Oikea vastaus on tällä kertaa Kanada!
Tuossa pikkuvaltiossa rakennettiin robotti joka laitettiin liftaamaan koko maan halki.
http://www.hitchbot.me
Kaverin matkaa sai seurata twitterissä, instagramissa ja tietenkin monissa lehdissä ja radio-ohjelmissa.
Ihmiset jäivät kuulemma kaipaamaan tuon rennon tyypin seuraa…
Harrastukset
Viikko on kulunut siitä kun palasin kotiin. Kummasti vaan ajatukset palaavat tuonne Euroopan vuorien suuntaan. EIkä yhtään helpota se että aloitin videoeditointimaratonin. No melko lailla helppoa on editoida noita videoita kun on tullu kuvattua vain niitä pätkiä mitä oikeasti kannattikin kuvata! Eli melkeinpä sellaisenaan ne menevät juutuubiin!
Loin samalla soittolistan kaikille reissuvideoille! Eli sitä mukaa kun saan lisättyä pätkiä tuonne niin sitä mukaa ne tulee myös listalle.
Muokkaan myös reissupäivien kirjoituksia ja lisäilen videopätkiä sopiviin väleihin.
Mukavia katseluhetkiä!
I’m adding the videos from this trip on the Alps to the youtube. Enjoy watching them!
Ajoimme Växjöstä Tukholmaan, matkaa oli paljon ja aikaa oli melkein liian vähän.
Suunniteltu reitti piti sisällään paljonkin pikkuteitä, mutta oli pakko saada aikataulua kiinni ja ajella isoja teitä.
Ja sitten lopuksi siirtyä pienemmille teille jos jäi aikaa.
Nyköpingistä siirryimme pikkuteille, saimme nähdä merta ja mukavaa ruotsalaista maalaismaisemaa. Kunnes saavuimme Skansundetin lossille ja jouduimme odottamaan 25 minuuttia seuraavaa ylitystä. Yht’äkkiä aikataulumme olikin taas tiukka!
Lossin vihdoin saavuttua vastarannalle oli laivasatamaan matkaa 57km ja aikaa laivan lähtöön oli 1 tunti ja 24 minuuttia!. Itse arvelin että viimesitään 16.30 pitää olla satamassa pyrkimässä laivaan jotta varmasti vielä pääsee sisään. Tähän oli aikaa alle tunti!
No kun vihdoin monien kommelluksien jälkeen olimme laivassa suljettiin autokannen portit vain muutama minuutti meidän jälkeen. Se ei olisi voinut paljoa tiukemmin mennä!
Päivän reitti oli tämmöinen!
Reissu on nyt päättynyt ja olen kotona!
Aika on mennyt aivan liian nopeasti, ne varsinaiset ajopäivät siellä alpeilla vilisivät silmissä ja on suorastaan vaikeaa muistaa taikka erotella päiviä toisistaan!
Yksi on varmaa, menen sinne uudestaan!
Ajettiin koko reissun pisin päivämatka, 540km! Alkuun taas mukavia saksalaisia maalaisteitä jotka välillä jopa yllättävät muutamilla hyvillä mutkilla. Parinsadan kilsan jälkeen vihdoin saavuimme Hartz-vuoristoon jonka läpi ajoimme “lyhyintä reittiä” mutta sekin riitti todella nautinnolliseen mutkakokemukseen! Mutkien jälkeen kävimme syömässä.
Ruokailun jälkeen otettiin reilumpi stintti autobahnia kohti Hampuria. Nakupyörällä jossa on laukkuja takana ei ajele mielellään kovinkaan kovaa, mutta n. 135km/h riitti hyvin siihen että edettiin hyvää vauhtia kohti seuraavaa majapaikkaa. Autobahnilta kun noustiin ylös alkoikin sataa ja ukkostaa… Hetken vettä tuli ihan reilusti ja tuli nähtyä salama n. 4km edessäpäin. Se pikkasen mietitytti että onko kukaan motoristi menehtynyt siihen että salama iskee suoraan päälle?
klo 19.00 saavuimme majapaikkaan Lyypekkiin.
Ajoreitti oli tämmöinen.
Lyypekissä tuli käytyä syömässä Aasialaisessa ravintolassa jota voin varauksetta suositella! Buffet-pöytä oli TODELLA monipuolinen (löytyi mm. kengurua, kalmaria, sushia, muutamaa eri kalaa jne jne) ja hintakin varsin kohtuullinen 13,80€.
Matka kotiinpäin alkoi. Mutta koska lähtöpaikka oli vielä selvästi Alpeilla niin “jouduttiin” alkuun ajamaan yksi passo, Hahntennjoch.
Tuo passo on itse asiassa semmoinen mikä pitäisi jokaisen Alpeille tulevan ajaa ensimmäisenä! Mutkat ovat mukavan loivia eikä niitä ole ihan hirvittävän paljon. Se olisi vähän niinkuin lämmittelyä tuleville päiville…
Onneksi olin nähnyt vaivaa reitin teossa, sillä saksalainen maaseutu näytti monessa mielessä hyvät puolensa! Eteneminen oli välillä melko ripeää, parhaimmillaan n. 90km tuli mittariin yhden ajotunnin aikana. Mutta toisaalta muutamat isommat kaupungit, tietyöt ja kierotiet hidastivat matkantekoa. Samoin teki kuuma ilma ja joka tauolla juomisen tarve!
Päivälle kertyi mittaa yli 500km mukaanlukien se että Autobahnilla käännyttiin väärästä liittymästä ja ajettiin parikyt kilsaa edestakaisin.
Majoitus on Frankfurtin itäpuolella, eli tämä!
Reitti oli tämmöinen!
Ajoreitti oli yhtä matkustusta! Italiasta Sveitsin, Lichtensteinin ja Sveitsin kautta Itävaltaan.
Reitin varrella oli pari hyvää passoa ja hienoja maisemia. Sveitsin puolelle oltiin
valittu pikkutiet eli kallista vignetteä ei ostettu. Se hidasti menoa jonkun verran.
Päivän korkein oli Julierpass. Julierin alamäessä pari kaveria menivät valmiiksi mutkaan kuvaamaan ohiajoa ja ihan mukavaa jälkeähän siitä syntyi!
Päivän loppuun vielä Silvretta hochalpenstraße (mikälie passo?) ja sieltä helppo lähes suora alamäki kohti majoitusta.
Päivän reitti oli tämmöinen!
Ja majoitus lähellä Landeckia melko korkealla: http://www.alpenblick-fliess.at
Hotellilla lähtöhetkillä olleen maksusähläyksen jälkeen päästiin matkaan. Apricasta ajoimme (taas) kohti Stelviota mutta tällä kertaa nousimme etelän puolelta ylös. Edellisenä päivänä sama mäki oltiin tultu alaspäin.
Nyt liikennettä oli todella vähän ja ajovauhti siksi melko reipasta. Ja koska aurinko paistoi ajoimme ylös asti vaikka reittimme kääntyi muutama km ennen huippua Sveitsin puolelle Umbrail Passolle.
Stelvion huipulta löytyy myös laskettelukeskus missä pääsee ilmeisesti lähes joka vuosi laskemaan ympäri vuoden. Minä parkkeerasin pyöräni parkkialueen reunalle ja otin kuvan.
Stelviolta ajoimme siis Sveitsin puolelle Umbrail Passolle. Maisemat olivat sielläkin upeita ja mikä parasta, lämpötilakin nousi miellyttäviin lukemiin!
Jatkoimme tunnelia pitkin Livignoon, mutta ajoituksemme oli huono! Siesta-aikaan kaikki kaupat olivat kiinni ja ravintolassakin sai nyrpeitä katseita kun tilasi ruokaa. Bensa maksoi 1,169 € per litra!
Passo del Berninan (ja lyhyen Sveitsi-visiitin) kautta takaisin Aprican suuntaan, mutta käänsimme eturenkaat länteen ja Como-järvelle. Valittiin vielä reitti pikkuteitä ja vuoren rinteitä pitkin majapaikkaan. Välillä kylien keskellä tiet olivat todella kapeita! Hyvä kun pyörällä mahtui ajamaan…
Päivän reitti ja majapaikka
Lopuksi vielä kuva kuinka porukassamme mukana oleva pariskunta taittaa serpentiiniä FJR:llä. (Hieno kuva by Ilkka Lavas)
En olisi uskonut millaista tunteiden riemua ja näköaistien nautintoa Alpit voi tarjota! Varsinkin kun muistan millainen päivä oli eilen.
Hieman epäilevin mielin lähdimme 9.00 jälkeen Söldenin liepeiltä ajelemaan kohti päivän mutkia. Ensin pieni ja kapea pikkuylitys Pitztalista Kaunertalin suuntaan.
Tie alkoi kuivua ja lämpötila nousta. Naudersiin kun päästiin niin aurinko paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta!
Stelviota lähdettiin nousemaan niin olihan siinä ihmettelemistä kun vuorella olikin lunta… ja sitä oli PALJON!
Ylhäällä Stelvion huipulla (2758mpy) näkymät olivat suoraastaan taianomaiset! Valkeaa ja puhdasta lunta oli jokapuolella paitsi ei tiellä. Alaspäin näkymä oli mykistävä!
Stelviolta tultiin alas Bormion kaupunkiin ja lähdettiin noudemaan Passo Gavialle (2650mpy)
Gavialla oli tie huomattavasti kapeampi ja huonokuntoisempi kuin muilla passoilla. Lisäksi neulansilmämutkien väleissä olevat suorat olivat täynnä pieniä ja tiukkoja mutkia. Gaviasta jäi jotenkin hauskempi fiilis kuin Stelviosta!
Näkymät Passo Gavialla olivat myös silmiähivelevän kauniita!
Hauska pikkutapahtuma Apricassa ravintolaillallisella: Oltiin porukalla syömässä ja syötiin pääruuat, viiniä, olutta, vettä ja jälkiruoat. Ja pyydettiin lasku erikseen kaikille. Tarjoilija toi kuitin jossa oli kokonaissumma sekä kynän ja paperia että saisimme itse laskea mitä kukin maksaa… Todellista asiakaspalvelua!
Päivän reitti ja majoitus Apricassa.
Ja vielä lopuksi video saapumisesta ensimmäistä kertaa Stelviolle:
Reitti oli tämmöinen: http://goo.gl/maps/NGT2j
Keli oli tämmöinen:
Passo Giovo ja Timmelsjoch kuuluivat päivän ohjelmaan… Kummassakaan ei nähnyt yhtään mitään! Miedersin kelkkarataa ei päästy laksemaan koska sateella ei saa laskea ja rata on kiinni. Illalla taksikuski veti herneen nenään koska luuli pääsevänsä 15km keikalle ja kuuli että ollaankin menossa vain 3km päähän.
Mutta mieli pysyi korkealla…. Päästiin sentään kylpemään Aqua Domeen!
Liukuhihna-Turistirysä… Onko semmoinen nyt sitten enää kivaa? Ajoimme nimittäin Kotkanpesälle, Hitlerin kesämökille. Paikkaan missä se hullu setä kävi vain muutamia kertoja koska pelkäsi korkeita paikkoja -ja silloinkin ilmeisesti vain puoli tuntia kerrallaan.
Bussit odottavat turisteja
Jonotetaan hissiin
Itse mökki… normi paikalla 1834mpy
Päivästä tuli muuten todella kuuma, ajeltiin isoja teitä pitkin kohti Innsbruckia. Jossain kaupungissa mittari näytti +38 astetta!
Isotkaan tiet eivät välttämättä ole tylsiä! Monta kertaa maisemat olivat hulppeita ja mutkiakin oli tarjolla.
Varsinaisia serpentiinejä saimme kuitenkin vasta päivän lopuksi kun ajoimme Krimml vesiputouksen ohi Gerloksen maksulliselle alppitielle. Neulansilmämutkia ei ollut paljoa, mutta sitä mukavammalta ne tuntui!
Vesiputous, yksi EUroopan korkeimpia
Gerlos Bikers Point jossain 1600m korkeudessa
Päivän ajoreitti ja majoitus.
Gerlokselta alas ajettiin tähän malliin…
GoZa Mite 