Joskus kirjoitin runon:
Osaamme paljon sanoja
asetamme niitä peräkkäin
ja luomme lauseita
Osaamme puhua ja kirjoittaa
mutta ymmärtämään täysin oikein ei kukaan koskaan opi
Ja kuinka totta tuo onkaan!!??
Viime aikoina on tosiaan tullu karvaasti koettua se kuinka väärinymmärtäminen
ja tulkinta saattaa pilata fiilistä.
Tai ei pelkästään pilata fiilistä vaan pilata kokonaisen ihmissuhteen!
Mä en ole koskaan ollut hirveän empaattinen ihminen, ainakaan sanojen tasolla.
Jos minulle joku valittaa omaa fiilistään “Voi vitsi ku mulla on paha olo ku on tapahtunu sitä ja sitä…”
Niin mä en oikein osaa sanoa niitä sanoja mitä ilmeisesti ainakin joskus pitäisi, tyyliin:
“No, kyllä se siitä. Mä tiiän just miltä susta tuntuu, mä ymmärrän…”
Tai jotain sinnepäin.
Itse ajattelen asioita hieman toisella tavalla. Jos mulla itsellä on paha olo jostain syystä,
niin yritän lähes aina löytää jonkun toisen tavan ajatella asiaa, jonkun toisen katsontakannan.
Eli mulla on paha olo kun on tapahtunut sitä ja sitä… mutta mitäs jos asiaa ajatteliskin siltä kannalta että se tarkottaisikin tätä… Monesti se auttaa katsomaan asiaa laajemmalta kannalta ja sillä tavalla helpottaa tai jopa poistaa pahan olon.
Mulla on ollut tapana myös pyrkiä auttamaan ihmisiä samalla tavalla. Kommentoin erittäin usein asioita tuomalla esiin jonkun erilaisen tavan ajatella, kokea tai tuntea. Eikä se tarkoita sitä ettenkö ymmärtäisi sitä mitä heidän päässään liikkuu -päinvastoin!
Nyt on vaan käynyt niin että kommentointini tulkitaan riidanhakuisuutena, vastaanväittämisenä tai ainakin niin etten osaa ottaa vastaan minulle kerrottuja asioita. Niin että minun pitää muka aina
kommentoida ja tuoda esiin joku eri näkökulma asiaan, joku erilainen tapa toimia tai ajatella.
Aivan kuin en antaisi lupaa olla ihmisille olla omia itsejään, aivan kuin yrittäisin jopa hallita tilannetta, tapahtumia tai jopa toisten ihmisten tunteita, mielipiteitä ja ajatuksia…
Tosi pelottavaa kun sen joku kokee sen näin!
Mä arvostan ihan hemmetin paljon jokaisen ihmisen omaa persoonaa! Mun mielestä on käsittämättömän hienoa että me kaikki ollaan erilaisia ja ajatellaan asioista eri tavalla ja meillä on erilaisia mielipiteitä. Se olisi jopa tylsää jos muka jostain löytyisi ihminen joka olisi asioista samaa mieltä ja jolla olisi sama arvomaailma. Eihän siinä enää löytyisi mitään mistä keskustella tai miten itse voisin muka oppia uusia asioita ja löytää uusia entistä laajempia tapoja ajatella asioista.
Sellainen minä olen. Itse hyväksyn itseni melko hyvin ja tulen toimeen itseni kanssa. Varmasti on olemassa asioita joita voisin tehdä paremmin tai eri tavalla jotta lähelläni olevat ihmiset kokisivat olonsa paremmaksi. Ja varmasti on olemassa asioita joihin en voi vaikuttaa enkä haluaisikaan.
Mutta koska tosiaan on olemassa jo enemmän kuin yksi ihminen joka on kokenut kommunikointini haluna tai tarpeena hallita muita niin ehkä on parempi että olen hiljaa…
Jos tapani puhua asioista aiheuttaa pahaa mieltä ja saa ihmiset voimakkaasti puolustuskannalle niin ehkä on parempi etten edes katso heihin päin enkä muutenkaan ole missään tekemisissä.
Näillä ihmisillä on ilmeisesti keskimäärin parempi olo jos minä olen kokonaan poissa kuvioista.
Go - Za 