Sunnuntaina 8. syyskuuta olin normaaliin tapaani vetämässä TouRinkia. Lähtö oli 11.00 Vantaan Kouvuhaasta josta ajeltiin Sipoon, Askolan, Pukkilan, Artjärven, Nastolan jne kautta kohti Heinolaa ja Marjoniementietä. Koko päivän reitti oli tämmöinen!
Mukaan lähti hyvän sään ansiosta mukavat 25 pyörää! Ja Heinolassa ruokailun jälkeen briiffasin lyhyesti kaikkia osallistujia siitä Marjoniementiestä, että kyseessä ei todellakaan ole ihan tavallinen mutkapätkä! Ja kuinka ollakaan 2 pyörää siellä ajoi ulos -ja vieläpä melkein samassa kohdassa! Mitään vakavaa ei kummallekaan sattunut vaikka toinen kuskeista lähtikin ambulanssilla sairaalaan.
Fiilis muilla kuskeilla pysyi kuitenkin vielä hyvänä ja pääsimme jatkamaan matkaa. Parin tauon jälkeen aloimme jo lähestyä maalia ja kun matkaa oli jäljellä n. 35km ajoin sitten minä ulos!
Tässä mutkassa huomasin että nyt se tulee silmille ja ilmeisesti käytin pikkasen etujarrua… Ja sitten mentiin! Liu’uin ensin “pää edellä” asfaltilla niin että vasen käsi oli allani, heitin yhden kuperkeikan vasemman olkapään yli kohti ojanpohjaa.

Tässä kohtaa eturenkaan jäljen vasemmalla puolella on osunut vaihdekeppi ja moottorin poski asfalttiin.

Tuonne vaakatasossa olevan lahon puunrungon ja pystyssä olevan ohuehkon puun väliin pysähtyi minun matka.

Kypärä ei paljoa osunut asfalttiin.

Takki ja sen vasen hiha joka oli siis allani. Hihan vetoketju on hajonnut ja siksi hiha on noussut ylös. Vasemmassa kädessä on komea asfaltti-ihottuma!

Muita vammoja: Ilmeisesti yksi kylkiluu murtunut tai poikki, vasemmassa reidessä komea turvotus ja mustelma, vas. olkapään liikkuvuus hieman huonontunut (johtunee siitä kylkiluusta!?)

Pyörän vauriot näyttävät myös melko pieniltä (ainakin nopeasti katsottuna!), mutta saattaa tuo silti mennä lunastukseen koska mm. takahäkki eli penkin alla oleva runko on vääntynyt!
Sälinkääntie on siinä mielessä hankala että tuolta Mäntsälästä päin ajaessa on ensin n. 10km aivan suoraa tietä. Sitten alkaakin 4km:n melko mutkainen osuus. Itse olen ilmeisesti ollut hieman “nukuksissa” eli keskittyminen on herpaantunut. Ja siksi ensimmäinen tiukka vasen on tullut silmille. Takanani ajaneet näkivät tilanteen niin että olisin vain kallistanut pyörää mutkassa niin paljon kunnes olin kyljelläni. Olen siis painanut jarrua juuri siinä kohdassa missä kallistus on tiukimmillaan ja pyörän kaatumisherkkyys kaikista suurimmillaan!
Itseäni yllättää se etten ole osannut lukea mutkaa siihen ajaessani ja tarpeen mukaan hidastaa… Ei ole todellakaan minulle normaalia ajamista lähteä taittamaan mutkaa jos vauhtia on liikaa! Tosin takanani ajaneet sanoivat ettei nopeutta ollut paljoa ja että helposti sen mutkan olisi ajanut silläkin vauhdilla…
Parin viikon sisällä selviää meneekö pyörä lunastukseen. Kuljettaja ei mennyt!
Edit: Pyörä meni lunariin!