Kyseessä on hieno albumi, upea kokonaisuus ja uusi laulaja tuo mukanaan hieman nuorekkaamman ja popimman ilmeen. Ajoittain tuntuu siltä kuin Nightwish ei olisi enää niin uskottava, mutta sävellysten hienot ja monimutkaiset melodiarakenteet ja biisien toimivuus kertakaikkiaan jyrää kaikki epäilykset siitä etteikö Tuomas osaisi tehdä biisejä. Nightwish EI TOSIAANKAAN ollut Tarjan ansiosta suosittu vaan se on lahjakkaiden muusikoiden kokoonpano jotka soittavat koskettavaa, hienoa ja sinfoonista pop-rock-metallia.
Olen lukenut pari arvostelua ko. albumista ja molemmat kuulostavat siltä kuin sitä ei oltaisi oikeasti kuunneltu! Tässä pari luettua kommenttia:
1) "Dark Passion Play on Nightwishin raskain levy" Ja kukkua kanssa! Levyllä on ehkä 1 biisi joka on sellainen mitä Nightwishiltä ei olla totuttu kuulemaan (biisi 5 "Master Passion Greed), jossa säkeistö on käytännössä pelkkää örinää, mutta kertsi onkin taas todella meloodinen ja tarttuva. Muuten biiseissä löytyy ihan niitä samoja juttuja kuin aikaisemminkin eli helposti tarttuvia kertosäkeitä paljon sinfoonisia elementtejä. Varsinkin ensimmäinen biisi on kertakaikkiaan upea kokonaisuus sillä saralla.
Levyltä löytyy myös 2 kappaletta ns. Keltti-folkmusaa, varsinkin biisi "The Islander" kuulosta ainakin minun korvissani aivan Jethro Tullilta, jopa laulajan ääni on ilmetty Ian Andersson. Enkä usko että kukaan veikkaisi tämän olevan Nightwishiä, kun sähkökitarat loistaa poissaolollaan ja biisissä soi viulut, huilut, säkkipillit ja akustiset kitarat. Tämäkö muka "raskasta"???
2) "Metalli alkaa puuduttamaan puolivälin jälkeen…" Juuri tämä ihmetyttää, kun minun mielestäni juuri puolenvälin jälkeen albumi näyttää monipuolisuutensa! Koskettava balladi "Eva" on juuri siinä puolenvälin krouvissa ja sen jälkeen korviin kantautuu hidastempoisempaa metallia biisissä "Sahara" runsaiden orkestraatioiden kera. Ja hetkeä myöhemmin kuullaan nuo 2 kelttiläistä kappaletta. Juuri siis puolenvälin jälkeen albumi tuo esiin monipuolisuutensa ja monikasvoisuutensa.
Pitääkö levyltä etsiä huonoja puolia? No jos etsimällä etsii niin biisi 9 "For the heart I once had" ei ainkaan minuun oikein iske. Se vaan on jotenkin kovin tavallinen ja mitäänsanomaton. Ja toinen asia joka häiritsi jo ensi kuulemalla on se ettei uusi laulaja Anette ole tietenkään niin taitava laulaja kuin mitä Tarja oli. Tästä oltaisiin selvitty yli mainiosti ja ongelmitta ellei Anetelle oltaisi laitettu yksi "Liian" haastava kohta levyllä: Tämä löytyy siitä ekasta biisistä "The Poet and The Pendelum", jossa Anette joutuu keskivaiheilla laulamaan "oopperalaulajan tapaisesti" ja kovin korkealta. Siinä kohtaan ainakin minun korvissani särähtää pahasti kun kuulee ettei raukka oikein meinaa päästä niin korkealle kuin mitä pitäisi -ei ainakaan puhtaasti.
Ehdottomia huippuja ovat: The Poet and The Pendelum, Bye Bye Beautiful, Amaranth, Master Passion Greed, Eva, Sahara, The Islander, Meadows Of Heaven
Go - Za 