katsasteta säännöllisesti. Ruotsissa moottoripyörien hylkäysprosentti katsastuksessa on kaikkein alhaisin, jonka vuoksi moottoripyörien katsastusväliä harvennettiin vuonna 2004. Pidempi katsastusväli ei ole johtanut moottoripyörien kasvaviin hylkäyslukuihin. Suomen, Tanskan, Norjan ja Islannin onnettomuustilastot selkeästi osoittavat, että myöskään katsastusten puuttuminen ei ole johtanut lisääntyviin moottoripyöräonnettomuuksiin. Norjan liikennetaloudellisen instituutin tutkimus osoittaa, että autojen vuosittainen katsastaminen parantaa autojen teknistä kuntoa, mutta ei vähennä onnettomuuksia. Näin ollen Pohjoismaita ei ole syytä pakottaa EU-direktiivin nojalla ottamaan käyttöön moottoripyörien jokavuotista katsastusta turvallisuuden parantamiseksi. Mopojen katsastuskäytännön käyttöönottamisesta puhuttaessa
NMR kokee, että ensinnäkin kyseessä on mahdoton hallinnollinen tehtävä, joka tarkoittaisi satojentuhansien mopojen rekisteröintikatsastusta, ja toiseksi mopoilijat pakotettaisiin näin ajamaan katsastuksen vuoksi pitkiä matkoja katsastustoimipaikoille, jollaisiin matkoihin mopoja ei ole tarkoitettu.
Näin ollen NMR ehdottaa seuraavaa:
1. Moottoripyörän turvavarusteet: NMR tukee parempaan ajoneuvoturvallisuuteen tähtäävää teknistä kehitystä, kunhan se ei oleellisesti nosta hankintahintoja tai kunnossapitokuluja. Lähivuosina kehitys koskee todennäköisesti lukkiutumattomia jarruja (ABS/CBS), luistonestojärjestelmiä, parempaa valaistusta, parempaa ergonomiaa ja turvallisuutta lisäävien
välineiden parempaa tuntemusta.
2. Mönkijät: NMR esittää, että nelipyöräisiä kulkuneuvoja ei tulisi käsitellä moottoripyörinä, vaan erillisenä ajoneuvokategoriana. Vuodesta 2013 lähtien nelipyöräisiä ajoneuvoja ei saa kuljettaa Aajokortilla. Nelipyöräisten ajoneuvojen ja kaksipyöräisten moottoripyörien välillä on hyvin vähän samankaltaisuuksia kypäräpakon ja ajoneuvoluokituksen lisäksi.
3. Rakentelukulttuurin vaaliminen: NMR kannustaa Pohjoismaiden hallituksia ja viranomaisia jatkamaan rakentelukulttuurin vaalimista yhteistyössä moottoripyöräjärjestöjen kanssa. NMR myös kehottaa maita valvomaan etujaan EU:ssa, ja suojaamaan kansallisia säännöstöjä, jotka sallivat moottoripyörien varustelun ja muuntelun pohjoismaisen perinteen mukaisesti.
4. Katsastus: Tilastojen, tutkimusten ja jatkotutkimusanalyysien perusteella moottoripyörien ja mopojen pakolliset katsastukset eivät paranna liikenneturvallisuutta. Siksi NMR vaatii, että pohjoismaiset hallitukset torjuvat EU:n pakollisia katsastuksia koskevat vaatimukset. NMR:n mukaan jokaisen EU/ETA-maan tulee jatkossakin saada itse päättää moottoripyörien ja mopojen katsastuksen pakollisuudesta ja mahdollisten katsastusten jaksotuksesta.
Näkyvyys ja tarkkaavaisuus
Useita moottoripyöräilijöitä kuolee kolareissa autojen kanssa, koska autonkuljettajat eivät ole tarpeeksi tarkkaavaisia tai he eivät huomioi väistämisvelvollisuuttaan. Vielä useampia moottoripyöräilijöitä loukkaantuu tämän tyyppisissä onnettomuuksissa. Kokeneet moottoripyöräilijät selviävät usein tällaisista tilanteista ennakoimalla autoilijoiden virhesuorituksia, eli he ottavat vastuuta myös muiden liikennöijien virheistä.
Sekä norjalaisen liikennetaloudellisen tutkimusinstituutin TØI:n että alankomaalaisen tutkimusinstituutin SWOV:n toteuttamat tutkimukset osoittavat, että tehokkain menetelmä tarkkaavaisuuden lisäämiseksi on muistuttaa autoilijoita säännöllisesti kaksipyöräisten ajoneuvojen olemassaolosta, esimerkiksi kampanjoiden välityksellä.
NMR ei vastusta heijastavin yksityiskohdin varustettujen henkilönsuojavarusteiden käyttämistä. Tällaiset varusteet voivat kuitenkin antaa moottoripyöräilijälle virheellisen turvallisuudentunteen. SWOV:n raportin mukaan näkyvyyden kannalta tärkeintä on kontrasti taustaan, mikä joissakin tilanteissa tarkoittaa, että mustiin pukeutunut henkilö näkyy parhaiten.
Fyysinen tieympäristö risteyksineen ja liikenneympyröineen sisältää joskus näkyvyyttä haittaavia esteitä, jotka vaikeuttavat muiden liikennöijien havainnoimista, erityisesti moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden kohdalla. Esteet voivat olla istutuksia, kylttejä, tolppia tai liikenneympyrään asetettuja taideteoksia. Nykyään autoihin rakennetaan entistä leveämmät A-pylväät, jotka varmasti parantavat autoilijoiden turvallisuutta. Samalla pylväät kuitenkin heikentävät näkyvyyttä autosta ulos.
Näin ollen NMR ehdottaa seuraavaa:
1. Ajostrategiat: Sekä moottoripyöräjärjestöjen että liikennekoulujen tulee jatkossakin opettaa moottoripyöräilijöille, miten heidän kannattaa asettua ajokaistalleen parhaan näkyvyyden takaamiseksi, ja miten he voivat ennakoida;valmistautua ja varautua ottamaan vastuuta muiden liikennöijien virheistä.
2. Kampanjat: Moottoripyöräjärjestöjen tulisi yhdessä muiden ajoneuvojärjestöjen ja viranomaisten kanssa järjestää kampanjoita muistuttamaan autoilijoita moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden olemassaolosta, sillä tämä on SWOV:n tutkimuksen mukaan tehokkain keino tarkkaavaisuuden lisäämiseksi.
3. Tarkkaavaisuus B-koulutuksessa: NMR vaatimuksen mukaan B-ajoneuvoluokan ajokortin koulutusohjelmaan on lisättävä yksityiskohtaista opetusta kaksipyöräisten ajoneuvojen havainnoinnista ja tarkkailusta.
4. Tutkimus: SWOV:n raportin pohjalta NMR vaatii, että aloitetaan tutkimus vaihtoehtoisen moottoripyörien ja mopojen näkyvyyttä parantavan valoryhmittelyn löytämiseksi.
5. Näkyvyys risteyksissä: Risteysten suunnitteluohjeissa sekä kunnossapidossa on parannettavaa, mikäli haluamme parantaa kuljettajien näkyvyyttä ja laajentaa heidän näkökenttäänsä risteysalueilla. NMR:n mukaan ongelma ratkeaa teiden ja katujen suunnitteluohjeiden kehittämisen avulla.
Moottoripyöräilijät ovat suojaton liikennöijäryhmä, jolla on erityisiä tarpeita. Harkittu ja moottoripyöräilijöille
sovitettu infrastruktuuri voi pelastaa ihmishenkiä ja vähentää loukkaantuneiden määrää. Tieympäristön pienillä muutoksilla voi olla ratkaiseva merkitys yksittäiselle moottoripyöräilijälle. NMR peräänkuuluttaa moottoripyöräilijöiden turvallisuutta koskevaa pohjoismaista yhteisymmärrystä viranomaisten ja päätöksentekijöiden tasolla ja yhteistyössä moottoripyöräjärjestöjen kanssa.
Kaikki NMR:n järjestöt ovat palveluksessasi moottoripyöräilijöiden turvallisuutta koskevissa kysymyksissä!
Päädyin lopulta tilaamaan ihan Suomalaiselta kauppiaalta tuon uuden plexin.
Eli Storm myy erään Saksalaisen tehtään tarvikeplexejä ja tällainen tuli tilattua.
Tuo sininen värihän ei taatusti ole sama kuin mikä tulee katteiden väriksi, mutta ompahan ainakin jotain muuta kuin alkuperäinen likaisen näköinen kulunut muoviläpyskä!
Pyörä on siis siirretty talliin. Katteet on irroitettu ja nakunahan tuo on ruma kuin föön!

Etulokasuojan kanssa on pikkasen ongelmia! Saksalainen ingengööri on laittanut ruuveihin liimaa/ lukitetta/ mitä lie?! Ja nehän ei lähde auki! 1 ruuvi on jo poikki eli teräsruuvi alumiinirungon sisällä… Aikun sitä on kiva alkaa sieltä poraamaan pois! Toisesta ruuvista on tuhoutunut torx-kuvio, eli työkalu ei enää sitä avaa! Menee rautasaha -hommiksi.
Talven aikana tarkoituksena olisi teipata kaikki värilliset katteet. Väriksi on valikoitunut Olympic Blue, elikkä tämmönen:

Lisäksi tulee uusi tuulilasi joka sekin on tietenkin väriltään sininen.
Kirjoittelen tänne talven aikana projektin valmistumisesta…
Josko sitten kuitenkin matkapyörä? Tossa Kawassa kiehtoo reilusti ja rehellisesti matkapyörämäisyys -laukut ja kaikki on valmiina! Ja ei muuta kuin koeajolle…

Heti alkuun tuo tuntui raskaalta, mutta tuo ei kai ole ihme jos pyörä painaa liki 300kg. Sitten kun pääsin vähän vauhtiin kiinnittyi huomio rauhallisuuteen, loogisuuteen ja helppouteen. Melko samanlainen olo kuin Yamahan FJR:n selässä.
Tehoja pitäisi olla yli 150hv, mutta ei niitä heppoja kyllä huomaa.
Tähän pyörään oli vaihdettu alkup. satulan tilalle jonkinlainen geelisatula ja ainakin minun kankkuuni se tuntui tasaiselta levyltä jonka kulmat olivat liian terävät.
“Joskus 6-10 vuoden päästä mulla on tämmönen pyörä!” ajattelin itsekseni.
Ajetut pyörät:
Suzuki LTD400 (-85)
Yamaha Virago 535 (-91)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha RD 350 (-84)
Suzuki GS 500 (-91)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Yamaha XJ600 (-82)
Yamaha FZ6-S (-99)
Suzuki GSX-1100G (-94)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
BMW R1150R (-01)
Yamaha V-Max (-99)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1300 (-07),
Honda X-4 (-02)
Honda VFR1200F (-10)
BMW K1300 S (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
KTM 990 SMT (-11)
Suzuki VX 800 (-91)
BMW K1200S (-06), nykyinen pyöräni
Husqvarna Nuda 900R (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
BMW S1000RR (-12)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11)
Kawasaki GTR1400 ABS (-09)
SMoto tiedottaa:
Moottoripyörien määräaikaiskatsastus ei ole aiheellinen
Kuljettajakoulutus, tieto ja muutoskatsastus ovat parempia toimenpiteitä
Moottoripyörien määräaikaiskatsastuksilla ei Suomessa saavuteta merkittäviä hyötyjä liikenneturvallisuus- ja ympäristötavoitteiden tai varkauksien estämisen ja verovalvonnan näkökulmasta. Pakollisen määräaikaiskatsastuksen sijaan pitää kehittää kuljettajakoulutusta, tiedonjakelua ja muutoskatsastusjärjestelmää niin, että ne tukevat paremmin sekä liikenneturvallisuutta että harrastustoimintaa yleisesti.
Katsastuspakko ei edistä liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamista
Tutkimusten mukaan moottoripyörän tekniset ominaisuudet ovat syynä tai osasyynä onnettomuuksiin hyvin harvoin. Moottoripyörien tekniset viat tai puutteet ovat helposti havaittavissa ja vaikuttavat pyörän hallittavuuteen niin, että ne yleensä korjataan ongelman ilmettyä. Tutkimusten mukaan kuljettajan ajotaidot ja liikennekäyttäytyminen selittävät pääosan moottoripyöräonnettomuuksista. Katsastaminen ei vaikuta kuljettajan liikennekäyttäytymiseen.
Katsastuspakko ei edistä ympäristötavoitteiden saavuttamista
Moottoripyörien osuus tieliikenteen päästöistä on päästölajista riippumatta korkeintaan muutama prosentti. Moottoripyörien käytönaikainen päästötaso ei olennaisesti muutu käyttöiän aikana. Moottoripyörien päästöjen määräaikaisella kontrolloimisella ei saavuteta merkittäviä hyötyjä.
Katsastuspakko ei ole vastaus ajoneuvon omistusoikeus-, identiteetti- ja verovalvontaan
Poliisi jo valvoo ajoneuvojen omaisuusrikoksia tehokkaasti. Moottoripyörien rakenteen muuttamista taas valvotaan muutoskatsastuksella, jonka yhteydessä toteutuu myös ajoneuvon identiteettiin liittyvä verovalvonta.
Katsastuspakko on vain tarpeeton tulonsiirto
SMOTOn kanta on, että moottoripyörien määräaikaiskatsastuksesta seuraa ainoastaan tulonsiirto harrastajilta katsastustoimelle. Väärin kohdennettuun uuteen sääntelyyn liittyvä tarpeeton byrokratia johtaa harrastuksen vähenemiseen, joka puolestaan vähentää moottoripyöräalan elinkeinojen liikevaihtoa, kannattavuutta ja työpaikkoja. MP -kerhojen harjoittama vapaaehtoinen kuljettajakoulutus on tehokas tapa parantaa moottoripyöräilyn turvallisuutta.
22.9.2012 oli Euroopanlaajuisen mielenilmaisun päivämäärä kun yritimme saada oman selkeän kantamme kuuluviin!


Moottoripyörien pakollinen katsastusdirektiivi
Smoto ry sai tänään nopealla aikataululla houkuteltua eduskuntatalon eteen karkeasti arvioiden yli kaksisataa motoristia osoittamaan mieltään moottoripyörien määräaikaiskatsastusta vastaan. Moottoripyöräilijät kuten ei myöskään MP-Argadia hyväksy moottoripyörien määräaikaiskatsastusta Suomeen. Ensi viikolla liikenne- ja viestintävaliokunta aloittaa asiantuntijoiden kuulemisen EU komission direktiiviehdotuksesta.
Moottoripyörien tekniset viat havaitaan helposti, koska ne vaikuttavat ajoon eri tavoin kuin autossa. Yksikään omaa terveyttään arvostava motoristi ei aja henkeään vaarantavalla viallisella moottoripyörällä. Motoristien suurin vaara liikenteessä on autoilija ja ajoittainen tilannetajun puuttuminen. Tutkimuksien mukaan tekniset viat onnettomuuksien syyhyn ovat harvinaisia.
Kesäkuussa rekisterissä olevia moottoripyöriä oli Suomessa 241 000. Vuosikatsastus tulisi kaikille uusille sekä yli kuusi vuotta vanhoille moottoripyörille. EU:ssa tämä tarkoittaisi yli 1,2 miljardin euron tulonsiirtoa motoristien taskusta kansallisille katsastusyrityksille. Ei siis ole ihme, että Brysselissä riittää lobbaajia jotta EU:n katsastusdirektiivi saataisiin aikaiseksi.
Yhdessä asiassa pärinä muuttuu. ABS-jarrujen pakollisuus uusin rekisteröitäviin pyöriin on mahdollista. Vastaavasti moottoripyörien rakentamiskieltoa motoristit eivät mitenkään voi hyväksyä.
Mika Niikko
MP-Arkadian (Eduskunnan moottoripyöräkerho) puheenjohtaja
Kävin koeajamassa. Aikasemmin tänä kesänä tuli koeajettua myös Triumphin vastaava ja nyt oli hyvä verrata näitä kahta keskenään. Jammu oli raskaampi, korkeampi ja sen moottorin värinät tuntuivat selvästi alakierroksilla. Oikeastaan en löytänyt mitään mikä olisi tuntunut paremmalta Triumphiin verrattuna! Toki vanhempana pyörämallina siihen tarjotaan mm. laukku- ja navipakettia kaupanpäällisiksi, eli hinta olisi selvästi halvempi kuin Trumpassa. Hondan Crosstoureria en edes ajatellut käydä ajamassa, mutta Ducatin Multistrada kiinnostaa kyllä!

Ajetut pyörät:
Suzuki LTD400 (-85)
Yamaha Virago 535 (-91)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha RD 350 (-84)
Suzuki GS 500 (-91)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Yamaha XJ600 (-82)
Yamaha FZ6-S (-99)
Suzuki GSX-1100G (-94)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
BMW R1150R (-01)
Yamaha V-Max (-99)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1300 (-07),
Honda X-4 (-02)
Honda VFR1200F (-10)
BMW K1300 S (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
KTM 990 SMT (-11)
Suzuki VX 800 (-91)
BMW K1200S (-06), nykyinen pyöräni
Husqvarna Nuda 900R (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
BMW S1000RR (-12)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11)
Kello 08.30

Aamiainen nautittiin Käärikun urheilukeskuksen tunnelmallisessa jumppasalissa. Porukka oli yllättävän pirteänä vaikka edellisenä iltana/ yönä oli varmaan monellakin mennyt myöhään (aikaiseen aamuun!)
Kello 09.30
Letka starttasi kohti Tallinnaa. Tunnin päästä pidetylle ensimmäiselle tauolle osui muutama sadepisara vaikka lämpöä oli +30 astetta.
Pian selvisi ettei kaikki olleetkaan tankanneet edellisenä iltana Otepäässä, joten alettiin etsimään tankkauspaikkaa. Ensimmäinen löytynyt oli Tomtom -navigaattorin mielestä Lukoil (iso asema), mutta se olikin joskus muutama kymmenen vuotta sitten käytössä ollut teollisuuslaitoksen pihassa ollut yksinäinen bensapumppu.
Seuraava löytynyt oli 2:n pumpun asema josssa piti ensin käydä sisällä ilmoittamassa kuinka paljon tankkaa, sitten myyjätäti avasi bensapumpun ja pääsi tankkaamaan, ja loipulta piti mennä uudestaan sisälle maksamaan. Vain ne tankkasivat joiden oli pakko…
Seuraava löytynyt oli sekin 2:n pumpun asema. Yli 30:nen pyörän tankkaamiseen meni ikuisuus. Veturi totesi että matkaa Tallinnaan on enää 120km ja sekin isoa tietä, joten jokainen sai ajaa omaa tahtia ja ilmestyä viimesitään 15.30 Tallinnan laivarantaan.

Kello 15.30
Nopeimmat olivat tunkeneet laivaan jo reilusti ennen sovittua aikaa kun olivat saaneet koko ryhmälle liput tulostettua uudelleen. Veturi ei tietenkään ollut tästä tietoinen vaan odotteli kiltisti mattimyöhäsiä viimetinkaan asti. Olihan veturin puhelimeen soitettu miljoona kertaa ja viestejäkin jätetty, mutta eihän niitä tajunnu katsoa kun hermoili sitä ehtiikö kaikki laivaan.
Laivassa nautti buffet -päivällistä parikymmentä varsin hikistä ja varmaan haisevaa motoristia. Negatiivista palautetta Tallinkille annetaan ehdottomasti siitä että laivassa on vain 1 WC kansipaikka matkustajille -jono oli aivan liian pitkä!
Samassa laivassa oli myös paljon Jögeva treffiin osallistuneita pyöriä joten laivasta ulos ajaessa oli varsin hieno fiilis…
Kello 18.30
Takaisin Helsingissä. Satamasta ajettiin kukin omiin suuntiin ja toivottavasti useimmat olivat sitä mieltä että reissu oli ehdottoman onnistunut! Kiitos kaikille mukana olleille!
4. päivän ajoreitti oli tämmöinen!

Hotelli Siguldassa hyvin nukutun yön jälkeen veturi tivasi lähes kaikilta mielipidettä tulevan päivän ajoreitistä.
Äänestystä ei tarvinnut viedä edes loppuun asti kun voittajaksi selvisi mielipide siitä että kuumalla ilmalla on tuskaa ajella kaupungissa ja odotella mahdollisissa liikennevaloissa. Niinpä sekä Jurmala että Riika jätettiin väliin ja kilometrejä oli luvassa vain n. 170.
Aamuksi oli siten vielä aikaa tutustua Siguldan nähtävyyksiin. Osa kävi katsomassa Olympiakelkkarataa, monet tsekkasivat luolat ja muutama tutustui Turaidan linnaan.

Kelkkarata

Luolat
Kello 11.30 Lähtö Siguldasta, Turaidan linnan maksulliselta parkkipaikalta
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen letka pysäköi Cesis -kaupungin keskustaan. Ja muutamat kävivät tutustumassa ehkä koko matkan hienoimpaan linnaan.

Cesis keskusta

Cesis linna
Letka jatkoi matkaa kohti Valmieraa. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla junarata ylitettiin varmaan viisi kertaa!! Valmierassa liikennesuunnittelu yllätti positiivisesti, sillä liikennevaloja ei juurikaan ollut! Sen sijaan suurimmat risteykset olivat liikenneympyröitä ja kaupungin läpiajo oli sujuvaa. Ainakin veturi ja kärkiletka sai osakseen myös kirkumista muutamalta nuorelta naiselta! Pian oltiinkin siis matkalla kohti Viroa ja Valka/ Valga -nimistä rajakaupunkia. Tauko pidettiin tukalassa helteessä enne kaupunkia ja todettiin että tarvetta tankkauksellekin oli.

Tauko ennem Valkaa (Latvian puolella)

Tankkaus Valgassa (Viron puolella)
Tankkauksen jälkeen oli vielä muutama kymmenen kilometriä jäljellä majoituspaikkaan Käärikun urheilukeskukseen. Hotellille olivatkin jo saapuneet muutamat eksyneet lampaat eli koko porukka oli taas kasassa (paitsi se yksi kaveri jonka pyörä ja ranteet eivät tykänneet epätasaisesta tienpinnasta ja hän ajoi Siguldasta takaisin Tallinnaan isointa mahdollista tietä!)
Kääriku yllätti negatiivisesti kun paikan päältä ei ollut saatavana mitään ruokaa, mutta positiivinen yllätys taasen oli aulabaarin alkoholin hinta joka illan aikana maistui useimmille…
Kaikki taisivat käydä alkuillan aikana syömässä 15km:n päässä Otepäässä ja lähes kaikki nauttivat jonkun verran alkoholia illan/ yön aikana. Veturi meni nukkumaan puolen yöan aikaan ja heräsi aamulla 6:n aikaan. Respasta kysyttiin monen aikaan viimeiset olivat menneet nukkumaan ja sehän oli ollut vain n. tuntia aikaisemmin.

3. päivän ajoreitti oli tämmöinen!

