Lyypekki – Puttgarden – Rødby – Kööpenhamina – Malmö – Växjö -533km, josta parikymmentä edettiin lautan kyydissä.
Päivä aloitettiin Lyypekin läpiajolla ja melkein 100km:n autobahn-rypistyksella. Melko tarkkaan tunti lähdöstä oltiin jo satamassa odottamassa lauttaan pääsyä.
Scandlinesin lautan moottoripyörän kiinnityssysteemi oli melko lailla ylivoimaisen helppo, nopea ja toimiva! Liinan sai nopeasti kiinni ja kiristettyä ja vieläpä ilman apua. Siinä olisi muilla laivayhtiöillä oppimista!
Tanskan läpiajo tuntui melko lailla rangaistukselta. Tiet ovat aivan suoria eikä mitään mäkeä tai kukkulaa näy missään. Kööpenhaminaa lähestyessä alkoi jo odottaa Ison Beltin siltaa ja sitä kuinka komeaa on ajella moottoritienopeutta tanskasta Ruotsiin. Vaikka olenkin itse ajnut tuon sillan yli vuonna 1998 niin eipä siitä paljoa muistanut. Moottoripyyörälle hinta on 25€ ja onhan se aika korkea!
Ruotsin puolella käytiin syömässä Burger Kingissä ja jatkettiin isoa tietä vielä jonkun matkaa…
Lähestyessä Växjötä osui reitille melko huikea mutkapätkä (video myöhemmin).
Växjön majoituspaikkana meillä on leirintäalueen matkustajakoti joka ei häikäise tasollaan, mutta paikka uimarannalla on huikea!
Ei siinä kauaa mennytkään kun olin riisunut ajokamat ja saanut uikkarit päälle ja olin järvessä!
Ja vielä yksi kuva joka kertoo siitä millaista vauhtia me ajetaan…
Archives
All posts by gozamite
Ajettiin koko reissun pisin päivämatka, 540km! Alkuun taas mukavia saksalaisia maalaisteitä jotka välillä jopa yllättävät muutamilla hyvillä mutkilla. Parinsadan kilsan jälkeen vihdoin saavuimme Hartz-vuoristoon jonka läpi ajoimme “lyhyintä reittiä” mutta sekin riitti todella nautinnolliseen mutkakokemukseen! Mutkien jälkeen kävimme syömässä.
Ruokailun jälkeen otettiin reilumpi stintti autobahnia kohti Hampuria. Nakupyörällä jossa on laukkuja takana ei ajele mielellään kovinkaan kovaa, mutta n. 135km/h riitti hyvin siihen että edettiin hyvää vauhtia kohti seuraavaa majapaikkaa. Autobahnilta kun noustiin ylös alkoikin sataa ja ukkostaa… Hetken vettä tuli ihan reilusti ja tuli nähtyä salama n. 4km edessäpäin. Se pikkasen mietitytti että onko kukaan motoristi menehtynyt siihen että salama iskee suoraan päälle?
klo 19.00 saavuimme majapaikkaan Lyypekkiin.
Ajoreitti oli tämmöinen.
Lyypekissä tuli käytyä syömässä Aasialaisessa ravintolassa jota voin varauksetta suositella! Buffet-pöytä oli TODELLA monipuolinen (löytyi mm. kengurua, kalmaria, sushia, muutamaa eri kalaa jne jne) ja hintakin varsin kohtuullinen 13,80€.
Matka kotiinpäin alkoi. Mutta koska lähtöpaikka oli vielä selvästi Alpeilla niin “jouduttiin” alkuun ajamaan yksi passo, Hahntennjoch.
Tuo passo on itse asiassa semmoinen mikä pitäisi jokaisen Alpeille tulevan ajaa ensimmäisenä! Mutkat ovat mukavan loivia eikä niitä ole ihan hirvittävän paljon. Se olisi vähän niinkuin lämmittelyä tuleville päiville…
Onneksi olin nähnyt vaivaa reitin teossa, sillä saksalainen maaseutu näytti monessa mielessä hyvät puolensa! Eteneminen oli välillä melko ripeää, parhaimmillaan n. 90km tuli mittariin yhden ajotunnin aikana. Mutta toisaalta muutamat isommat kaupungit, tietyöt ja kierotiet hidastivat matkantekoa. Samoin teki kuuma ilma ja joka tauolla juomisen tarve!
Päivälle kertyi mittaa yli 500km mukaanlukien se että Autobahnilla käännyttiin väärästä liittymästä ja ajettiin parikyt kilsaa edestakaisin.
Majoitus on Frankfurtin itäpuolella, eli tämä!
Reitti oli tämmöinen!
Ajoreitti oli yhtä matkustusta! Italiasta Sveitsin, Lichtensteinin ja Sveitsin kautta Itävaltaan.
Reitin varrella oli pari hyvää passoa ja hienoja maisemia. Sveitsin puolelle oltiin
valittu pikkutiet eli kallista vignetteä ei ostettu. Se hidasti menoa jonkun verran.
Päivän korkein oli Julierpass. Julierin alamäessä pari kaveria menivät valmiiksi mutkaan kuvaamaan ohiajoa ja ihan mukavaa jälkeähän siitä syntyi!
Päivän loppuun vielä Silvretta hochalpenstraße (mikälie passo?) ja sieltä helppo lähes suora alamäki kohti majoitusta.
Päivän reitti oli tämmöinen!
Ja majoitus lähellä Landeckia melko korkealla: http://www.alpenblick-fliess.at
Aamulla satoi. Muutamia suunnitelmia oli että mihin voisi ajaa, mutta vähitellen ne hiipui kun sade ei meinannut loppua. No iltapäivällä yhden aikaan sitten 3 rohkeaa lähti ajamaan…
Koitettiin löytää reitti mahdollisimman ylös rannasta mutta niin että järvi näkyisi.
Tämmöinen reitti sitten valitiin!
Sateen takia sieltä ei kyllä mitään nähnyt mutta esim panoramio.com osoitteesta löytyy muutamia tuolta otettuja kuvia jotka ovat todella hienoja!
Tie sinne ylös oli todella huonokuntoinen asfalttitie joka oli paikoitellen aika haastava ajettava. Ja näköalojen sijaan nähtiin ainoastaan sumua/ pilveä.
Palasimme takaisin alas ja nautimme pizzat. Moikkasimme myös Como-järven eläimistöä.
Myöhemmin iltapäivällä käytiin Impera-supermarketissa. Melko iso kauppa oli se… ei meinannu jaksaa kävellä kauppaa läpi!
Tänään jatketaan itse asiaa eli ajamista Sveitsiin ja Lichtensteiniin.
Hotellilla lähtöhetkillä olleen maksusähläyksen jälkeen päästiin matkaan. Apricasta ajoimme (taas) kohti Stelviota mutta tällä kertaa nousimme etelän puolelta ylös. Edellisenä päivänä sama mäki oltiin tultu alaspäin.
Nyt liikennettä oli todella vähän ja ajovauhti siksi melko reipasta. Ja koska aurinko paistoi ajoimme ylös asti vaikka reittimme kääntyi muutama km ennen huippua Sveitsin puolelle Umbrail Passolle.
Stelvion huipulta löytyy myös laskettelukeskus missä pääsee ilmeisesti lähes joka vuosi laskemaan ympäri vuoden. Minä parkkeerasin pyöräni parkkialueen reunalle ja otin kuvan.
Stelviolta ajoimme siis Sveitsin puolelle Umbrail Passolle. Maisemat olivat sielläkin upeita ja mikä parasta, lämpötilakin nousi miellyttäviin lukemiin!
Jatkoimme tunnelia pitkin Livignoon, mutta ajoituksemme oli huono! Siesta-aikaan kaikki kaupat olivat kiinni ja ravintolassakin sai nyrpeitä katseita kun tilasi ruokaa. Bensa maksoi 1,169 € per litra!
Passo del Berninan (ja lyhyen Sveitsi-visiitin) kautta takaisin Aprican suuntaan, mutta käänsimme eturenkaat länteen ja Como-järvelle. Valittiin vielä reitti pikkuteitä ja vuoren rinteitä pitkin majapaikkaan. Välillä kylien keskellä tiet olivat todella kapeita! Hyvä kun pyörällä mahtui ajamaan…
Päivän reitti ja majapaikka
Lopuksi vielä kuva kuinka porukassamme mukana oleva pariskunta taittaa serpentiiniä FJR:llä. (Hieno kuva by Ilkka Lavas)
En olisi uskonut millaista tunteiden riemua ja näköaistien nautintoa Alpit voi tarjota! Varsinkin kun muistan millainen päivä oli eilen.
Hieman epäilevin mielin lähdimme 9.00 jälkeen Söldenin liepeiltä ajelemaan kohti päivän mutkia. Ensin pieni ja kapea pikkuylitys Pitztalista Kaunertalin suuntaan.
Tie alkoi kuivua ja lämpötila nousta. Naudersiin kun päästiin niin aurinko paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta!
Stelviota lähdettiin nousemaan niin olihan siinä ihmettelemistä kun vuorella olikin lunta… ja sitä oli PALJON!
Ylhäällä Stelvion huipulla (2758mpy) näkymät olivat suoraastaan taianomaiset! Valkeaa ja puhdasta lunta oli jokapuolella paitsi ei tiellä. Alaspäin näkymä oli mykistävä!
Stelviolta tultiin alas Bormion kaupunkiin ja lähdettiin noudemaan Passo Gavialle (2650mpy)
Gavialla oli tie huomattavasti kapeampi ja huonokuntoisempi kuin muilla passoilla. Lisäksi neulansilmämutkien väleissä olevat suorat olivat täynnä pieniä ja tiukkoja mutkia. Gaviasta jäi jotenkin hauskempi fiilis kuin Stelviosta!
Näkymät Passo Gavialla olivat myös silmiähivelevän kauniita!
Hauska pikkutapahtuma Apricassa ravintolaillallisella: Oltiin porukalla syömässä ja syötiin pääruuat, viiniä, olutta, vettä ja jälkiruoat. Ja pyydettiin lasku erikseen kaikille. Tarjoilija toi kuitin jossa oli kokonaissumma sekä kynän ja paperia että saisimme itse laskea mitä kukin maksaa… Todellista asiakaspalvelua!
Päivän reitti ja majoitus Apricassa.
Ja vielä lopuksi video saapumisesta ensimmäistä kertaa Stelviolle:
Reitti oli tämmöinen: http://goo.gl/maps/NGT2j
Keli oli tämmöinen:
Passo Giovo ja Timmelsjoch kuuluivat päivän ohjelmaan… Kummassakaan ei nähnyt yhtään mitään! Miedersin kelkkarataa ei päästy laksemaan koska sateella ei saa laskea ja rata on kiinni. Illalla taksikuski veti herneen nenään koska luuli pääsevänsä 15km keikalle ja kuuli että ollaankin menossa vain 3km päähän.
Mutta mieli pysyi korkealla…. Päästiin sentään kylpemään Aqua Domeen!
Liukuhihna-Turistirysä… Onko semmoinen nyt sitten enää kivaa? Ajoimme nimittäin Kotkanpesälle, Hitlerin kesämökille. Paikkaan missä se hullu setä kävi vain muutamia kertoja koska pelkäsi korkeita paikkoja -ja silloinkin ilmeisesti vain puoli tuntia kerrallaan.
Bussit odottavat turisteja
Jonotetaan hissiin
Itse mökki… normi paikalla 1834mpy
Päivästä tuli muuten todella kuuma, ajeltiin isoja teitä pitkin kohti Innsbruckia. Jossain kaupungissa mittari näytti +38 astetta!
Isotkaan tiet eivät välttämättä ole tylsiä! Monta kertaa maisemat olivat hulppeita ja mutkiakin oli tarjolla.
Varsinaisia serpentiinejä saimme kuitenkin vasta päivän lopuksi kun ajoimme Krimml vesiputouksen ohi Gerloksen maksulliselle alppitielle. Neulansilmämutkia ei ollut paljoa, mutta sitä mukavammalta ne tuntui!
Vesiputous, yksi EUroopan korkeimpia
Gerlos Bikers Point jossain 1600m korkeudessa
Päivän ajoreitti ja majoitus.
Gerlokselta alas ajettiin tähän malliin…
Liikkeellelähtö oli jostain syystä kovin hidasta…
Mutta kyllä se siitä sitten vähitellen. Ja kun kiipeämään päästiin niin sitä mutkaa sitten riitti!
Ensin ajettiin passo Pordoi (2239mpy)
Tämän passon syheröt olivat omasta mielestä hieman liian tiukkia. Köröttelin 4:n pyörän perässä todella pitkään! Suorilla ajoivat ihan ok nopeutta mutta mutkissa melko paljon hitaampaa kuin mitä minä olisin ajanut. No jossain vaiheessa pääsin ohi…
Maisemathan tuolla ylhäällä ovat lähes koko ajan aivan käsittämättömän upeita! Mutta enimmäkseen kuitenkin ajettiin. Seuraavaksi oli vuorossa passo Falzarego (2105mpy) ja ihan huikeat vuoristomaisemat!
Sitten ajettiin aika pitkä rykäisy isoa tietä! Valtio vaihtui niin ettei huomannut (Italia -> Itävalta), paitsi kun pysähdyttiin tankkaamaan ja bensa oli yli 30c halvempaa kuin Italiassa!
Päivän reitin varrella olivat myös Val Di Fiemmen Olympialadut ja stadion sekä legendaarinen Cortina D’Ampezzo (alppilajien maailmancupeista tuttu).
Iltapäivällä 20km ennen Grossglockneria saatiin ensimmäinen sade. Mutta se ei kestänyt kauaa! Tiemaksupisteellä otettiin sadekamat pois ja lähdettiin kipuamaan ylös. Hieanoa mutkaa oli tarjolla, mutta parin kilsan jälkeen satoi taas ja sadekamat uudelleen päälle. Muutama päätti kurvata reitiltä hotellille katsomaan itse Grossglockner-vuorta ja veturi lähti painamaan hullun kiilto silmissä kohti passon korkeinta kohtaa.
(Perämies oli taas jo kauan sitten eksynyt reitiltä valitsemalla navista “KYLLÄ!” kun se kysyi että haluatko välttää maksullisia teitä… Niinpä perämies ja hänen edellään ajaneen reitti kulki 15km lännempänä moottoritietä-eikä Grossglockner Alppitien yli!)
Grossglocknerin huippu on itse asiassa lyhyt päättyvä tie pienelle kukkulalle nimeltään Edelweiss pitze (2571mpy), mutta sieltä näki hienosti joka suuntaan ja vuoren seinämät olivat enimmäkseen lumen peitossa!
Alaspäin ajaessa tie oli taas kuiva ja taisi sitä vauhtia olla melko paljon…
Päivän kruunasi hieno illallinen ravintolassa lähellä majapaikkaa
Ajoreitti oli tämmöinen.
Majapaikka oli tämä.
GoZa Mite 