Toinen ajelureissu vedetty tänään upean ulkomaanreissun jälkeen. Alkaahan tuo ajaminen taas maistua täällä KotoSuomessakin!
Missään nimessä ei ollut tuo viime sunnuntain TouRinki mitään “pakkopullaa” mutta tänään oli oikeesti hymy herkässä useaan otteeseen, ellei jopa koko päivän!
Ajettiin pitkähkö lenkki Kirkkonummelta Taalintehtaalle ja takaisin tähän malliin!
Porukkaa oli mukana alussa upeasti jopa 22 pyörää ja taisivat kaikki ajaa ainakin Taalintehtaalle Ravintola Portsideen syömään.
Taalintehtaalta jatkettiin Salon pohjoispuolelta vähitellen kohti pk-seutua. Pari hienoa videotakin tuli kuvattua!
Laitettu kohta kaikki YouTubeen. Ja niistä tehty soittolista…
Omalta kannalta ne näyttää hieman oudoilta kun kaikki on kuvattu taaksepäin.
Toivottavasti joku linkittää omia eteenpäin kuvattuja niin voi sitten niitä ihailla, oli kuitenkin ainakin 2 muuta kameraa päällä melko paljon reissun aikana!
Moraparkenista Tukholmaan tähän malliin. Hieman oli semmosta epätietoisuutta lähtöpaikan suhteen kun oli sovittu Statoil ja sitten ei sellaista muka löytynytkään koko kaupungista. Sitten oli porukkaa Q8:lla ja Statoililla ja veturi kävi hieman lämpösenä (Puuh!).
No päästiin matkaan kuitenkin ja Ruotsalainen punamulta-rakennuksilla täytetty maalaismaisema tuli varsin tutuksi!
Hieman se hellettä pukkas päivän aikana ja hikisiä olivat taatusti kaikki kun illalla sukelsimme Viking Amorellan autokannelle ja kuskit siirsivät kehonsa hytteihin… Joissa olikin sitten ahh, niin herkullinen haju!
Koko reissun kuvasaldo: Tässä!
Sjoa-majoituksen rakennus jossa nurmikko-/ sammalkatto. Kysymys kuuluu kuka on ylin valvova viranomainen tuon katon ongelmia koskevissa asioissa??? Onko se puutarha-, maanviljelys vai rakennusviranomainen?
Joka tapauksessa klo 9.00 aloitimme päivän yli 400km:n urakan joka oli tällainen reitti.
Ensin ajoimme majapaikasta parinkymmenen kilometrin päähän Vinstraan tankkaamaan. Sitten vähänmatkaa eteenpäin ja pikku serpentiinimutkat ylöspäin ja mutkaisena ylämäkenä jatkuvaa tietä edelleen aina 1100 metriin! Huikeaa näköalaa oli tarjolla yli 30km:n matkan!
Itse koin ajamisen tuollaisella ylängöllä melko haastavaksi koska mutkissa ja pienissä nyppylöissä ei ole mitään kiintopisteitä tien reunoilla, ainoa mitä voi seurata on asfaltti joka siis katoaa näkyvistä melko usein pinnan epätasaisuuksien ja mutkien takia!
Nousimme vielä toisenkin kerran korkealle ja tämä tie Åkerströmmen -kylästä itään oli yksi reissun hienoimpia mutkapätkiä!
Rajanylityksen jäälkeen tankkasimme Idressä ja jatkoimme kohti Moraa… Viimeiset 150km olivat melko tylsiä.
Yövyimme Moraparkenin aittamökeissä.
Rennosti meren, vuonon, järven tai joen rantaa vähän yli 300 kilsaa tähän malliin.
Ei ihmeellisiä mutkia mutta sitäkin enemmän hienoja näkymiä ja maisemia.
Yksi 30 km:n pätkä lähes tuhannen metrin korkeudessa kovassa vasta- tai sivutuulessa, mutta ei pysähdytty lisäämään vaatetta vaikka monia varmaan paleli!
Muutamaa kilsaa myöhemmin Dombås -kylässä parisataa metriä alempana oli melkein 20 astetta lämmintä!
Loppumatka olikin nautinnollista laakso-ajelua ja maisemien ihailua kunnes saavuttin Ottan kylään (kaupunkiin?) ja menimme syömään. Ensimmäisessä ravintolassa emme saaneet palvelua riittävän nopeasti joten kävelimme pois ja vaihdoimme paikkaa.
Yövyimme Sjoa Hostellissa.
Majoittumisen jälkeen käväisimme tkone:n (nimimerkki foorumilla) kanssa paikallisessa Spassa kylpemässä.
Melkeinpä voisi sanoa vain että “Huikeeta, sanattomaksi vetää!!!” mutta yritetään silti.
(Aamunäkymä Strynin majapaikasta)
Ensin Strynistä parikymmentä kilsaa ylöspäin kohti Oppstrynsvattnet -järveä. Sitten Hjelle -nimisen pikkukylän luota jyrkemmin ylöspäin melko mukavan mutkaista serpentiiniä kohti Trollstigen -tien alkua.
Vain muutama kilsa Trollstigen tien alun jälkeen kääntyy tie ylös oikealle Dalsnibbanille, 100NKr maksun jälkeen pääsee ajamaan tiheää soraserpentiiniä 1500 m:n korkeuteen.
(Letka jonottamassa Dalsnibban lippua)
(Trollstigen Dalsnibbalta alas)
(Koko RuNo TouRinki porukka ryhmäkuvassa)
(Dalsnibban uusi matkamuistomyymälä ja merkkipaalu/ opastetaulu)
Kun vihdoin koko porukka saatiin alas näköalapaikalta päästiin itse asiaan: Serpentiiniajamiseen!
Ensin Trollstigeniä alas Geirangerille:
Sitten vastakkaista vuorenrinnettä yli 10 jyrkkää serpentiinikäännöstä ylös…
Vielä muutama kymmenen kilometriä myöhemmin ajoimme alas serpentiinit upean vesiputouksen vieressä Åndalsnäsin kylään.
Päivän kilometreistä oli vasta puolet täynnä mutta tauolla varmaan moni mietti että “Huh Huh! Olipa fyysistä ja jopa rankkaa…”
Onneksi vuorossa oli hieman rennompaa ajelua… kunnes vielä päivän lopuksi ajettiin pariin kertaan Great Atlantic Road edestakaisin…
Koko päivän reitti oli tämmöinen! Yövyimme Atlanten motellissa.
Lähdettiin Sogndalista poutasäässä ja ajeltiin kolmisenkymmentä kilsaa vuonon rantaa ja sitten lautalla vuonon toisella puolelle ja jatkettiin lännen suuntaan. Yhden 6km pitkän tunnelin jälkeen oli alkanut satamaan joten ei muuta kuin sadekamppeet päälle ja matka jatkui.
Noustiin Vadheimin serpentiinit ylös ja näkymät oikealle olivat hetkessä huikeat!
300 metriin kuitenkin vain noustiin ja hiljalleen ajeltiin alaspäin norjalaistunturijärvien vierestä kovin kapeaa tietä.
Pian saavuttiin Förden kaupunkiin jossa pidettiin kahvin mittainen tauko… jäljellä oli kuitenkin vielä 120km ja Jölstravatnetin rantaa nuoleskeleva kapea Fv451 sekä Byrkjelon kylästä ylösnousu kohti Stryniä ja sieltä vielä serpentiinit alas Invik vuonolle…
Yövymme Strynin Vandrarhemissä, joka on osa Strynin hostellia.
Koko päivän ajoreitti oli tämmöinen!
Bergenin matkustajakoti Montana tarjosi aamupalaa alkaen klo 07.00 joten olimme syöneet aamiaista hyvinkin ajoissa -pyörien päällä ja liikkeessä olimme jo ennen yhdeksää.
Aluksi ajelimme edellisen päivän reittiä takaisinpäin, mutta jo parinkymmenen kilsan jälkeen reittimme suuntautui pohjoisemmaksi. Päivän reitti oli tämmöinen!
Dale -nimisen kaupungin kohdalla käännyimme pikkutielle joka oli reilusti alle kahden auton levyinen kapeimmilta kohdilta. Mutkat olivat alkukilometreillä vielä märkiä joka oli ihan hyväkin kun se antoi mahdollisuuden totutella kapeaan ja tiheämutkaiseen tiehen.
Sitten kun asfaltti alkoi kuivumaan sitä hurjan mutkaista reittiä pystyi ajamaan huomattavasti kovempaa vauhtia… hetkittäin jopa yli nopeusrajoituksen!
Tässä on kyllä semmoinen reitti joka kannattaa käydä ajamassa!!!
Sitten ajeltiin tunneleissa… todella paljon ja todella monessa tunnelissa!
Välillä noustiin erään tunnelin päälle ajamaan lyhyt mutta sitäkin mutkikkaampi YKSISUUNTAINEN serpentiini, Stalheim.
Jatkoimme tunneleissa kunnes saavuttiin Aurlandin kaupunkiin… Pidettiin tauko ja käytiin uimassa (Atlantissa, Aurlandin vuonossa).
Aurlandista lähti vanha tie serpentiininä ylöspäin. Saimme letkaan mukaan yhden espanjalaisen ja lähdimme kapuamaan kohti 1300m:n korkeutta. Serpentiinitie oli varsin kapea ja nousi nopeasti korkeuksiin. Lämpötila putosi 16 asteesta 5,5:een asteeseen!
Ylhäällä oli sitten tarjolla lunta ihan tien vieressä… Oli hauska katsella kuinka nuoret motoristit kirmasivat peuran loikilla kohti hankea tekemään lumienkeleitä ja lumipalloja!!!
Alaspäin tie oli kovasti erilainen… oli aika huimaa ajella jyrkkää alamäkeä joka oli lähes suora tie.
Alamäen jälkeen oli jäljellä enää yksi tunneli ja yksi lautta…
Ja yövyimme Sogndalin Vandrarhemissä.
Geilosta startattiin aamu 9:n jälkeen kohti Bergeniä. Näin ajettiin!
Alkumatka noustiin Geilon (800mpy) korkeudelta vähän yli 1130 mpy:lle. Maisema siellä on kovin karua, ei näy puita eikä pensaita, ainoastaan jotain matalaa maan tasalla olevaa kasvillisuutta ja kiviä… paljon kiviä!
Tauon jälkeen reitti suuntasi metreissä alemmas ja edessäpäin alkoi näkyä maankamarassa jonkunlainen reikä tai kanjoni… Lähestyimme Vöringsfossenia!
Upean vesiputouksen jälkeen oli vuorossa tunneleita, paljon tunneleita. Ihan ensimmäiset tunnelit tekivät kokonaisen 360 asteisen ympyrän samalla alaspäin mennessä… Letkan peräpää oli siis letkan etupään päällä!
Samaan aikaan tunneleissa ajaessamme alkoi satamaan. Loppumatka etenimme siis märkiä teitä ja välillä loistaviakin mutkia… Saavuimme Bergenin majapaikkaan –montanaan, melko ajoissa iltapäivällä. Jäi vielä hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja vaikkapa käväistä Ulriken -vuorella.
Roddaren matkustajakodin miellyttävä emäntä halusi kuvan meistä ja aikoi laittaa sen kotisivuilleen. Aamiaisen jälkeen järjestäydyimme talon eteen hienoon riviin ja otimme hienon kuvan:
(Huomatkaa veturin pirteä ilme!!)
Kuvan oton jälkeen suuntasimme kohti uusia mutkia. Ja heti Strömstadin ulkopuolella niitä olikin tarjolla sen verran että varmasti karisi viimeisimmätkin unenrippeet silmistä!
Melko pian edessämme oli käsittämättömän upea Svinesundin silta ja Ruotsi-Norja valtakunnan raja. Ensimmäisen tankkauksen suoritimme melkein heti Norjan puolella ja totesimme ettei se hinta ollutkaan yli kahta euroa per litra.
Päivän ajoreitti kokonaisuudessaan oli tämmöinen!
Muutama kymmenen kilometriä edempänä otimme lautan Moss – Horten välille, matka kesti vain n. 20 minuuttia mutta tällä reittivalinnalla ei tarvinnut ajaa Oslon läpi mihin olisi kulunut melko paljon aikaa.
Hortenista ei tarvinnut ajaa kovinkaan pitkälle eteenpäin kun maisemat muuttuivat aivan toisenlaiseksi! Tie kulki joen vierellä, molemmilla puolilla laaksoa nousivat jyrkät mäkiset maastot ja ajaessa ei voinut kuin ihailla sitä maiseman kauneutta!
Tie tarjosi aivan mielettömän komeita mutkia ja pariin otteeseen valitsimme reitin “eri puolelta” jokea pääväylään verrattuna. Tällä valinnalla saimme ehkä hieman huonokuntoisemman asfaltin mutta varmasti paljon vähemmän liikennettä.
Jonkun risteyksen jälkeen navigaattori näytti 106km seuraavaan risteykseen ja se olikin sitten Geilo!
Nämä kilometrit olivat käsittämättömän upeita ja sisälsi mm. 7km pitkän ylämäen muutamalla serpentiinimutkalla.
Jossain vaiheessa oli tietenkin myös alamäki jossa ajelin 5-vaihteella moottorijarrutuksella 100km/h!
Geilo osoittautui todella hienoksi pikkukyläksi! Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja illalla katselimme rivitalohuoneistoissamme päivän ajovideoita.
Yövyimme Geilon Youth Hostellissa.
Olharius (nimimerkki foorumilla) käväisi gessullaan jossain Geilon huipulla 1300:ssa metrissä:
GoZa Mite 