Ahdistus ja ahdistuneisuus ovat itsekeskeisiä tunteita!
Tämmöisen "faktan" kuulin tänään ja se pisti miettimään.
Kuinka totta tuo onkaan, millä oikeudella kuka tahansa ihminen kokee ahdistusta?
Käpertyy itseensä ja rypee tuskassa eikä vastaanota apua tai edes tukea.
Pahalta saa tuntua ja pitääkin tuntua aina väillä, mutta että antaa sen pahan olon kasvaa ahdistukseksi??
Pitäisi oppia purkamaan omaa pahaa oloaan, oppia tunnistamaan milloin on tarve sanoa toiselle:
Voisitko pitää minusta kiinni, mulla on paha olo! Ahdistus on pakkomielteinen tunnetila ja se pelottaa
muita jotka näkevät sitä läheisessä ihmisessä. Se pelottaa koska sitten on jo vaikeampaa olla avuksi
ja todennäköisesti tarvitaan ammattiapua.
Älkää antako pahan olon kasvaa ahdistukseksi, oppikaa avoimesti se että paha olo on yhtä hyväksyttävä tunnetila
kuin ilo, nautinto tai mikä tahansa muu… Oppikaa ja opiskelkaa tuntemaan pahaa oloa, vain siten se ei kasva
pakonomaiseksi ahdistukseksi!
Tämmöisen "faktan" kuulin tänään ja se pisti miettimään.
Kuinka totta tuo onkaan, millä oikeudella kuka tahansa ihminen kokee ahdistusta?
Käpertyy itseensä ja rypee tuskassa eikä vastaanota apua tai edes tukea.
Pahalta saa tuntua ja pitääkin tuntua aina väillä, mutta että antaa sen pahan olon kasvaa ahdistukseksi??
Pitäisi oppia purkamaan omaa pahaa oloaan, oppia tunnistamaan milloin on tarve sanoa toiselle:
Voisitko pitää minusta kiinni, mulla on paha olo! Ahdistus on pakkomielteinen tunnetila ja se pelottaa
muita jotka näkevät sitä läheisessä ihmisessä. Se pelottaa koska sitten on jo vaikeampaa olla avuksi
ja todennäköisesti tarvitaan ammattiapua.
Älkää antako pahan olon kasvaa ahdistukseksi, oppikaa avoimesti se että paha olo on yhtä hyväksyttävä tunnetila
kuin ilo, nautinto tai mikä tahansa muu… Oppikaa ja opiskelkaa tuntemaan pahaa oloa, vain siten se ei kasva
pakonomaiseksi ahdistukseksi!
Go - Za 