Iltasanomat
Metrolehti
Aamulehti
DailyMail
In Finland we have thing called “Sisu”! There’s no better way to describe it than to look at these news from yesterday!
This old Lady is 95 years old, and she DID IT!
motorcycling, Adventure riding, Trans Euro Trail updates, travelling
Iltasanomat
Metrolehti
Aamulehti
DailyMail
In Finland we have thing called “Sisu”! There’s no better way to describe it than to look at these news from yesterday!
This old Lady is 95 years old, and she DID IT!
Meidän reissulla mukana ollut Ilkka Lavas kirjoitti blogiinsa italialaisesta keittiöstä ja ruoasta jutun… ehkä hieman kieli poskella ja karrikoiden, mutta kirjoituksessa oli myös paljon asiaa (ainakin minun mielestäni).
Melko nopeasti alkoi kirjoituksen perään ilmestyä paljon tuomitsevia kommentteja, niissä enimmäkseen oletettiin kirjoituksen olevan vitsi ja toivottiin tuollaisen bbq-kastikkeen, voin ja ruisleivän ystävän pysyvän kotosuomessa.
Kovin oli vähissä ne todelliset perustelut miksi italialainen ruoka muka on niin hyvää… Enemmänkin tuntui siltä että kyseinen aihe on tabu tai kuin uskonto ja siitä ei saa puhua kriittiseen sävyyn!
Lopulta eräs bloggaaja otti asiakseen kirjoittaa ja perustella: Miksi italialainen ruoka on hyvää?
Lue Milja Köpsin blogi Iltalehden -blogeista.
Edit: Ilkka Lavas kutsuttiin keskustelemaan aiheesta “ruokaraivo” Radio Helsingin ohjelmaan!
Oikea vastaus on tällä kertaa Kanada!
Tuossa pikkuvaltiossa rakennettiin robotti joka laitettiin liftaamaan koko maan halki.
http://www.hitchbot.me
Kaverin matkaa sai seurata twitterissä, instagramissa ja tietenkin monissa lehdissä ja radio-ohjelmissa.
Ihmiset jäivät kuulemma kaipaamaan tuon rennon tyypin seuraa…
Tälle nauraa ihan kippurassa koko ajan!
Todella loistavaa näyttelemistä ja huumoria! Kiitos Hartwall…
Viikko on kulunut siitä kun palasin kotiin. Kummasti vaan ajatukset palaavat tuonne Euroopan vuorien suuntaan. EIkä yhtään helpota se että aloitin videoeditointimaratonin. No melko lailla helppoa on editoida noita videoita kun on tullu kuvattua vain niitä pätkiä mitä oikeasti kannattikin kuvata! Eli melkeinpä sellaisenaan ne menevät juutuubiin!
Loin samalla soittolistan kaikille reissuvideoille! Eli sitä mukaa kun saan lisättyä pätkiä tuonne niin sitä mukaa ne tulee myös listalle.
Muokkaan myös reissupäivien kirjoituksia ja lisäilen videopätkiä sopiviin väleihin.
Mukavia katseluhetkiä!
I’m adding the videos from this trip on the Alps to the youtube. Enjoy watching them!
Ajoimme Växjöstä Tukholmaan, matkaa oli paljon ja aikaa oli melkein liian vähän.
Suunniteltu reitti piti sisällään paljonkin pikkuteitä, mutta oli pakko saada aikataulua kiinni ja ajella isoja teitä.
Ja sitten lopuksi siirtyä pienemmille teille jos jäi aikaa.
Nyköpingistä siirryimme pikkuteille, saimme nähdä merta ja mukavaa ruotsalaista maalaismaisemaa. Kunnes saavuimme Skansundetin lossille ja jouduimme odottamaan 25 minuuttia seuraavaa ylitystä. Yht’äkkiä aikataulumme olikin taas tiukka!
Lossin vihdoin saavuttua vastarannalle oli laivasatamaan matkaa 57km ja aikaa laivan lähtöön oli 1 tunti ja 24 minuuttia!. Itse arvelin että viimesitään 16.30 pitää olla satamassa pyrkimässä laivaan jotta varmasti vielä pääsee sisään. Tähän oli aikaa alle tunti!
No kun vihdoin monien kommelluksien jälkeen olimme laivassa suljettiin autokannen portit vain muutama minuutti meidän jälkeen. Se ei olisi voinut paljoa tiukemmin mennä!
Päivän reitti oli tämmöinen!
Reissu on nyt päättynyt ja olen kotona!
Aika on mennyt aivan liian nopeasti, ne varsinaiset ajopäivät siellä alpeilla vilisivät silmissä ja on suorastaan vaikeaa muistaa taikka erotella päiviä toisistaan!
Yksi on varmaa, menen sinne uudestaan!
Lyypekki – Puttgarden – Rødby – Kööpenhamina – Malmö – Växjö -533km, josta parikymmentä edettiin lautan kyydissä.
Päivä aloitettiin Lyypekin läpiajolla ja melkein 100km:n autobahn-rypistyksella. Melko tarkkaan tunti lähdöstä oltiin jo satamassa odottamassa lauttaan pääsyä.

Scandlinesin lautan moottoripyörän kiinnityssysteemi oli melko lailla ylivoimaisen helppo, nopea ja toimiva! Liinan sai nopeasti kiinni ja kiristettyä ja vieläpä ilman apua. Siinä olisi muilla laivayhtiöillä oppimista!
Tanskan läpiajo tuntui melko lailla rangaistukselta. Tiet ovat aivan suoria eikä mitään mäkeä tai kukkulaa näy missään. Kööpenhaminaa lähestyessä alkoi jo odottaa Ison Beltin siltaa ja sitä kuinka komeaa on ajella moottoritienopeutta tanskasta Ruotsiin. Vaikka olenkin itse ajnut tuon sillan yli vuonna 1998 niin eipä siitä paljoa muistanut. Moottoripyyörälle hinta on 25€ ja onhan se aika korkea!
Ruotsin puolella käytiin syömässä Burger Kingissä ja jatkettiin isoa tietä vielä jonkun matkaa…
Lähestyessä Växjötä osui reitille melko huikea mutkapätkä (video myöhemmin).
Växjön majoituspaikkana meillä on leirintäalueen matkustajakoti joka ei häikäise tasollaan, mutta paikka uimarannalla on huikea!

Ei siinä kauaa mennytkään kun olin riisunut ajokamat ja saanut uikkarit päälle ja olin järvessä!
Ja vielä yksi kuva joka kertoo siitä millaista vauhtia me ajetaan…

Ajettiin koko reissun pisin päivämatka, 540km! Alkuun taas mukavia saksalaisia maalaisteitä jotka välillä jopa yllättävät muutamilla hyvillä mutkilla. Parinsadan kilsan jälkeen vihdoin saavuimme Hartz-vuoristoon jonka läpi ajoimme “lyhyintä reittiä” mutta sekin riitti todella nautinnolliseen mutkakokemukseen! Mutkien jälkeen kävimme syömässä.

Ruokailun jälkeen otettiin reilumpi stintti autobahnia kohti Hampuria. Nakupyörällä jossa on laukkuja takana ei ajele mielellään kovinkaan kovaa, mutta n. 135km/h riitti hyvin siihen että edettiin hyvää vauhtia kohti seuraavaa majapaikkaa. Autobahnilta kun noustiin ylös alkoikin sataa ja ukkostaa… Hetken vettä tuli ihan reilusti ja tuli nähtyä salama n. 4km edessäpäin. Se pikkasen mietitytti että onko kukaan motoristi menehtynyt siihen että salama iskee suoraan päälle?
klo 19.00 saavuimme majapaikkaan Lyypekkiin.
Ajoreitti oli tämmöinen.
Lyypekissä tuli käytyä syömässä Aasialaisessa ravintolassa jota voin varauksetta suositella! Buffet-pöytä oli TODELLA monipuolinen (löytyi mm. kengurua, kalmaria, sushia, muutamaa eri kalaa jne jne) ja hintakin varsin kohtuullinen 13,80€.
Matka kotiinpäin alkoi. Mutta koska lähtöpaikka oli vielä selvästi Alpeilla niin “jouduttiin” alkuun ajamaan yksi passo, Hahntennjoch.

Tuo passo on itse asiassa semmoinen mikä pitäisi jokaisen Alpeille tulevan ajaa ensimmäisenä! Mutkat ovat mukavan loivia eikä niitä ole ihan hirvittävän paljon. Se olisi vähän niinkuin lämmittelyä tuleville päiville…
Onneksi olin nähnyt vaivaa reitin teossa, sillä saksalainen maaseutu näytti monessa mielessä hyvät puolensa! Eteneminen oli välillä melko ripeää, parhaimmillaan n. 90km tuli mittariin yhden ajotunnin aikana. Mutta toisaalta muutamat isommat kaupungit, tietyöt ja kierotiet hidastivat matkantekoa. Samoin teki kuuma ilma ja joka tauolla juomisen tarve!
Päivälle kertyi mittaa yli 500km mukaanlukien se että Autobahnilla käännyttiin väärästä liittymästä ja ajettiin parikyt kilsaa edestakaisin.
Majoitus on Frankfurtin itäpuolella, eli tämä!
Reitti oli tämmöinen!