Tuli hankittua iPad 3. Tiesin että ko. laitteessa on mahdollista jakaa mobiiliyhteys ns. hotspotilla muille laitteille. En vaan saanut sitä päälle. Padi herjasi että pitää ottaa yhteyttä palveluntarjoajaan Carrier (eli minun tapauksessani Saunalahti). Soitin aamulla asiakaspalveluun, minua yhdisteltiin asiantuntijalta toiselle eikä viimeinenkään osannut antaa vastausta. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen pyysin häntä selvittämään estääkö joku saunalahden mobiiliyhteyden asetuksissa internetyhteyden jakamisen ja sain lopulta vastauksen hieman myöhemmin tekstiviestinä. Ei estä!
Parin tunnin päästä pääsin Stockmannille Tapiolaan, ajattelin että kun kerran laite on sieltä ostettu niin he varmaan osaavat neuvoa. Parin minuutin ihmettelyn jälkeen ongelma selvisi!
Saunalahti neuvoo oivasti omilla internetsivuillaan mitä pitää tehdä jotta iPadilla pääsee nettiin. Se vaatii mobiiliyhteyden APN-asetuksiin lisäyksen “internet.saunalahti”.
Eivät kuitenkaan osanneet kertoa että yhteyden jakamista varten sama lisäys pitää tehdä kohtaan “Internet-jako/ APN” ELi tähänkin pitää kirjoittaa samainen “internet.saunalahti”
Toivottavasti näillä ohjeilla mahdollisimman moni löytää tämän…
GoZa Mite
motorcycling, Adventure riding, Trans Euro Trail updates, travelling
-
-
Selvää lööppiainesta tämä kuva. Onhan vastaavista “ilmestymisistä” kirjoitettu aikaisemminkin vaikka mitä.
Kuvassa on Audi A7:n konepelti perjantaiaamuna 26. lokakuuta 2012.
-
Josko sitten kuitenkin matkapyörä? Tossa Kawassa kiehtoo reilusti ja rehellisesti matkapyörämäisyys -laukut ja kaikki on valmiina! Ja ei muuta kuin koeajolle…
Heti alkuun tuo tuntui raskaalta, mutta tuo ei kai ole ihme jos pyörä painaa liki 300kg. Sitten kun pääsin vähän vauhtiin kiinnittyi huomio rauhallisuuteen, loogisuuteen ja helppouteen. Melko samanlainen olo kuin Yamahan FJR:n selässä.
Tehoja pitäisi olla yli 150hv, mutta ei niitä heppoja kyllä huomaa.
Tähän pyörään oli vaihdettu alkup. satulan tilalle jonkinlainen geelisatula ja ainakin minun kankkuuni se tuntui tasaiselta levyltä jonka kulmat olivat liian terävät.
“Joskus 6-10 vuoden päästä mulla on tämmönen pyörä!” ajattelin itsekseni.Ajetut pyörät:
Suzuki LTD400 (-85)
Yamaha Virago 535 (-91)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha RD 350 (-84)
Suzuki GS 500 (-91)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Yamaha XJ600 (-82)
Yamaha FZ6-S (-99)
Suzuki GSX-1100G (-94)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
BMW R1150R (-01)
Yamaha V-Max (-99)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1300 (-07),
Honda X-4 (-02)
Honda VFR1200F (-10)
BMW K1300 S (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
KTM 990 SMT (-11)
Suzuki VX 800 (-91)
BMW K1200S (-06), nykyinen pyöräni
Husqvarna Nuda 900R (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
BMW S1000RR (-12)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11)
Kawasaki GTR1400 ABS (-09) -
SMoto tiedottaa:
Moottoripyörien määräaikaiskatsastus ei ole aiheellinen
Kuljettajakoulutus, tieto ja muutoskatsastus ovat parempia toimenpiteitä
Moottoripyörien määräaikaiskatsastuksilla ei Suomessa saavuteta merkittäviä hyötyjä liikenneturvallisuus- ja ympäristötavoitteiden tai varkauksien estämisen ja verovalvonnan näkökulmasta. Pakollisen määräaikaiskatsastuksen sijaan pitää kehittää kuljettajakoulutusta, tiedonjakelua ja muutoskatsastusjärjestelmää niin, että ne tukevat paremmin sekä liikenneturvallisuutta että harrastustoimintaa yleisesti.
Katsastuspakko ei edistä liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamista
Tutkimusten mukaan moottoripyörän tekniset ominaisuudet ovat syynä tai osasyynä onnettomuuksiin hyvin harvoin. Moottoripyörien tekniset viat tai puutteet ovat helposti havaittavissa ja vaikuttavat pyörän hallittavuuteen niin, että ne yleensä korjataan ongelman ilmettyä. Tutkimusten mukaan kuljettajan ajotaidot ja liikennekäyttäytyminen selittävät pääosan moottoripyöräonnettomuuksista. Katsastaminen ei vaikuta kuljettajan liikennekäyttäytymiseen.
Katsastuspakko ei edistä ympäristötavoitteiden saavuttamista
Moottoripyörien osuus tieliikenteen päästöistä on päästölajista riippumatta korkeintaan muutama prosentti. Moottoripyörien käytönaikainen päästötaso ei olennaisesti muutu käyttöiän aikana. Moottoripyörien päästöjen määräaikaisella kontrolloimisella ei saavuteta merkittäviä hyötyjä.
Katsastuspakko ei ole vastaus ajoneuvon omistusoikeus-, identiteetti- ja verovalvontaan
Poliisi jo valvoo ajoneuvojen omaisuusrikoksia tehokkaasti. Moottoripyörien rakenteen muuttamista taas valvotaan muutoskatsastuksella, jonka yhteydessä toteutuu myös ajoneuvon identiteettiin liittyvä verovalvonta.
Katsastuspakko on vain tarpeeton tulonsiirto
SMOTOn kanta on, että moottoripyörien määräaikaiskatsastuksesta seuraa ainoastaan tulonsiirto harrastajilta katsastustoimelle. Väärin kohdennettuun uuteen sääntelyyn liittyvä tarpeeton byrokratia johtaa harrastuksen vähenemiseen, joka puolestaan vähentää moottoripyöräalan elinkeinojen liikevaihtoa, kannattavuutta ja työpaikkoja. MP -kerhojen harjoittama vapaaehtoinen kuljettajakoulutus on tehokas tapa parantaa moottoripyöräilyn turvallisuutta.22.9.2012 oli Euroopanlaajuisen mielenilmaisun päivämäärä kun yritimme saada oman selkeän kantamme kuuluviin!
Moottoripyörien pakollinen katsastusdirektiivi
Smoto ry sai tänään nopealla aikataululla houkuteltua eduskuntatalon eteen karkeasti arvioiden yli kaksisataa motoristia osoittamaan mieltään moottoripyörien määräaikaiskatsastusta vastaan. Moottoripyöräilijät kuten ei myöskään MP-Argadia hyväksy moottoripyörien määräaikaiskatsastusta Suomeen. Ensi viikolla liikenne- ja viestintävaliokunta aloittaa asiantuntijoiden kuulemisen EU komission direktiiviehdotuksesta.
Moottoripyörien tekniset viat havaitaan helposti, koska ne vaikuttavat ajoon eri tavoin kuin autossa. Yksikään omaa terveyttään arvostava motoristi ei aja henkeään vaarantavalla viallisella moottoripyörällä. Motoristien suurin vaara liikenteessä on autoilija ja ajoittainen tilannetajun puuttuminen. Tutkimuksien mukaan tekniset viat onnettomuuksien syyhyn ovat harvinaisia.
Kesäkuussa rekisterissä olevia moottoripyöriä oli Suomessa 241 000. Vuosikatsastus tulisi kaikille uusille sekä yli kuusi vuotta vanhoille moottoripyörille. EU:ssa tämä tarkoittaisi yli 1,2 miljardin euron tulonsiirtoa motoristien taskusta kansallisille katsastusyrityksille. Ei siis ole ihme, että Brysselissä riittää lobbaajia jotta EU:n katsastusdirektiivi saataisiin aikaiseksi.
Yhdessä asiassa pärinä muuttuu. ABS-jarrujen pakollisuus uusin rekisteröitäviin pyöriin on mahdollista. Vastaavasti moottoripyörien rakentamiskieltoa motoristit eivät mitenkään voi hyväksyä.Mika Niikko
MP-Arkadian (Eduskunnan moottoripyöräkerho) puheenjohtaja -
Kävin koeajamassa. Aikasemmin tänä kesänä tuli koeajettua myös Triumphin vastaava ja nyt oli hyvä verrata näitä kahta keskenään. Jammu oli raskaampi, korkeampi ja sen moottorin värinät tuntuivat selvästi alakierroksilla. Oikeastaan en löytänyt mitään mikä olisi tuntunut paremmalta Triumphiin verrattuna! Toki vanhempana pyörämallina siihen tarjotaan mm. laukku- ja navipakettia kaupanpäällisiksi, eli hinta olisi selvästi halvempi kuin Trumpassa. Hondan Crosstoureria en edes ajatellut käydä ajamassa, mutta Ducatin Multistrada kiinnostaa kyllä!
Ajetut pyörät:
Suzuki LTD400 (-85)
Yamaha Virago 535 (-91)
Honda cb 750 Four (-77)
Yamaha RD 350 (-84)
Suzuki GS 500 (-91)
Harley Davidson Sportster 883 (-95)
Yamaha XJ600 (-82)
Yamaha FZ6-S (-99)
Suzuki GSX-1100G (-94)
Suzuki GSF-1200 F Bandit (-03)
BMW R1150R (-01)
Yamaha V-Max (-99)
Honda CB1300S (-06)
Yamaha FJR 1300 (-04)
Honda CB1100 SF X-Eleven (-02)
Yamaha BT1100 (-04)
Honda CB1300 (-07),
Honda X-4 (-02)
Honda VFR1200F (-10)
BMW K1300 S (-11)
Yamaha FZ1-n (-08)
KTM 990 SMT (-11)
Suzuki VX 800 (-91)
BMW K1200S (-06), nykyinen pyöräni
Husqvarna Nuda 900R (-12)
Kawasaki ER-5 (-04)
Triumph 1200 Tiger Explorer (-12)
BMW S1000RR (-12)
Yamaha XT1200 Super Tenere (-11) -
Joku kaveri otti sähköpostilla yhteyttä pari vuotta sitten.
Nyt hän on saanut aikaiseksi valtavan blogisivuston suomalaisen radion lähihistoriasta
ja varsinkin niistä jo kuolleista kaupallisista radioasemista.
Mielenkiintoista luettavaa kun eri asemien työntekijät muistelevat miten homma meni.
Radio U103 oli mun työpaikka muutaman kuukauden ajan. -
Kello 08.30
Aamiainen nautittiin Käärikun urheilukeskuksen tunnelmallisessa jumppasalissa. Porukka oli yllättävän pirteänä vaikka edellisenä iltana/ yönä oli varmaan monellakin mennyt myöhään (aikaiseen aamuun!)Kello 09.30
Letka starttasi kohti Tallinnaa. Tunnin päästä pidetylle ensimmäiselle tauolle osui muutama sadepisara vaikka lämpöä oli +30 astetta.
Pian selvisi ettei kaikki olleetkaan tankanneet edellisenä iltana Otepäässä, joten alettiin etsimään tankkauspaikkaa. Ensimmäinen löytynyt oli Tomtom -navigaattorin mielestä Lukoil (iso asema), mutta se olikin joskus muutama kymmenen vuotta sitten käytössä ollut teollisuuslaitoksen pihassa ollut yksinäinen bensapumppu.
Seuraava löytynyt oli 2:n pumpun asema josssa piti ensin käydä sisällä ilmoittamassa kuinka paljon tankkaa, sitten myyjätäti avasi bensapumpun ja pääsi tankkaamaan, ja loipulta piti mennä uudestaan sisälle maksamaan. Vain ne tankkasivat joiden oli pakko…
Seuraava löytynyt oli sekin 2:n pumpun asema. Yli 30:nen pyörän tankkaamiseen meni ikuisuus. Veturi totesi että matkaa Tallinnaan on enää 120km ja sekin isoa tietä, joten jokainen sai ajaa omaa tahtia ja ilmestyä viimesitään 15.30 Tallinnan laivarantaan.
Kello 15.30
Nopeimmat olivat tunkeneet laivaan jo reilusti ennen sovittua aikaa kun olivat saaneet koko ryhmälle liput tulostettua uudelleen. Veturi ei tietenkään ollut tästä tietoinen vaan odotteli kiltisti mattimyöhäsiä viimetinkaan asti. Olihan veturin puhelimeen soitettu miljoona kertaa ja viestejäkin jätetty, mutta eihän niitä tajunnu katsoa kun hermoili sitä ehtiikö kaikki laivaan.
Laivassa nautti buffet -päivällistä parikymmentä varsin hikistä ja varmaan haisevaa motoristia. Negatiivista palautetta Tallinkille annetaan ehdottomasti siitä että laivassa on vain 1 WC kansipaikka matkustajille -jono oli aivan liian pitkä!
Samassa laivassa oli myös paljon Jögeva treffiin osallistuneita pyöriä joten laivasta ulos ajaessa oli varsin hieno fiilis…
Kello 18.30
Takaisin Helsingissä. Satamasta ajettiin kukin omiin suuntiin ja toivottavasti useimmat olivat sitä mieltä että reissu oli ehdottoman onnistunut! Kiitos kaikille mukana olleille!
4. päivän ajoreitti oli tämmöinen! -
Hotelli Siguldassa hyvin nukutun yön jälkeen veturi tivasi lähes kaikilta mielipidettä tulevan päivän ajoreitistä.
Äänestystä ei tarvinnut viedä edes loppuun asti kun voittajaksi selvisi mielipide siitä että kuumalla ilmalla on tuskaa ajella kaupungissa ja odotella mahdollisissa liikennevaloissa. Niinpä sekä Jurmala että Riika jätettiin väliin ja kilometrejä oli luvassa vain n. 170.
Aamuksi oli siten vielä aikaa tutustua Siguldan nähtävyyksiin. Osa kävi katsomassa Olympiakelkkarataa, monet tsekkasivat luolat ja muutama tutustui Turaidan linnaan.
Kelkkarata
Luolat
Turaidan linnaKello 11.30 Lähtö Siguldasta, Turaidan linnan maksulliselta parkkipaikalta
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen letka pysäköi Cesis -kaupungin keskustaan. Ja muutamat kävivät tutustumassa ehkä koko matkan hienoimpaan linnaan.
Cesis keskusta
Cesis linnaLetka jatkoi matkaa kohti Valmieraa. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla junarata ylitettiin varmaan viisi kertaa!! Valmierassa liikennesuunnittelu yllätti positiivisesti, sillä liikennevaloja ei juurikaan ollut! Sen sijaan suurimmat risteykset olivat liikenneympyröitä ja kaupungin läpiajo oli sujuvaa. Ainakin veturi ja kärkiletka sai osakseen myös kirkumista muutamalta nuorelta naiselta! Pian oltiinkin siis matkalla kohti Viroa ja Valka/ Valga -nimistä rajakaupunkia. Tauko pidettiin tukalassa helteessä enne kaupunkia ja todettiin että tarvetta tankkauksellekin oli.
Tauko ennem Valkaa (Latvian puolella)
Tankkaus Valgassa (Viron puolella)Tankkauksen jälkeen oli vielä muutama kymmenen kilometriä jäljellä majoituspaikkaan Käärikun urheilukeskukseen. Hotellille olivatkin jo saapuneet muutamat eksyneet lampaat eli koko porukka oli taas kasassa (paitsi se yksi kaveri jonka pyörä ja ranteet eivät tykänneet epätasaisesta tienpinnasta ja hän ajoi Siguldasta takaisin Tallinnaan isointa mahdollista tietä!)
Kääriku yllätti negatiivisesti kun paikan päältä ei ollut saatavana mitään ruokaa, mutta positiivinen yllätys taasen oli aulabaarin alkoholin hinta joka illan aikana maistui useimmille…
Kaikki taisivat käydä alkuillan aikana syömässä 15km:n päässä Otepäässä ja lähes kaikki nauttivat jonkun verran alkoholia illan/ yön aikana. Veturi meni nukkumaan puolen yöan aikaan ja heräsi aamulla 6:n aikaan. Respasta kysyttiin monen aikaan viimeiset olivat menneet nukkumaan ja sehän oli ollut vain n. tuntia aikaisemmin.
3. päivän ajoreitti oli tämmöinen! -
Perjantai 27.7.
kello 05.45
Porukka heräilee ja ryhtyy aamutoimiin. Herätys on tolkuttoman aikainen koska lautta Saarenmaalle lähtee 08.15 ja pitäisi aamiainen keretä syömään ennen sitä. Ja lauttasatamaan on parikymmentä kilometriä!
Aamiaispaikka oli sekin 5km:n päässä majoituspaikasta, joten ensin kamojen pakkaus, ajokamat päälle ja ajo sinne. Sitten varsin herkullisen aamiaisen jälkeen ajo Sörun satamaan.
Satmassa parkkeerasimme kaikki 34 pyörää e-tickets -jonoon, eli meillähän oli kesäkuussa hankitut liput koko poppoolle. Mutta laivalta käveli paikalle herra joka alkoi hinaajan lailla huutaa että “Kenellä ei ole lippu mene toise jono! Minul o lista täs, ja täs o vaan 19 mopedii! EI merkka mittä jos teillä lippu, minulla o kontrolli!!!” jne. jne.
Aikamme ihmeteltyämme ajattelimme että kukaan ei siirry mihinkään ja että kun meillä kerran on liput niin eiköhän tää selviä. R1ivattu (käytän tässä motorg-nimimerkkiä) valppaana tyttönä päätti kävellä laivaan selvittämään asiaa.
No tokihan asia selvisi, ei niillä ole ikinä ennen näin montaa kulkuneuvoa ostanut lippua ennakkoon… sillä olivat osanneet tulostaa vain sivun 1/2 sieltä ennakkolippujen listasta. Eli riitti kun R1ivattu pyysi niitä ystävällisesti klikkaamaan “Click here to see next page!” Pääsimme siis lauttaan.
kello 08.15
Vähän yli tunnin lauttamatkan jälkeen olimme Saarenmaalla. Tiet olivat hieman paremmassa kunnossa kuin Hiidenmaalla mutta mutkia ei edelleenkään näkynyt. Pari pyörää kaipasi tankkausta joten pysähdyimme ensimmäiselle vastaantulleelle 2:n pumpun automaattiasemalle.
Kello 10.45
Koko loppuletkan tankkaus suoritettiin Kuressaareen saavuttuamme hieman isommalla asemalla. Sitten ajelimme tutustumaan kaupungissa sijaitsevaan linnaan. Parkkitilaa löytyi kätevästi melko läheltä busseille tarkoitetulta parkkipaikalta.
Ko. parkkipaikan kupeessa oli myös Segway vuokraamo jonka työntekijä suloinen nuori nainen olisi halunnut moottoripyörän kyytiin! Kypärää kun ei ollut niin ei kyyti onnistunut. Pari letkalaista vuokrasivat Segwayt ja lähtivät niillä huristelemaan kohti linnaa -muut kävelivät… lämpöä oli jo reilusti ylo 25 astetta!
Linnan sisälle museoon päästäkseen olisi pitänyt maksaa 5 euroa! Ei tainnut kukaan maksaa…
Takaisin parkkipaikalle saapuessamme oli toinen Segwayn vuokranneista turkulaisherroista vienyt vuokraamon tytön lyhyelle ajelulle! Oman kypärän oli antanut tytölle käyttöön ja itse ajeli ilman. Taisi ajelun jälkeen sähköpostiosoitteetkin vaihtua! Aplodit muilta motoristeilta olivat kannustavat.
Kello 12.00
Kuressaaresta matka jatkui kohti Muhun saarella sijaitsevaa Kuivastun satamaa. Muhun saareen vievä tie on varsin hienoa maisemaa kun se kulkee kapean harjanteen päällä.
Satamassa ajoimme taas ennakkoon lipun ostaneiden jonoon ja samantien lautassa viittoi mies että ajakaapas sisään! Letkasta kymmenkunta ensimmäistä pyörää kerkesi siihen lauttaan kun portit suljettiin ja lautta lähti kohti mannerta. Letka oli nyt jakautunut kahtia! Saarelle jäänyt letka joutui odottamaan nelisenkymmentä minuuttia seuraavaa lauttaa ja mantereelle päässyt letkan kärki odotti kiltisti seuraavan lautan saapumista. Aikaa oli vaikkapa auringonottoon ja housuissa hikoilleen peräsimen tuuletukseen!
Kello 14.15
Kun letka oli jälleen koossa ajoimme vauhdikkaasti Pärnuun syömään. Tällä kertaa olimme fiksumpia ja tilasimme ruoat etukäteen kaikille. Ruokailu Aleksandre Pubissa sujuikin hienosti mutta sitten tankkaus sen jälkeen aloitettiin 2:n pumpun asemalla missä olisi mennyt ikuisuus! Veturi päätti että ajetaan kaupungin halki isommalle bensikselle tankkaamaan. Yli 30:n pyörän letka herätti jälleen ihmetystä kun Statoilin henkilökuntakin tuli meitä kuvaamaan.
Kello 17.30
Pärnun eteläpuolella tehtiin jälleen Via Baltican -tien asfalttitöitä. Kauankohan siinäkin jonotuksessa olisi taas mennyt aikaa??? Ihan pokkana koko autojonon ohi ja siltäkin hikoilulta ja odottamiselta vältyttiin. Via Balticalta käännyttiin Vanhalle Pärnun maantielle jota ajettiin rajalle asti ja ylikin -ei tarvinnu passia näyttää, tuskin edes kovin moni huomasi rajan ylitystä! Heti Latvian puolella pidettiin lyhyt tauko pienen kaupan pihassa ja päästiin ostamaan jätskiä ja limpsaa lateilla!
Muutama kymmenen kilsaa vielä Via Balticaa sitten Saulkrastin kautta P6-tielle joka vei letkan kohti Siguldaa. Kyseinen tie oli aika huonossa kunnossa, eli paikkaa paikan päällä ja pinta erittäin epätasainen. Joku olikin jo päättänyt että ei enää seuraavana päivänä jatka letkassa vaan ajaa suuria teitä suoraan Tallinnaan odottamaan sunnuntain paluuta.
Turaida nimisestä pikkukylästä muutaman kilometrin matka muuttaakin maisemat ihan toisenlaiseksi ja viimeiset kilometrit olivat melko hienoja!
Kello 20.00
Illalla vielä 10 henkilöä kävi koittamassa Aerodium lentämistä (www.aerodium.lv) ja loput varmaankin tutustuivat Siguldan kauniiseen ja viihtyisään kaupunkiin ja sen baareihin.
2. päivän ajoreitti oli tämmöinen! -
4 päivää isolla moottoripyöräporukalla Virossa ja Latviassa paahtavassa kuumuudessa
Torstai aamu 26.7.
kello 5.45
Veturi ja pari muuta Kirkkonummelaista saapuvat kokoontumispaikalle Helsingin Mechelininkadun ABC:lle. Eivät olleet ensimmäisiä huoltoaseman pihassa mutta moni oli vielä saapumatta.
kello 06.30
Todettiin että yksi puuttuu, eikä jäädä odottelemaan kun kerran kokoontumisestakin oli laitettu kutsu ajoissa foorumille.
Paikalle taasen oli saapunut niitäkin jotka ilmoittivat tulevansa suoraan satamaan. Siispä 34 pyörää, 39 kuljettajaa ja kyytiläistä ajoivat komeassa letkassa Länsi-satamaan. Helsingin tiet olivat vielä märkiä öisen sateen jäljiltä, mutta pilvet repeilivät jo…
Satamassa jaettiin liput kaikille (sekä ajoneuvoille että matkustajille) ja ajoimme sisään Tallink Star:lle. Laiva lähti satamasta 07.30.
Osa porukasta oli maksanut etukäteen buffet-aamiaisesta, mutta lippuja ei ollut oikeaa määrää ja pari jäi ilman. Veturi Go-Za myöntää laskeneensa väärin ja pyytää asianomaisilta anteeksi!
kello 09.30
Saavuttiin Tallinnaan, ajettiin taas komeassa letkassa ulos laivasta. Heti sataman ulkopuolella tsekattiin että letkassa on kaikki mukana ja ajettiin 4:n kilometrin päähän Statoilille tankkaamaan n. 30 senttiä halvempaa bensaa kuin Suomessa. Muutama oli ollut sitä mieltä että eikun kotimaasta ostetaan bensat, se on niin ihanan kallista ja S-bonuksiakin saa…
kello 10.30
Matka jatkui ulos kaupungista kohti Paldiskin pikkukylää. Reitti kulki Suomenlahden rantaa pitkin Tallinnasta melko suoraan länteen.
Vähän yli puolen tunnin päästä oltiin perillä entisessä Neuvostoliiton aikaisessa sotilastukikohdassa. Jatkettiin kylän läpi aivan meren rannalle missä odotti upeat kalliojyrkänteet Suomenlahteen sekä punainen majakka.
Kello 11.30
Matka jatkui kohti Haapsalun linnaa. Yllättäen näinkin isolle porukalle löytyi tilaa parkkipaikalta! Tosin kuumuus alkoi jo vaikuttaa ajajiin niin että kovin moni ei jaksanut kävellä tutustumaan Haapsalun linnaan.
Parkkipaikan reunalla seisoi pari BajaMajaa, niihin ei varmaan olisi halunnut tutustua mutta joidenkin taisi olla pakko!
Kello 12.45
Siirryttiin kymmenen kilsaa Kuivastun satamaan odottelemaan lautan lähtöä Hiidenmaalle. Satamasta sai jätskiä ja limsaa. Interwebista etukäteen hankittujen ippujen jakaminen oli melkoinen huutokauppa.Kello 14.00
Lautalla Hiidenmaalle… Aurinkokansi ja kahvila tulivat tutuiksi, samoin vessa.
Kello 15.45
Roohgarun satama ja ravintola
Piti olla ennakkoon tilattu ruokia määrätty määrä, mutta eivät olleet saaneet sähköpostilla lähetettyä tilausta. Paikka oli kyllä loistava ja ruokakin oli hyvää. Mutta aikaa kului valitettavasti yli 2,5 tuntia!
Ruokailun jälkeen tankattiin 2:n pumpun asemalla. mutta siinä oli onneksi myös pieni myymälä josta sai jäätelöä ja juotavaa… Matka jatkui kohti Hiidenmaan läntisiä osia ja Köpun majakalle.
Majakan näköalatasanteelle kiipeäminen oli aika rankkaa! Ensimmäiset 40 askelmaa olivat n. 40cm korkuisia. No ylös jokatapauksessa kiipesi parisenkymmentä innokkainta ja näköalat olivat melko hulppeat!!
Lopulta päästiin jatkamaan vielä viimeiset 60 kilometriä majapaikkaan joka ei säväyttänyt laadukkuudellaan… mutta kaikki taisivat nukkua kuitenkin hyvin!
Ensimmäisen päivän ajoreitti oli tämmöinen!
Vielä lopuksi video-multimedia-versio päivän tapahtumista:
