Lähdettiin Sogndalista poutasäässä ja ajeltiin kolmisenkymmentä kilsaa vuonon rantaa ja sitten lautalla vuonon toisella puolelle ja jatkettiin lännen suuntaan. Yhden 6km pitkän tunnelin jälkeen oli alkanut satamaan joten ei muuta kuin sadekamppeet päälle ja matka jatkui.
Noustiin Vadheimin serpentiinit ylös ja näkymät oikealle olivat hetkessä huikeat!
300 metriin kuitenkin vain noustiin ja hiljalleen ajeltiin alaspäin norjalaistunturijärvien vierestä kovin kapeaa tietä.
Pian saavuttiin Förden kaupunkiin jossa pidettiin kahvin mittainen tauko… jäljellä oli kuitenkin vielä 120km ja Jölstravatnetin rantaa nuoleskeleva kapea Fv451 sekä Byrkjelon kylästä ylösnousu kohti Stryniä ja sieltä vielä serpentiinit alas Invik vuonolle…
Yövymme Strynin Vandrarhemissä, joka on osa Strynin hostellia.

Koko päivän ajoreitti oli tämmöinen!

Bergenin matkustajakoti Montana tarjosi aamupalaa alkaen klo 07.00 joten olimme syöneet aamiaista hyvinkin ajoissa -pyörien päällä ja liikkeessä olimme jo ennen yhdeksää.
Aluksi ajelimme edellisen päivän reittiä takaisinpäin, mutta jo parinkymmenen kilsan jälkeen reittimme suuntautui pohjoisemmaksi. Päivän reitti oli tämmöinen!
Dale -nimisen kaupungin kohdalla käännyimme pikkutielle joka oli reilusti alle kahden auton levyinen kapeimmilta kohdilta. Mutkat olivat alkukilometreillä vielä märkiä joka oli ihan hyväkin kun se antoi mahdollisuuden totutella kapeaan ja tiheämutkaiseen tiehen.

Sitten kun asfaltti alkoi kuivumaan sitä hurjan mutkaista reittiä pystyi ajamaan huomattavasti kovempaa vauhtia… hetkittäin jopa yli nopeusrajoituksen!

Tässä on kyllä semmoinen reitti joka kannattaa käydä ajamassa!!!
Sitten ajeltiin tunneleissa… todella paljon ja todella monessa tunnelissa!
Välillä noustiin erään tunnelin päälle ajamaan lyhyt mutta sitäkin mutkikkaampi YKSISUUNTAINEN serpentiini, Stalheim.

Jatkoimme tunneleissa kunnes saavuttiin Aurlandin kaupunkiin… Pidettiin tauko ja käytiin uimassa (Atlantissa, Aurlandin vuonossa).

Aurlandista lähti vanha tie serpentiininä ylöspäin. Saimme letkaan mukaan yhden espanjalaisen ja lähdimme kapuamaan kohti 1300m:n korkeutta. Serpentiinitie oli varsin kapea ja nousi nopeasti korkeuksiin. Lämpötila putosi 16 asteesta 5,5:een asteeseen!

Ylhäällä oli sitten tarjolla lunta ihan tien vieressä… Oli hauska katsella kuinka nuoret motoristit kirmasivat peuran loikilla kohti hankea tekemään lumienkeleitä ja lumipalloja!!!
Alaspäin tie oli kovasti erilainen… oli aika huimaa ajella jyrkkää alamäkeä joka oli lähes suora tie.
Alamäen jälkeen oli jäljellä enää yksi tunneli ja yksi lautta…
Ja yövyimme Sogndalin Vandrarhemissä.

Geilosta startattiin aamu 9:n jälkeen kohti Bergeniä. Näin ajettiin!
Alkumatka noustiin Geilon (800mpy) korkeudelta vähän yli 1130 mpy:lle. Maisema siellä on kovin karua, ei näy puita eikä pensaita, ainoastaan jotain matalaa maan tasalla olevaa kasvillisuutta ja kiviä… paljon kiviä!

Tauon jälkeen reitti suuntasi metreissä alemmas ja edessäpäin alkoi näkyä maankamarassa jonkunlainen reikä tai kanjoni… Lähestyimme Vöringsfossenia!

Upean vesiputouksen jälkeen oli vuorossa tunneleita, paljon tunneleita. Ihan ensimmäiset tunnelit tekivät kokonaisen 360 asteisen ympyrän samalla alaspäin mennessä… Letkan peräpää oli siis letkan etupään päällä!
Samaan aikaan tunneleissa ajaessamme alkoi satamaan. Loppumatka etenimme siis märkiä teitä ja välillä loistaviakin mutkia… Saavuimme Bergenin majapaikkaan –montanaan, melko ajoissa iltapäivällä. Jäi vielä hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja vaikkapa käväistä Ulriken -vuorella.

Roddaren matkustajakodin miellyttävä emäntä halusi kuvan meistä ja aikoi laittaa sen kotisivuilleen. Aamiaisen jälkeen järjestäydyimme talon eteen hienoon riviin ja otimme hienon kuvan:

(Huomatkaa veturin pirteä ilme!!)
Kuvan oton jälkeen suuntasimme kohti uusia mutkia. Ja heti Strömstadin ulkopuolella niitä olikin tarjolla sen verran että varmasti karisi viimeisimmätkin unenrippeet silmistä!
Melko pian edessämme oli käsittämättömän upea Svinesundin silta ja Ruotsi-Norja valtakunnan raja. Ensimmäisen tankkauksen suoritimme melkein heti Norjan puolella ja totesimme ettei se hinta ollutkaan yli kahta euroa per litra.
Päivän ajoreitti kokonaisuudessaan oli tämmöinen!
Muutama kymmenen kilometriä edempänä otimme lautan Moss – Horten välille, matka kesti vain n. 20 minuuttia mutta tällä reittivalinnalla ei tarvinnut ajaa Oslon läpi mihin olisi kulunut melko paljon aikaa.
Hortenista ei tarvinnut ajaa kovinkaan pitkälle eteenpäin kun maisemat muuttuivat aivan toisenlaiseksi! Tie kulki joen vierellä, molemmilla puolilla laaksoa nousivat jyrkät mäkiset maastot ja ajaessa ei voinut kuin ihailla sitä maiseman kauneutta!
Tie tarjosi aivan mielettömän komeita mutkia ja pariin otteeseen valitsimme reitin “eri puolelta” jokea pääväylään verrattuna. Tällä valinnalla saimme ehkä hieman huonokuntoisemman asfaltin mutta varmasti paljon vähemmän liikennettä.
Jonkun risteyksen jälkeen navigaattori näytti 106km seuraavaan risteykseen ja se olikin sitten Geilo!
Nämä kilometrit olivat käsittämättömän upeita ja sisälsi mm. 7km pitkän ylämäen muutamalla serpentiinimutkalla.
Jossain vaiheessa oli tietenkin myös alamäki jossa ajelin 5-vaihteella moottorijarrutuksella 100km/h!

Geilo osoittautui todella hienoksi pikkukyläksi! Kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa ja illalla katselimme rivitalohuoneistoissamme päivän ajovideoita.
Yövyimme Geilon Youth Hostellissa.
Olharius (nimimerkki foorumilla) käväisi gessullaan jossain Geilon huipulla 1300:ssa metrissä:

Lähtö Wassbackenilta Göta Kanavan varresta aamulla kello 9.00. Ajoreitti vaelteli Etelä-Ruotsin maaseudun halki kohti länsirannikkoa. Reitti oli tämmöinen!
Trollhättania lähestyttäessä silmiin osui huikea näkymä! Muuten hyvin aakean laakean maiseman muutti totaalisesti horisontissa nousevat Hunnebergin kalliot (kartta). Pidettiin myös tauko juuri ennen Trollhättania sopivasti ja huomattiin että sadeasu kannattaa laittaa päälle. Loppumatka olikin sitten sadetta…
Onneksi Trollhättanin pato saatiin tutkiskella vielä melko sateettomassa säässä, mutta sen jälkeen sitä vettä sitten tulikin ihan kunnolla!
Valitsimme silti pikkutiet länsirannikon saaristossa ja kyllähän se oli oikea valinta, sateesta huolimatta kaikki varmasti nauttivat näkymistä Tjörnin sillan ylityksessä ja pikkusaarien kapeilla ajoteillä.
Omalle kohdalle osui yksi haastavimpia ajopätkiä mitä ikinä olen ajanut! (Eikä sitä tainnut helppona kovin moni muukaan pitää). Asfaltista löytyi kolmea tai neljää erilaista pintaa paikkauksien ansioista, runsas vesisade teki uusimmista paikkauksista erittäinkin liukkaita! Kyseinen tiepätkä oli tämmöinen.
Viimeisten kilometrien aikana sadekin jo hieman laantui ja pääsimme ajamaan edelleen hienoissa maisemissa majapaikkaamme Strömstadissa. Roddaren on toisen yöpymispaikkamme nimi.

Ajopäivä 0 ajettu, Espoon Lahnuksesta mutkapätkiä Turkuun… Reitti oli tämmönen!
Käytiin Kakolassa mutta ei ne päästäneet sisälle. Takaoven ovikello toimi ihan mainiosti eli muurien sisällä pirisi joku kilikello!
Satamassa letkaan liittyi vielä viimeiset motoristit ja laivassa nostettiin malja sille että meidän reissulla ei sattuisi mitään. (kop kop)!

Ensimmäinen virallinen ajopäivä alkoi aikaisella herätyksellä ja aamiaisella Viking Grace laivalla. Satamaan paatti kiinnittyi 7.30 (Suomen aikaa). Motoristiletka suoriutui mainiosti aamuauringossa Tukholman läpiajosta. Letkan peräpää eksyi vain kerran!
Koko päivän reitti sisälsi muutaman hienon mutkapätkän ja ajojännitystä lisäsi erityisen kapeat tiet.
Ensimmäinen kapea mutkapätkä oli Vällingevägen Tukholman ja Södertäljen välissä.

Ensimmäisen ajopäivän reitti oli tämmönen!
Tässä vielä pari videota kapeasta mutakapätkästä jossain Ruotsissa:

Tie 3003:

Ensimmäinen yöpyminen oli Vassbacken-leirintäalueen vierasmajassa johon mahduttiin koko porukka!

Tähän asti kaikki on mennyt hienosti! Sääkin näyttää suosivan, luvattua ukkosta ei ole tullut. Viikon ennuste Norjaan lupailee ettei sataisi juuri lainkaan…
Nyt ei voi toivoa muuta kuin että Kaikki pääsevät ilman ongelmia lähtöpaikalle ja että sieltä päästään ajelemaan rauhassa kohti Turkua. Lähtö Espoon Lahnuksesta klo 13.00, tavoite olla Turussa syömässä ennen klo 17.00.
Tämä ensimmäisen päivän reitti ei todellakaan mene isoja teitä pitkin… saa nähdä sitten maanantaina puolentoista viikon päästä kun laiva on tullut satamaan että vieläkö jaksaa porukka ajella mutkateitä kohti Helsinkiä!